Lapsen tuleva koulunkäynti. Stressissä, kauhuissani, huolissani. Mitä tästäkin tulee??

Lapsella on todettu SI-häiriö. Eskarin alkaessa on ollut jo tiedossa oppimishaasteet ja muut ongelmat esimerkiksi omantoiminnanohjauksessa (tehtävien aloittaminen, ohjeiden ymmärrys). Visuomotoriikkaan liittyvät asiat ovat todella vaikeita. Tai haastavia, miten sen haluaa kauniisti ilmaista. Silmän ja käden yhteistyö ei tahdo pelata. Kirjaimet heittää välillä häränpyllyä.

Hän aloittaa pienryhmässä erityisoppilaana. Oppiiko hän koskaan lukemaan? Hän tunnistaa kirjaimet. Alkuäänteet 75 % tapauksista. Hän tarvitsee hirveästi ohjausta tehtävien tekemisessä. Nyt koulupsykologi väläytteli eskarin uusimista, jonka me eskariopen kanssa totesimme olevan huono vaihtoehto. Lapsi on kuitenkin vuodessa edistynyt haasteissaan huimasti. Sitten sanottiin 1-2 luokan käyminen kolmessa vuodessa. Sen jälkeen tarjottiin vaihtoehtona joidenkin aineiden mukautusta. Eikä koulu ole edes alkanut! Toki sanottiin myös, että katsotaan jouluna miten syksy on mennyt. Syyslukukausi - sehän on häthätää 4 kuukautta! Jo eka kuukausi menee koulurytmin opetteluun. Vähintään.

Joten. Pelko, paniikki siitä mitä helvettiä tästä tulee. Oppiiko lapsi mitään? Miten valitsen oikein?? Lapsi kokee nyt jo pettymystä pienryhmästä vaikka olemme kehuneet ryhmää ja ilmaisseet oman suuren tyytyväisyyden kyseiseen ryhmään pääsystä. Hän haluaa mennä sinne minne muutkin!

Mulla on ihan hirveä stressi siitä, että lapsi ei opi. Ei pärjää. Ja että peruskoulun jälkeen olemme umpikujassa, koska olemme tehneet mahdollisesti väärät valinnat. Tai mitäs jos lapsi olisikin pärjännyt, jos olisimme vaatineet hieman enemmän ja auttaneet oppimisessa? Että olemme olettaneet lapsesta liian vähän tai liikaa.

Ei haittaisi, jos kommentoisi joku jolla on tietämystä ja kokemusta.