Ihmisten konmaritus - mitä mieltä? Hesarissa artikkeli
Välitä ainoastaan asioista, joihin voit vaikuttaa ja unohda muiden odotukset: näin toimii maailmalla supersuosioon noussut ”ihmisten konmaritus”
Tekisikö mieli jättää kaverin kalliit polttarit väliin, skipata kaukana järjestettävät häät tai vähät välittää kaukaisen sukulaisen rippijuhlista?
Uutuuskirja Viis veisaamisen mullistava taika (Art House) kehottaa jättämään turhat huolenaiheet. Maailmalla huippusuosittu kirja on nyt suomennettu.
Teoksen tehnyt Sarah Knight kirjoittaa, kuinka ”lakkaat tuhlaamasta aikaa, jota sinulla ei ole, ihmisten kanssa, joista et pidä, asioihin, joita et halua tehdä”.
Knightin mukaan viis veisaamisen tarkoituksena on vapauttaa energiaa asioihin, joilla on todella merkitystä sekä säästää aikaa ja rahaa. Lopulta viis veisaamisen on tarkoitus johtaa omia arvoja vastaavaan elämään, Knight kirjoittaa.
Mutta onko se niin yksinkertaista? Voiko sukulaisen häät jättää väliin, vai katkooko se ihmissuhteita? Loukkaako päätös tai käytös muita...
Kommentit (28)
Siis miksi olisin alun alkaenkaan välittänyt jostain kaukaisen sukulaisen rippijuhlista? Eipä oo kauheesti maritettavaa enää.
Minä luin jutun ja totesin eläneeni noin jo vuosia.
Ja minä skippaan myös tärkeiden ihmisten juhlat niin halutessani, eivätkä he loukkaannu. He kun tuntevat minut ja tietävät, etten viihdy juhlissa.
Konmaritus pähkinänkuoressa: Minä-minä-minä-minä minä MINÄ! minä minäminäminäminä.
Konmarituksen seuraus: Kaikki ihmiset ovat huippuyksinäisiä, koska kukaan ei välitä enää mistään muusta kuin itsestään, eikä halua tehdä mitään mitä vaatisi itseltään yhtään vaivaa tai mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton lähisukulainen on jo marittanut lapsemme pois elämästään, joten mitä mitäkö mieltä?
Niin? Ei se käy vastauksestasi ilmi. Teidän lapsenne on teidän lapsenne, joten onko ilmainen lastenhoitaja viheltänyt pelin poikki vai mitä tarkoitat?
Noin olen elänyt aina. Kaikki ihmiset eivät älyä pienituloisen elämästä mitään, on turha opettaa tyhmille ihmisille että minulla ei ole mitään ylimääräisiä satasia tai tonneja. Ja jos olisi, lähtisin niillä reissuun, en kustantaisi huippupolttareita jollekin itsekkäälle pissikselle joka kuitenkin eroaa viiden vuoden sisään.
Vierailija kirjoitti:
Noin olen elänyt aina. Kaikki ihmiset eivät älyä pienituloisen elämästä mitään, on turha opettaa tyhmille ihmisille että minulla ei ole mitään ylimääräisiä satasia tai tonneja. Ja jos olisi, lähtisin niillä reissuun, en kustantaisi huippupolttareita jollekin itsekkäälle pissikselle joka kuitenkin eroaa viiden vuoden sisään.
Ei se ole edes rahasta kiinni, vaan mielenrauhasta :)
Vierailija kirjoitti:
Konmaritus pähkinänkuoressa: Minä-minä-minä-minä minä MINÄ! minä minäminäminäminä.
Konmarituksen seuraus: Kaikki ihmiset ovat huippuyksinäisiä, koska kukaan ei välitä enää mistään muusta kuin itsestään, eikä halua tehdä mitään mitä vaatisi itseltään yhtään vaivaa tai mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.
Mulle tulee tällaisista vihaisista syyttävistä huutovastauksista aina mieleen, että siinä kirjoittaa taas joku päällepäsmäri ja komentelija ja hyväksikäyttäjä, joka ei saa enää alistettua maan hiljaisia ja hyväksikäytettyä heitä kuten ennen. Kehtaavat mokomat sanoa "ei, kiitos"..
