Uskotko että joku voisi aidosti hyväksyä sinut sellaisena kuin olet nyt?
Kommentit (21)
Ei se ole uskon asia, kun mulla on sellaisia ihmisiä elämässäni. Äiti, mies ja paras ystävä.
Ei ole vaimo muuttumisleikkejä juuri ehdotellut. Ihme kyllä.
Eikä kyllä kaveritkaan. Vanhemmatkin lopettivat jo kauan sitten.
Mieheni hyväksyy mut just tällaisena kuin olen.Se riittää.
En, jos ei oteta lukuun minun lapsiani, jotka on ainoat ihmiset jotka on ikinä rakastaneet minua.
En. Olen laiska, katkera ja vihainen. Ylpeäkin vielä. Ei jatkoon.
En. Olen syrjäytynyt, työtön mt-ongelmainen luuseri.
Tiedän. että minut hyväksytään, ainakin joidenkin toimesta juuri sellaisena kuin olen. Ei kaikkien, eikä ole tarkotuksenikaan miellyttää kaikkia. Kyllähän e välillä hieman on niin, että kun toisaalle kumartaa, niin toisille saattaa tulla pyllistäneeksi. Mutta, mutta elämäni merkittävimpiä opetuksia on ollut, ettei minun aina tarvitse olla kaikkien mieliksi, eikä se että en ole aina mieliksi jollekulle johdu yksinomaan aina minusta.
Minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen. On aina hyväksytty ja varmasti tästä eteenpäinkin. Minulla on mies, lapset, vanhemmat, sisarukseni, ystäväni ja valtava lauma muita ihmisiä, joille saan olla juuri se mikä olen.
Olen tuntenut osan ystävistänikin jo ihan päiväkoti-ikäisestä lähtien, joten he kyllä tuntevat minut. Miehenikin kanssa olemme olleet jo yli 20 vuotta. Meillä riittää juttua ja viihdymme yhdessä todella hyvin. Mielestäni tämä on ihan normaali tilanne ja siksi joidenkin kommentit, että heitä ei hyväksytä omana itsenään nostattaa karvat pystyyn.
Tuossahan tuo juuri hetki sitten kävi pussaamassa. Olen virttyneessä t-paidassa, verkkareissa ja tukka pystyssä äskeisten pihatöiden jäljiltä. Väsyneenä ja vähän veetuuntuneenakin siitä, kun töissä on tällä hetkellä niin rankkaa.
Muunlaisen ihmisen kanssa en voisi kuvitella olevanikaan.
... kun olen nyt?
Niinkun mitä olen nyt?
Ei kyllä kiinnosta mikään "joo hei voin seurustella sun kanssa vaikka oot tollainen"
No thanks.
ei hyväksy, koska naisilla on miehille ehdoton työssäolovelvollisuus.
Kyllä ja olen parisuhteessa sellaisen miehen kanssa. Hyväksyn myös hänet sellaisena kuin hän on.
Olen työtön, juoppo, vaimonhakkaaja, sosiaalisesti täysin kelvoton, käyn maksullisissa ja petän jopa niitä muiden kanssa, eivätkä naiset osaa muutenkaan tehdä koskaan mitään oikein. Jos kiinnostusta löytyy, niin soitelkaa ihmeessä.
T. Jore, 48v
En itsekään hyväksy itseäni täysin. Haluaisin eroon katkeruuden aiheuttamasta vihan ja raivon tunteesta. Se pilaa minulta kaikki ihmissuhteet.
Mitä ilmeisimmin kysymys on suunnattu sinkkuudessa kituville, mutta toki onnellisten parisuhteellisten täytyy vähän pyöritellä veistä haavassa.
En tiedä. En etsi tällä hetkellä parisuhdetta, koska en ole tyytyväinen tänhetkiseen elämäntilanteeseen.