Oletko jättänyt perheesi ihastuksen vuoksi vaikka kaikki on periaatteessa hyvin?
Mitä sitten kävi? Miten puolisosi otti asian ja miten lapset? Oliko hyvä ratkaisu?
Olin ennen, ehkä naiivisti, sitä mieltä että jos löytää paremman niin saa vapaasti vaihtaa. Nyt kun on takana pitkä parisuhde tylsistymisineen, lapsia, talo ym. niin ei olekaan enää simppeliä. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, meillä on ollut yhdessä mahtavaa ja ollaan joskus rakastuttu tulisesti mutta jos jonkun muun kanssa olisi vielä mahtavampaa niin miksi sitä pitäisi rajoittaa? Onko koko elämän kestävä liitto tärkeä tavoite? Mitä mieltä olette?
Kommentit (18)
Nyt 25v avioliittoa takana niin olisin valmis kääntymään uuteen jos saisin hellyyttä ja huomiota osakseni. Väsyttää vaan kaikki paska. Ja olen joskus ihastunut tulisesti enkä silloin ajatellut puolisoa enkä mitään muutakaan. Näköjään toi aviomies voitti takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt 25v avioliittoa takana niin olisin valmis kääntymään uuteen jos saisin hellyyttä ja huomiota osakseni. Väsyttää vaan kaikki paska. Ja olen joskus ihastunut tulisesti enkä silloin ajatellut puolisoa enkä mitään muutakaan. Näköjään toi aviomies voitti takaisin.
Olisiko aikoinaan kuitenkin ollut parempi vaihtaa? Pysyittekö kuitenkin yhdessä lasten ja koko elämän kestävän ideaalin takia?
No, mitä sitä jäädä huonoon suhteeseen. Mutta, kannattaa miettiä kans sen kautta, että jos uus juttu ei toimi, niin sitten meni perhe, vanha liitto, ja uus suhde..
Joo, tuttu jätti miehensä ja lapsensa pikaihastumisen takia. Olivat jonkin sortin suhteessa vajaan kuukauden ja päätti, että kyllä nyt löytyi parempi. Että niin suurta on nyt tämä uusi rakkaus ja huikeeta sielunkumppanuutta. No viikon päästä siitä kun eropäätöksen teki, tämä uusi sielunkumppani ilmoittikin ettei kiinnosta. Aviomies ei suostunut enää ottamaan naista takaisin ja se oli kyllä sille ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Kysy Vilja-Erikan mielipidettä uusperheestä. Ai hitsi, et voikaan. Lapsilla on myös yksi elämä. Sun elämä menee jo keskivaiheessa tai loppupuolella, joten mitä väliä sulla tai sun tuntemuksilla on. Kuoppaa päin menet kiihtyvää vauhtia kuitenkin. Lapsilla on sentään tulevaisuus, jonka sinä itsekkäästi haluat pilata.
Tämä on ihan yleistä pohdintaa täysin mielenterveydeltään kunnossa olevalta pariskunnalta. Et voi tosissasi väittää että kun tasapainoinen pariskunta eroaa, lapsi joutuu käsittämättömän väkivallan kohteeksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Kysy Vilja-Erikan mielipidettä uusperheestä. Ai hitsi, et voikaan. Lapsilla on myös yksi elämä. Sun elämä menee jo keskivaiheessa tai loppupuolella, joten mitä väliä sulla tai sun tuntemuksilla on. Kuoppaa päin menet kiihtyvää vauhtia kuitenkin. Lapsilla on sentään tulevaisuus, jonka sinä itsekkäästi haluat pilata.
Tämä on ihan yleistä pohdintaa täysin mielenterveydeltään kunnossa olevalta pariskunnalta. Et voi tosissasi väittää että kun tasapainoinen pariskunta eroaa, lapsi joutuu käsittämättömän väkivallan kohteeksi. Ap
Sinähän et eksäsi uudesta parisuhteesta voi tietää mitään etkä siihen pysty vaikuttamaan. Lapsesi joudut sinne kuitenkin lähettämään, tapahtui siellä mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Kysy Vilja-Erikan mielipidettä uusperheestä. Ai hitsi, et voikaan. Lapsilla on myös yksi elämä. Sun elämä menee jo keskivaiheessa tai loppupuolella, joten mitä väliä sulla tai sun tuntemuksilla on. Kuoppaa päin menet kiihtyvää vauhtia kuitenkin. Lapsilla on sentään tulevaisuus, jonka sinä itsekkäästi haluat pilata.
