Olen vannoutuneitten sinkkunaisten porukasta se ainoa, joka on sinkku.
Kuinkahan moni oikeasti haluaa olla sinkku? Sanoo vain niin, koska ei ole parisuhteessa. Kuitenkin pohjimmiltaan hakee seuraa. Vai muuttuuko mieli? Itse tässä odottelen, jos muuttuu.
Kommentit (4)
Luulenpa että he jotka ovat tyytyväisiä siihen, eivät koe tarpeelliseksi julistaa sitä. Vähän sama kuin onnelliset parisuhteet - parisuhteet joiden onnea esitellään somessa.
Monesti jo saanut naureskella noille naisille, jotka vakuuttelee viihtyvänsä sinkkuna eikä koskaan mitään parisuhteita. Aina jossain vaiheessa sitten tulee joku riittävän tasokas ukkeli tyrkyttämään itseään jota nyt ei vaan raaski päästää ohi. Amatöörit. t. ikisinkkumies 35v
Itse joudun olemaan vasten tahtoani sinkku, koska en kelpaa kenellekään. Täytyyhän minussa olla jotain todella vialla, jos edes omat lähestymiset miesten suuntaan eivät ole tuottaneet tulosta. Mitkään pilvissä liitelevät kriteerit minulla ei miesten suhteen ole, ei ollenkaan.
Typerien ihmisten hommaa tuollaiset vannomiset.
Tottakai mieli muuttuu, jos tapaa sopivan ihmiset, galaksit räjähtelevät ja ns. palaset loksahtelevat kohdilleen.
T: ikisinkku enkä tosiaan tiedä tulenko olemaan aina vai en