Minä olen kymmenen vuotta sitten konmarittanut ihmiset. Elämäni on ollut siitä lähtien oikein seesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmaritus pähkinänkuoressa: Minä-minä-minä-minä minä MINÄ! minä minäminäminäminä.
Konmarituksen seuraus: Kaikki ihmiset ovat huippuyksinäisiä, koska kukaan ei välitä enää mistään muusta kuin itsestään, eikä halua tehdä mitään mitä vaatisi itseltään yhtään vaivaa tai mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.
Mulle tulee tällaisista vihaisista syyttävistä huutovastauksista aina mieleen, että siinä kirjoittaa taas joku päällepäsmäri ja komentelija ja hyväksikäyttäjä, joka ei saa enää alistettua maan hiljaisia ja hyväksikäytettyä heitä kuten ennen. Kehtaavat mokomat sanoa "ei, kiitos"..
Sori, mutta mä konmaritin sut just tätä ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Konmaritus pähkinänkuoressa: Minä-minä-minä-minä minä MINÄ! minä minäminäminäminä.
Konmarituksen seuraus: Kaikki ihmiset ovat huippuyksinäisiä, koska kukaan ei välitä enää mistään muusta kuin itsestään, eikä halua tehdä mitään mitä vaatisi itseltään yhtään vaivaa tai mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.
Olet ymmärtänyt asian väärin. Ei tuon tarkoitus ole luopua kaikista ihmissuhteista. Tarkoitus on, että ollaan niiden kanssa tekemisissä, jotka koetaan tärkeiksi ja läheisiksi. Näin he saavat enemmän aikaasi ja huomiotasi, kun tiputat elämästäsi 50 vähemmän tärkeää ihmistä pois.
Eli Tässä on nyt itsekkyys huipussaan. Ne ystävät säästetään tietysti, joista saattaa joskus olla jotain hyötyä. Vaikka lakimiesystävä ja lääkäri serkku tai mukavan mökin omaava vieraanvarainen ystävä pidetään.
Semmoisen köyhän ystävän voi hylätä. Siitä ei koskaan irtoa mitään hyötyä. Juhlasakin ovat niin tylsillä tarjottavilla ankeassa kolmiossaan lähiössä. Tuliaisiksi tuo vain jotain halpaa ja häälahjaksi antoi vain 50 euroa kahdelta vieraalta. Ihan turha köyhä. Se konmaritetaan.
Konmarituksessaon itsekkyys huipussaan.
Mies luki ton kirjan, jätti mut, ja nyt jakelee Facebookissa päivittäin otteita kyseisestä opuksesta. :-(
Ei tuo ole mikään uusi juttu. Jokaisella on varmasti lähipiirissäkin sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat imevän sinusta kaiken elämänilon ja energian vaatimuksineen, odotuksineen tai sitten vain negatiivisuudellaan. Kyllä oikea tapa silloin on vetää rajaa ja opetella sanomaan ei kiitos. Se tunne kun olet puoli tuntia kuunnellut jotain masentavaa tilitystä jostain ex-poikakaverista ja sen edesottamuksista, etkä saanut puolta sanaa väliin omista kuulumisistasi ja tajuat, että sitä puolta tuntia elämästäsi et saa enää takaisin...
Toisaalta samaan aikaan muistutetaan turvaverkoista ja verkostoitumisesta, siitä miten työpaikan saa kaveri tai tuttavantuttava jne,
Jos tekee päätöksen suoda huomiota vain muutamalle niin hyväksyy sen, että muut suhtautuvat samalla tavalla. Aha, et tule työpäivän jälkeen juhlimaan Tuijan synttäreitä. No ei se mitään, mutta älä itke, jos et saa kutsua elokuva-iltaan. Et mene serkun häihin, koska katsot, että ei huvita, mutta älä sitten ihmettele, kun isoäiti testamentissaan unohtaa sinut kokonaan jne.
Jokaisella teolla on seuraus.