Onko esim 35 v se ikä kun ei ole enää tarvetta elää parhaalla mahdollisella tavalla? Oletko itse eroperheen lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Kysy Vilja-Erikan mielipidettä uusperheestä. Ai hitsi, et voikaan. Lapsilla on myös yksi elämä. Sun elämä menee jo keskivaiheessa tai loppupuolella, joten mitä väliä sulla tai sun tuntemuksilla on. Kuoppaa päin menet kiihtyvää vauhtia kuitenkin. Lapsilla on sentään tulevaisuus, jonka sinä itsekkäästi haluat pilata.
Onko esim 35 v se ikä kun ei ole enää tarvetta elää parhaalla mahdollisella tavalla? Oletko itse eroperheen lapsi?
Sitä sun olisi pitänyt miettiä ennen kuin menit lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Kysy Vilja-Erikan mielipidettä uusperheestä. Ai hitsi, et voikaan. Lapsilla on myös yksi elämä. Sun elämä menee jo keskivaiheessa tai loppupuolella, joten mitä väliä sulla tai sun tuntemuksilla on. Kuoppaa päin menet kiihtyvää vauhtia kuitenkin. Lapsilla on sentään tulevaisuus, jonka sinä itsekkäästi haluat pilata.
Tämä on ihan yleistä pohdintaa täysin mielenterveydeltään kunnossa olevalta pariskunnalta. Et voi tosissasi väittää että kun tasapainoinen pariskunta eroaa, lapsi joutuu käsittämättömän väkivallan kohteeksi. Ap
Sinähän et eksäsi uudesta parisuhteesta voi tietää mitään etkä siihen pysty vaikuttamaan. Lapsesi joudut sinne kuitenkin lähettämään, tapahtui siellä mitä tahansa.
No tämä on melko epätodennäköinen skenaario eikä mielestäni kovinkaan oleellinen kun miettii syitä olla eroamatta. Mies rakastaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Kysy Vilja-Erikan mielipidettä uusperheestä. Ai hitsi, et voikaan. Lapsilla on myös yksi elämä. Sun elämä menee jo keskivaiheessa tai loppupuolella, joten mitä väliä sulla tai sun tuntemuksilla on. Kuoppaa päin menet kiihtyvää vauhtia kuitenkin. Lapsilla on sentään tulevaisuus, jonka sinä itsekkäästi haluat pilata.
Onko esim 35 v se ikä kun ei ole enää tarvetta elää parhaalla mahdollisella tavalla? Oletko itse eroperheen lapsi?
Sitä sun olisi pitänyt miettiä ennen kuin menit lisääntymään.
Itse sinä tätä väitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt 25v avioliittoa takana niin olisin valmis kääntymään uuteen jos saisin hellyyttä ja huomiota osakseni. Väsyttää vaan kaikki paska. Ja olen joskus ihastunut tulisesti enkä silloin ajatellut puolisoa enkä mitään muutakaan. Näköjään toi aviomies voitti takaisin.
Olisiko aikoinaan kuitenkin ollut parempi vaihtaa? Pysyittekö kuitenkin yhdessä lasten ja koko elämän kestävän ideaalin takia?
Ei kun rakastan tota paskapäätä joka ei puhu eikä pussaa. Hellyyttä saa kaivaa kiven alta ja en tiedä olisinko onnelinen ilman häntä. En varmaankaan vaikka kaipaisin sitä hellyyttä enenmmän ja muutakin. Eikä sitä enää voi jossitella,. Kai? Olisiko ollut parempi lähtee.. en tiiä< kun en oo lähteny?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Kysy Vilja-Erikan mielipidettä uusperheestä. Ai hitsi, et voikaan. Lapsilla on myös yksi elämä. Sun elämä menee jo keskivaiheessa tai loppupuolella, joten mitä väliä sulla tai sun tuntemuksilla on. Kuoppaa päin menet kiihtyvää vauhtia kuitenkin. Lapsilla on sentään tulevaisuus, jonka sinä itsekkäästi haluat pilata.
Tämä on ihan yleistä pohdintaa täysin mielenterveydeltään kunnossa olevalta pariskunnalta. Et voi tosissasi väittää että kun tasapainoinen pariskunta eroaa, lapsi joutuu käsittämättömän väkivallan kohteeksi. Ap
Sinähän et eksäsi uudesta parisuhteesta voi tietää mitään etkä siihen pysty vaikuttamaan. Lapsesi joudut sinne kuitenkin lähettämään, tapahtui siellä mitä tahansa.
No tämä on melko epätodennäköinen skenaario eikä mielestäni kovinkaan oleellinen kun miettii syitä olla eroamatta. Mies rakastaa lapsia.
