Lapsen tuleva koulunkäynti. Stressissä, kauhuissani, huolissani. Mitä tästäkin tulee??

Älä stressaa etukäteen asioita, joita ei ole tapahtunut eikä välttämättä edes tapahdu.

Lapsellasi on lähtökohtaisesti hyvä tilanne, kun on päässyt pienryhmään. Opetus on yksilöllisempää kuin isossa yleisopetusluokassa. Erityisopettaja on ihan eri tavalla kartalla oppilaan tarvitsemasta pedagogisesta tuesta kuin "tavis-ope".

Siskollani on erityislapsi. Poika pärjää niillä korteilla, mitkä on annettu.

Älä ihmeessä stressaa, ennen kuin on pakko. Suomessa ainakin vielä autetaan erityisesti apua tarvitsevia. Nyt sitä vahvuutta peliin, koska sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tukea lastasi (tietysti teetkin:)

Pienryhmä on hyvä asia. Lapsi saa siellä tarvitsemaansa tukea ja ohjausta oppimiseensa. Lapsi oppii ihan varmasti. :) Lapsi voidaan myös siirtää pienryhmästä pois, kun katsotaan hänen oppimisvalmiuksien riittävään yleisopetuksen ryhmään. Pienryhmä ei ole mikään "elinkautistuomio".

Päivä kerrallaan. On oikeasti tosi hyvä, että ongelmat on käyneet ilmi jo tässä vaiheessa ja lapsi saa tarvitsemansa tuen. Olette hyviä vanhempia, kun olette jo näin pitkällä! Oma lapsi on myös aistiyliherkkä ja nyt testataan ADD:tä. Hän on myös pienluokalla, mutta taidot ja valmiudet on olleet hyvät, se on erona. Ainakin täällä pienluokkapaikka on ollut tosi hyvä juttu ja lapsi tykkää itse käydä siellä koulua. 

Tiedän kokemuksesta, että huoli on silti kova. Mutta koittakaa ottaa päivä kerrallaan ja muistakaa iloita myös lapsen kaikista hyvistä puolista ja vahvuuksista. Niitäkin varmasti on. Tsemppiä tulevaan!

Vierailija kirjoitti:

Päivä kerrallaan. On oikeasti tosi hyvä, että ongelmat on käyneet ilmi jo tässä vaiheessa ja lapsi saa tarvitsemansa tuen. Olette hyviä vanhempia, kun olette jo näin pitkällä! Oma lapsi on myös aistiyliherkkä ja nyt testataan ADD:tä. Hän on myös pienluokalla, mutta taidot ja valmiudet on olleet hyvät, se on erona. Ainakin täällä pienluokkapaikka on ollut tosi hyvä juttu ja lapsi tykkää itse käydä siellä koulua. 

Tiedän kokemuksesta, että huoli on silti kova. Mutta koittakaa ottaa päivä kerrallaan ja muistakaa iloita myös lapsen kaikista hyvistä puolista ja vahvuuksista. Niitäkin varmasti on. Tsemppiä tulevaan!

Tämä on mahdottoman hyvä, mutta samalla mahdottoman vaikea ohje. Olen ihminen, joka tekee toimintasuunnitelman, haluaa nähdä tulevaisuuteen ja menee sillä suunnitelmalla eteenpäin kuin juna. Tässä on ollut aika opettelu, että kaikkea ei voi suunnitella valmiiksi.  Kun ei tiedä miten lapsi kehittyy! Välillä ihmettelee, että miten meille on syntynyt tällainen lapsi, kun eihän me olla yhtään soveliaita hänelle.

Mutta rakas hän on. Hän on kaveripiirissään tykätty ja pidetty. Se ei ole ollut missään vaiheessa ongelma. Hän on mahdoton tsemppariluonne, joka tykkää tehdä harjoituksia hyvällä asenteella. Puheterapeutti sanoi hänen olevan päivien piristys. :-)

ap

up

Eskarin "tuplaaminen" on paljon parempi ja vähemmän leimaava juttu kuin koulussa luokalle jäänti. Tietysti se teidän perheelle ja lapselle voi tuntua suurelta, mutta vielä suuremmalta se sitten tuntuu koulussa. Eskarissa kuitenkin saa olla rauhassa ja on porukan isoin, koulussa on pieni reppana joka jää jalkoihin ja kaikki alkavat puhua että "se jäi luokalle". Tai jos lapsesi ei ole vielä ryhmään kypsä hän aiheuttaa häiriötä luokassa ja saat muiden vanhempien vihat niskaasi. Kyllä siellä valitettavasti nämä jutut tiedetään ja ne kiertävät suusta suuhun ja paisuvat. Kouluyhteisö on paljon laajempi, kovempi ja turvattomampi tietenkin kuin päiväkoti.