Mun mielestä on ikävää, että ihminen on kuin tuote tai tavara, jota joko tarvitaan tai ei tarvita. Mä kävin hiljattain esimerkiksi sukulaisen rippijuhlissa, en siksi että erityisesti viihtyisin vaan siksi, että haluan lapseni tuntevan pikkuserkkunsa ja haluan myös osoittaa "kannatusta" ripille päässeelle, siis jotenkin olla sellainen pysyvä aikuinen tai esikuva vaikkei nyt niin usein nähdä tai hyvin tunneta.
Mä olen muutenkin ollut aina sellainen, ettei ole laumaa kavereita ympärillä, vaan kourallinen tärkeitä ystäviä, joille riittää aikaa. Sukulaisistakin osa on läheisempiä, eli sellaisten sukulaisten, joita ei koskaan muutenkaan tapaa, juhlat voi kyllä jättää väliin.
On siinäkin termi! Konmaritus.
Minä olen elänyt noin jo pitkään tietämättä että asialla on jokin v***n trendikäs termi. Enkä ole yksin. Olen puolison kanssa kaksin ja erkoidumme ihan kaksistaan ja päätämme menemiset yhdessä ja menemättä jättämiset yhdessä. Jää paremmin energiaa ja rahaa niihin oikeasti läheisiin ja tärkeämpiin ihmisiin. Vieraammat voi heivasta omasta listasta hyvällä omallatunolla.
Vierailija kirjoitti:
Eli Tässä on nyt itsekkyys huipussaan. Ne ystävät säästetään tietysti, joista saattaa joskus olla jotain hyötyä. Vaikka lakimiesystävä ja lääkäri serkku tai mukavan mökin omaava vieraanvarainen ystävä pidetään.
Semmoisen köyhän ystävän voi hylätä. Siitä ei koskaan irtoa mitään hyötyä. Juhlasakin ovat niin tylsillä tarjottavilla ankeassa kolmiossaan lähiössä. Tuliaisiksi tuo vain jotain halpaa ja häälahjaksi antoi vain 50 euroa kahdelta vieraalta. Ihan turha köyhä. Se konmaritetaan.
Konmarituksessaon itsekkyys huipussaan.
Ei. Ei hyviä ystäviä määritellä heidän varakkuutensa tai "hyödyllisyytensä" perusteella. Silloin se ystävyys on kyllä erittäin hataralla ja keinotekoisella pohjalla.
Hyvä ystävä on sellainen, jonka kanssa viihtyy ja on hauskaa ja voi höpötellä mitä sattuu tai tarvittaessa avautua. Ja se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Eli Tässä on nyt itsekkyys huipussaan. Ne ystävät säästetään tietysti, joista saattaa joskus olla jotain hyötyä. Vaikka lakimiesystävä ja lääkäri serkku tai mukavan mökin omaava vieraanvarainen ystävä pidetään.
Semmoisen köyhän ystävän voi hylätä. Siitä ei koskaan irtoa mitään hyötyä. Juhlasakin ovat niin tylsillä tarjottavilla ankeassa kolmiossaan lähiössä. Tuliaisiksi tuo vain jotain halpaa ja häälahjaksi antoi vain 50 euroa kahdelta vieraalta. Ihan turha köyhä. Se konmaritetaan.
Konmarituksessaon itsekkyys huipussaan.
Mä "maritin" ihmissuhteeni jo vuosia sitten eikä syynä tai valintaperusteena ollut kenenkään ammatti, taloudellinen tilanne tms. Huomasin, että tunsin jatkuvaa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, kun en ollut ehtinyt pitää yhteyttä ihmisiin. Joihinkin ihmisiin yhteydenpito vähitellen vain harveni ja harveni ja heidän kohdallaan päätin, että lakkaan tuntemasta syyllisyyttä asiasta ja annan näiden ihmissuhteiden kuivua ihan itsekseen. Jäljelle jäivät ne ihmiset, joiden kanssa aiemminkin olin pitänyt tiiviimmin yhteyttä.
Lapseton lähisukulainen on jo marittanut lapsemme pois elämästään, joten mitä mitäkö mieltä?