Tietenkin. Kaikki on aina epätodennäköistä kun itsestä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Kysy Vilja-Erikan mielipidettä uusperheestä. Ai hitsi, et voikaan. Lapsilla on myös yksi elämä. Sun elämä menee jo keskivaiheessa tai loppupuolella, joten mitä väliä sulla tai sun tuntemuksilla on. Kuoppaa päin menet kiihtyvää vauhtia kuitenkin. Lapsilla on sentään tulevaisuus, jonka sinä itsekkäästi haluat pilata.
Onko esim 35 v se ikä kun ei ole enää tarvetta elää parhaalla mahdollisella tavalla? Oletko itse eroperheen lapsi?
Sitä sun olisi pitänyt miettiä ennen kuin menit lisääntymään.
Itse sinä tätä väitit.
35-vuotias on varhaiskeski-ikäinen, tosin moni kuvittelee edelleen olevansa teini ja käyttäytyminen on sen mukaista. Miksi teit lapsena lapsia, jos veri vetää vain uusille valloituksille? Lapset kiertoon ja pääasia että vanhemmalla on kivaa joka toinen viikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!
Niinpä. Onko ydinperhe lapselle nyky-yhteiskunnassa ainoa hyvä olosuhde? Aika paljon tunnen eroperheitä ja heillä on kaikki hyvin. Eroa ei enää koeta epäonnistumisena. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ap
Kysy Vilja-Erikan mielipidettä uusperheestä. Ai hitsi, et voikaan. Lapsilla on myös yksi elämä. Sun elämä menee jo keskivaiheessa tai loppupuolella, joten mitä väliä sulla tai sun tuntemuksilla on. Kuoppaa päin menet kiihtyvää vauhtia kuitenkin. Lapsilla on sentään tulevaisuus, jonka sinä itsekkäästi haluat pilata.
Onko esim 35 v se ikä kun ei ole enää tarvetta elää parhaalla mahdollisella tavalla? Oletko itse eroperheen lapsi?
Sitä sun olisi pitänyt miettiä ennen kuin menit lisääntymään.
Itse sinä tätä väitit.
35-vuotias on varhaiskeski-ikäinen, tosin moni kuvittelee edelleen olevansa teini ja käyttäytyminen on sen mukaista. Miksi teit lapsena lapsia, jos veri vetää vain uusille valloituksille? Lapset kiertoon ja pääasia että vanhemmalla on kivaa joka toinen viikko?
Ei vaan olisiko kaikki onnellisempia mikäli olisimme eri ihmisten kanssa parisuhteissa. Mahdollisesti jopa 65 kuitenkin voi olla elinaikaa edessä. Minusta sinä olet nyt vähän naiivi etkä voi keskustella aiheesta rationaalisesti.
Minusta se yhdessä koettu elämä, kumppanuus, rakkaus, ne yhteen nivoutuneet juuret on niin paljon arvokkaampaa kuin päihdyttävä tunne siitä että joku vie jalat alta. Yleensä ne vaan kertoo siitä että omassa elämässä tai asenteissa ja arvoissa on jotain huonosti, sitten kulkee sitä humalluttavaa tuhoa kohti koska se on helppoa, antaa pikaruokana sitä mitä tarvitsee oikeasti syvemmän yhteyden kautta jne.
Ja sitten ne lapset. Ei mulla ole tai en edes halua, mutta miksi niitä muut hankkii? Koristeeksi, oman erikoishienon minuuden jatkeeksi, jotka ei itsenäisenä täysivaltaisena ihmisenä ole niin arvokkaita, että ansaitsi ehjän elämän? Kasvattakaa nyt edes vanhempi-ihmiset selkäranka.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten kävi? Miten puolisosi otti asian ja miten lapset? Oliko hyvä ratkaisu?
Olin ennen, ehkä naiivisti, sitä mieltä että jos löytää paremman niin saa vapaasti vaihtaa. Nyt kun on takana pitkä parisuhde tylsistymisineen, lapsia, talo ym. niin ei olekaan enää simppeliä. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, meillä on ollut yhdessä mahtavaa ja ollaan joskus rakastuttu tulisesti mutta jos jonkun muun kanssa olisi vielä mahtavampaa niin miksi sitä pitäisi rajoittaa? Onko koko elämän kestävä liitto tärkeä tavoite? Mitä mieltä olette?
Arki vastuut tulevat kaikissa suhteissa lopulta vastaan.
Jossain oli "hilpeä" avautuminen miehellä, joka päibitti vaimonsa 20 vuotta nuorempaan ja muutamaa vuotta myöhemin huomasi olevansa taas keskellä vauva-arkea, kun edellisen liiton lapset olivat jo aikuistumassa. Ex rouvalla näytti menevän paremmin.
Minäminäminä ja minun haluni ja tarpeeni ja kyllästymiseni. Oksettaa tää nyky-yhteiskunta. Kuka ajattelisi lapsia ja heidän parastaan?!