Itse siis henkilökohtaisesti ajattelen että on ilman muuta väärin leimata lapsi erityisyyden tai minkään muunkaan takia, mutta valitettavasti olen nähnyt että näin käy. Huomaan että lapset tietävät tarkkaan kuka käy erityisopetuksessa ja kuka on jäänyt luokalle ja miksi. Vanhempien whatsapp  -ryhmissä taas puidaan erityislasten häiriökäyttäytymistä. Nämä ovat siis todella ikäviä lieveilmiöitä, joita toivoisi tietysti ettei olisi olemassakaan. Mutta ne ovat, ja kannattaa niitäkin miettiä.

Eräs lapsen päiväkotikaveri jäi vielä vuodeksi eskariin kypsymään ja sitten ihan kivuttomasti siirtyi tutuksi tulleen ryhmän kanssa ekaluokalle. Eskariin jäämisen voi kuitata sillä että ei ollut ihan vielä valmis kouluun ja saa rauhassa kasvaa vielä vuoden.

Onko alueella startti-luokkaa? Se vois olla teidän tulevalle koululaiselle paras ratkaisu. Startti-luokalta voi mennä sitten ykköselle tai suoraan kakkoselle riippuen kehityksestä. Startti-luokkaa opettaa erityisluokanopettaja ja ryhmä on tavallista pienempi

Vastaajalle nro 7: Lapsella ei  ole häiriökäyttäytymistä. Hän ei häiriköi tunnilla vaan istuu tunnilla kauniisti ja hiljaa. Hän on opettajan unelmaoppilas mitä tähän tulee. Hän on niitä, joista jotkut puhuu, että hän on vain niin kiltisti ja hiljaa. Ongelma on se, että hän tarvitsee tehtävän aloitukseen ja suorittamiseen jatkuvaa tukea ja kannustusta. Hän lähes toivoo, että hänet unohdettaisiin, mutta kannustuksella ja ohjauksella tekee sitten tehtävät nätisti. Sitten on tietysti nuo muut haasteet (visuomotoriikka).

Vastaajalle nro 8: Kunnassamme ei ole startti-luokkaa.

ap

Lisään vielä, että eskarin tuplaaminen ei palvele siinäkään mielessä, että lapsi pääsee aloittamaan ekan luokan pienryhmässä, jossa on 8 oppilasta. Kahdella heistä on henkilökohtainen avustaja. Tämän lisäksi on opettaja ja koulunkäynninohjaaja. Eskarissa lapsia olisi melkein 20 ja henkilökuntaa 2-3. Ja koska hän on edistynyt  huimasti, tuntuisi eskari paikalleen jäämiselle.

ap

Mikähän sitten on ongelma? Teillehän on ehdotettu vaikka minkälaisia tukitoimia, miksi olet paniikissa? Lapsesi kaipaa tukea ja on saamassa sitä. Miksi puhut helvetistä ja paniikista, sittenhän se olisi paniikki jos lapsi joutuisi räpistelemään normiluokalla eikä pystyisi siihen.

Pahimmillaan tartutat lapseen tuon asenteen. Kyllä kuulostaa siltä että isoin ongelma on äidissä; "edistynyt huimasti", "tuntuisi eskari paikalleen jäämiselle", "oppiiko lapsi mitään?". Kyse on pikkuisesta lapsesta joka tarvitsee apua, ota vastaan se apu mitä tarjotaan, äidin ego ei nyt ole tärkein.

Selkeästi olet ihminen, jolle asiat ovat olleet helppoja oppia ja työtkin löytyneet kivasti jne. Lapsellasi ei asiat ole näin, ja se vain pitää hyväksyä, eikä stressata ihan liikaa. Sun lapsellahan on älyttömän hyvät lähtökohdat koulun suhteen, pienluokka on hyvä asia. Ja ihan satavarmasti lapsi oppii lukemaan. Itseohjautuvuuskin kehittyy kaikenaikaa. Kannusta, tue ja auta. Ei kannata kerrata eskaria, osalle se sopii, mutta kirjoitustesi perusteella se ei palvele lastasi, vaan sinne pienluokkaan kasvamaan ja oppimaan. Luokalle ei nykyään jäädä juuri mistään syystä, eli ei sitäkään kannata pelätä ja stressata.

