En parannu koskaan masennuksesta, koska en tee mitään asioita sen eteen

Vierailija kirjoitti:

Ainoa vaihtoehtoni on itsemurha, joten miksi yrittäisin päästä masennuksesta eroon? Suurimmat syyt tehdä itsemurha eivät edes suoraan liity masennukseen. Mitkään lääkkeet tai hoitajan kanssa puhumiset eivät auta, koska heti kun tulee vähänkin parempi olo, peitän sen heti paskalla ja muistutan itseäni, miksi minun täytyy tehdä itsemurha. Se tapahtuu automaattisesti. En edes oikeasti halua itsemurha-ajatuksista eroon, koska niiden poismeneminen pelottaa. Silloin olisin vain harhassa, koska ennemmin tai myöhemmin halu kuolla tulee kuitenkin takaisin. Suurimpia syitä itsemurhaani ei saa mitenkään pois.

Pelottaa vaan, etten koskaan sitten uskalla tehdä sitä itsaria... Se on ainut syy, miksi haluisin masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista eroon. Kuitenkin itsemurha-ajatukset kumoavat aina tuon pelon, koska silloin kun teen niitä suunnitelmia tappaa itseni, tietenkin tuntuu siltä että myös ne uskaltaisin toteuttaa... :/

Huh. Meillä älykkäämmillä on vaikeinta. Jos olisit joku tyhmä, tässäkään ei ois noin monta liikkuvaa osaa, joita huomioida.

Tarvitset liikuntaa, tukea, ja terveelliset elämätavat, ei paineita, hidasta elämää ja hyväksyntä sille että nyt menee huonosti ja tosi pahalta tuntuu. me ollaan vain ihmisiä, heikkoja joskus, ja kaikilla on murtumispiste mutta kaikki voivat myös parantua ja voimistua jos sitä haluaa.

Älä nyt sano etten ymmärrä, olen sairastanut masennuksen myös ja ainoa tapa miten tunnen itseni iloisemmaksi oli vain olla minä ja antaa palttua muille ja mitä muut haluavat ja ajattelevat minusta. Minä minä minä ja omat ajatukset ja itsensä kehittäminen ja rakastaminen ovat tärkeitä asioita. Vain muut ihmiset ja paineet ja muiden"odotukset" tekevät elämästä surkeaa jos niille ajatuksille antaa sijaa, opi luottamaan itseesi ja siihen että sinun ei tarvitse olla hyvä kenellekkään muulle kuin itsellesi ja sillä sipuli. 

Joo tajuan et jaksa parantua, pitää haluta parantua ja haluta tuntea nautintoa enemmän elämässä jotta motivoituisit edes hieman. Masennus on itsekäs sairaus ja vain sinä voit parantua jos haluat. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset liikuntaa, tukea, ja terveelliset elämätavat, ei paineita, hidasta elämää ja hyväksyntä sille että nyt menee huonosti ja tosi pahalta tuntuu. me ollaan vain ihmisiä, heikkoja joskus, ja kaikilla on murtumispiste mutta kaikki voivat myös parantua ja voimistua jos sitä haluaa.

Älä nyt sano etten ymmärrä, olen sairastanut masennuksen myös ja ainoa tapa miten tunnen itseni iloisemmaksi oli vain olla minä ja antaa palttua muille ja mitä muut haluavat ja ajattelevat minusta. Minä minä minä ja omat ajatukset ja itsensä kehittäminen ja rakastaminen ovat tärkeitä asioita. Vain muut ihmiset ja paineet ja muiden"odotukset" tekevät elämästä surkeaa jos niille ajatuksille antaa sijaa, opi luottamaan itseesi ja siihen että sinun ei tarvitse olla hyvä kenellekkään muulle kuin itsellesi ja sillä sipuli. 

Joo tajuan et jaksa parantua, pitää haluta parantua ja haluta tuntea nautintoa enemmän elämässä jotta motivoituisit edes hieman. Masennus on itsekäs sairaus ja vain sinä voit parantua jos haluat. Voimia.

Niin, kun ongelma on se, että ei ole yhtään motivaatiota tehdä noita asioita. Ja jos teen niitä, pelottaa että itsemurha-ajatukset menevät pois. Itsemurha nyt vaan tuntuu niin ultimaattisen hyvältä vaihtoehdolta enkä kykene pääsemään siitä yli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa vaihtoehtoni on itsemurha, joten miksi yrittäisin päästä masennuksesta eroon? Suurimmat syyt tehdä itsemurha eivät edes suoraan liity masennukseen. Mitkään lääkkeet tai hoitajan kanssa puhumiset eivät auta, koska heti kun tulee vähänkin parempi olo, peitän sen heti paskalla ja muistutan itseäni, miksi minun täytyy tehdä itsemurha. Se tapahtuu automaattisesti. En edes oikeasti halua itsemurha-ajatuksista eroon, koska niiden poismeneminen pelottaa. Silloin olisin vain harhassa, koska ennemmin tai myöhemmin halu kuolla tulee kuitenkin takaisin. Suurimpia syitä itsemurhaani ei saa mitenkään pois.

Pelottaa vaan, etten koskaan sitten uskalla tehdä sitä itsaria... Se on ainut syy, miksi haluisin masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista eroon. Kuitenkin itsemurha-ajatukset kumoavat aina tuon pelon, koska silloin kun teen niitä suunnitelmia tappaa itseni, tietenkin tuntuu siltä että myös ne uskaltaisin toteuttaa... :/

Huh. Meillä älykkäämmillä on vaikeinta. Jos olisit joku tyhmä, tässäkään ei ois noin monta liikkuvaa osaa, joita huomioida.