Miksi lapsi ei oppisi lukemaan, jos kerran osaa aakkoset ja alkuäänteet jo nyt? Eikai ihan normi 6v:ltäkään muuta tässä vaiheessa odoteta. Koulussa lekamaan opettelu lähtee kuitenkin ihan nollasta liikkeelle. Kyllä lapsella on ihan hyvät mahdollisuudet oppia, ehkä sitten hitaammin kuin muut, mutta sitä varten se erityisluokka on. Keskittyminen ja muu myös harjaantuu iän myötä. Mieti että on ihan kehitysvammaisia, kotka kuitenkin oppivat vaikka mitä, kun vaan saavat siihen sen oman ajan.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi olet ihminen, jolle asiat ovat olleet helppoja oppia ja työtkin löytyneet kivasti jne. Lapsellasi ei asiat ole näin, ja se vain pitää hyväksyä, eikä stressata ihan liikaa. Sun lapsellahan on älyttömän hyvät lähtökohdat koulun suhteen, pienluokka on hyvä asia. Ja ihan satavarmasti lapsi oppii lukemaan. Itseohjautuvuuskin kehittyy kaikenaikaa. Kannusta, tue ja auta. Ei kannata kerrata eskaria, osalle se sopii, mutta kirjoitustesi perusteella se ei palvele lastasi, vaan sinne pienluokkaan kasvamaan ja oppimaan. Luokalle ei nykyään jäädä juuri mistään syystä, eli ei sitäkään kannata pelätä ja stressata.

Palaan vielä tähän, koska tämä osui aika asian ytimeen.  Tiedostan, että lapsella on erinomaiset lähtökohdat. Pienryhmä ja terapiat (puhe- ja toiminta). Mutta silti pelottaa tulevaisuus. Meille esitettiin koulukypsyystesteissä nämä vaihtoehdot psykologin toimesta kuten eskarin kertaaminen, 1-2 luokka kolmessa vuodessa ja oppiaineiden mukautus kuin se olisi vaihtoehto, joka olisi siinä heti täytynyt päättää. Tähän emme tietenkään lähteneet ja eskarin opettajalta saimmekin tähän tukea. Tässä vaiheessa olinkin mielessäni jo tilanteessa missä lapsi oli käynyt peruskoulun ja jatkopaikkaa piti miettiä! Pelko ja huoli tulevaisuudesta vyöryi kuin hyökyaalto. Miten lapsi pärjää?? Varmasti hyvin. Mutta se matka sinne pelottaa kun ei tiedä mitä tuleman pitää.

Kelto on maininnut lapsemme olevan kunnan lapsista yksi eniten tukea ja apua saaneista lapsista. Aivan varmasti on. Me vaadimme ja etsimme kaiken avun hänelle. Me itse asiassa olimme yksi niistä perheistä, jotka taistelivat lapsen kouluun pienryhmän. Koulussa sitä ei aikaisemmin ole ollut. Ehkä olemme myös joidenkin silmissä maanvaiva, mutta mitä sitä ei lapsensa eteen tekisi.

ap

Muista, ettei lapsellasi ole mitään kiirettä syrjäytymiseen. Otatte peruskoulusta nyt kaiksen mahdollisen irti ja käytte sitä niin monta vuotta kuin vain annetaan. Ehdottomasti tuplaatte alkuopetusta, jotta lapsesi saa aikaa aivojensa kuntouttamiseen.

Muista myös, että lapsesi oireet johtuvat aivojen kuntoutettavissa olevista ongelmista. Mitä enemmän lapsesi tekee hänelle vaikeita asioita, sitä paremmin aivot kuntoutuvat. Älä siis salli yksilöllistämistä niin, että koulu on pelkästään helppoa.  Liika siloittelu kostautuu aikuisuudessa.

Hanki lapsellesi tarvittavia terapioita. Esimerkiksi ratsastus tai sirkuskoulu olisivat sopivaa aivoja kuntouttavaa toimintaa. Helppoja ne eivät lapsellesi ole, mutta se ei ole tarkoitustaan. Kuntouttamiseen ei aina tarvita lääketieteen osaajia. Muista oma vastuusi tässä.

Vierailija kirjoitti:

Muista, ettei lapsellasi ole mitään kiirettä syrjäytymiseen. Otatte peruskoulusta nyt kaiksen mahdollisen irti ja käytte sitä niin monta vuotta kuin vain annetaan. Ehdottomasti tuplaatte alkuopetusta, jotta lapsesi saa aikaa aivojensa kuntouttamiseen.

Muista myös, että lapsesi oireet johtuvat aivojen kuntoutettavissa olevista ongelmista. Mitä enemmän lapsesi tekee hänelle vaikeita asioita, sitä paremmin aivot kuntoutuvat. Älä siis salli yksilöllistämistä niin, että koulu on pelkästään helppoa.  Liika siloittelu kostautuu aikuisuudessa.

Hanki lapsellesi tarvittavia terapioita. Esimerkiksi ratsastus tai sirkuskoulu olisivat sopivaa aivoja kuntouttavaa toimintaa. Helppoja ne eivät lapsellesi ole, mutta se ei ole tarkoitustaan. Kuntouttamiseen ei aina tarvita lääketieteen osaajia. Muista oma vastuusi tässä.

Kiitos tuosta sirkuskouluvinkistä. Se kuulostaa hauskalle ja siihen meidän asuin seudulla onkin mahdollisuus. Olen itse tehnyt sellaisia ratkaisuja töissä, että minulla on resursseja auttaa lasta koulussa (läksyissä yms.). Minulla tarjottiin työtehtävää, joka olisi vaatinut kouluttautumista lähes parin vuoden ajan. Kieltäydyn, koska minulla ei silloin olisi ollut riittävästi aikaa ja jaksamista lapselle. Hän ei tarvitse väsymyksestä kiristelevää äitiä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaiheessa olinkin mielessäni jo tilanteessa missä lapsi oli käynyt peruskoulun ja jatkopaikkaa piti miettiä! Pelko ja huoli tulevaisuudesta vyöryi kuin hyökyaalto. Miten lapsi pärjää?? Varmasti hyvin. Mutta se matka sinne pelottaa kun ei tiedä mitä tuleman pitää.

Hei ap. Minulla ei ole kokemusta erityislapsista, mutta kenties samantyyppisestä luonteenlaadusta kuin sinulla. Haluaisin aina olla varma, että selustani on turvattu vuosiksi eteenpäin, koska kaikenlainen epävarmuus ahdistaa minua. Olen kuitenkin joutunut toteamaan, että pelkoihin takertuminen vie liikaa energiaa siltä varsinaiselta asioiden hoitamiselta - ja mikä tärkeintä - elämästä nauttimiselta. Tältä pohjalta toivon, että opit pikku hiljaa luottamaan tulevaisuuteen. Sanovat, että äitiys kasvattaa - ehkä se on sinulle tilaisuus oppia päästämään irti tarpeettomasta murehtimisesta? Hyvää kesää sinulle ja perheellesi. <3

up

Eräs tuossa kommentoi että lapsi pelaa niillä korteilla jotka hänelle on annettu. Se on juurikin näin. Oma lapseni meni viime syksynä eka luokalle erityisopetukseen. Stressasin valtavasti koska lapsella on vaikea kielellinen häiriö ja autismi. Kommunikoi parin sanan lauseilla. Lukemaan hän on oppinut viisivuotiaana opettamatta. Läksyt hän tekee varttitunnissa. Koulunkäynnin haasteet ovatkin luokkatyöskentelyn ulkopuolella.

On hyvin vaikeata ennustaa lapsen kehitystä. Luotava vain lapselle puitteet jotta hän kehittyisi mahdollisimman hyvin. Ja iloittava lapsen pienistä kehitysaskelista.

No, elämä yllättää toisinaan mitä eriskummallisimmilla tavoilla. Sinulle äitinä ja hyvin suorituskeskeisenä ihmisenä taitaa olla vaikea hyväksyä, että jälkeläisestä ei tullutkaan ”mini me” kloonia vaan ihan omanlaisensa persoona ja yksilö. Lapsi vaikuttaa hyvin ihanalta tyypiltä, muistakaa että hän on paljon muutakin kuin oppimisvaikeutensa.