Oho, kiitos. :o

En nyt saanut mitään tolkkua tuosta ap:n tekstistä,mutta älä nyt itseäs tapa kuitenkaan

Olen pikkasen samanlaisessa jamassa, enkä osaa paljoa muuta sanoa, kuin että yritä olla kärsivällinen.

Loppujen lopuksi elämä on vissiin aika nopea hujaus, vaikka odottavan aika voi tuntua pitkältä.

Usein, kun oloni on karmea, ainoa mikä autaa, on itsemurhan suunnittelu. Loppujen lopuksi ei ole kauhean helppoa saada tapetuksi itseään, ellei ole valmis tekemään jotakin tarpeeksi radikaalia, tyyliin hyppäämään alas jostakin tarpeeksi korkealta yms. Alan siis suunnitella, millä tavalla saattaisin onnistua, minimoida riskit jäädä henkiin (vieläpä vammautuneena), miten mahdollisimman vähän traumatisoisin paikalle osuvia ihmisiä, mitä valmisteluja pitää tehdä, mitä pitää selvittää, mitä hankkia. Usein alan miettiä, että kiva jos mulla olis rahaa säästössä hautajaisiani varten, ja kamamäärä valmiiksi supistettu minimiin ja vaikka pakattuna ja lajiteltunakin himassa ne loput. Ehkä kirjeet kaikista läheisimmille. Näiden suunnittelu piristää ja lohduttaa mua.

Yritä kestää, edes tunti kerrallaan. Lopulta olo helpottuu, edes vähäksi aikaa. Ei sen tarvitse olla turhaa ja valheellista, jos edes tunnin viikossa on jopa onnellinen, ei sen tartte mitätöityä sillä, että sen jälkeen luisuu taas takas samaan helvettiin. Se on vaan elämää. On hirmusti ihmisiä jotka ei osaa, ymmärrä, suostu eikä pysty tajuamaan millaista tällainen elämä on. Sille ei voi mitään, sittenpä eivät tajua. Onnellisia ovat, kun eivät tajua tällaisen helvetin olemassaolosta. Luulevat tietävänsä elämästä, mutta kun eivät tiedä kuin oman kapean sektorinsa. Pitäkööt tunkkinsa.

Ei kukaan voi velvoittaa tai vaatia sua pitämään elämästä. Elämä saa sun mielestä olla ihan paskaa, jos siltä kerta tuntuu. Silti tässä voi jotenkin roikkua mukana, ainakin sen tunnin kerrallaan. Hirtehinen huumori voi auttaa. Luovuus. Kirjat, leffat. Lemmikit, luonto. Lusitaan tää pois. Jos aattelee, että tällainen elämä on turha, niin ehkei se ihan täysin ole. Kaikki joilla on korvat ja silmät, kyllä ymmärtää ja kuulee ja näkee meidät - vaikka tuollaiset ihmiset ovatkin hirmu harvassa, eivätkä välttämättä pysty oikein muuta tekemään ja sanomaan, kuin että mä otan sut todesta, ja olen niin pahoillani, että sulla on tuollaista.

Kunpa voisin sanoa jotakin joka auttaisi. :/

Oletko saanut mitään järeämpää apua masennukseen kuin kertomasi keskustelut hoitajan kanssa ja lääkkeet? Olen ihan maallikko itse mutta kuulostaa siltä että tarvitsisit oikeaa tarepiaa ajatusmallien muuttamiseen, kun vaikuttaa siltä että jollakin lailla koet turvalliseksi tuon sairastamisen ja jopa pelkäät parantua ja aina paremmin voidessa ilmeisesti hakemalla haet itsesi jälleen sinne synkkyyteen. Kyllä tuosta voi parantua ja sinun ei ole mikään pakko itseäsi tappaa.

Voihan sitä hukata elämänsä noinkin.

No jopas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset liikuntaa, tukea, ja terveelliset elämätavat, ei paineita, hidasta elämää ja hyväksyntä sille että nyt menee huonosti ja tosi pahalta tuntuu. me ollaan vain ihmisiä, heikkoja joskus, ja kaikilla on murtumispiste mutta kaikki voivat myös parantua ja voimistua jos sitä haluaa.

Älä nyt sano etten ymmärrä, olen sairastanut masennuksen myös ja ainoa tapa miten tunnen itseni iloisemmaksi oli vain olla minä ja antaa palttua muille ja mitä muut haluavat ja ajattelevat minusta. Minä minä minä ja omat ajatukset ja itsensä kehittäminen ja rakastaminen ovat tärkeitä asioita. Vain muut ihmiset ja paineet ja muiden"odotukset" tekevät elämästä surkeaa jos niille ajatuksille antaa sijaa, opi luottamaan itseesi ja siihen että sinun ei tarvitse olla hyvä kenellekkään muulle kuin itsellesi ja sillä sipuli. 

Joo tajuan et jaksa parantua, pitää haluta parantua ja haluta tuntea nautintoa enemmän elämässä jotta motivoituisit edes hieman. Masennus on itsekäs sairaus ja vain sinä voit parantua jos haluat. Voimia.

Niin, kun ongelma on se, että ei ole yhtään motivaatiota tehdä noita asioita. Ja jos teen niitä, pelottaa että itsemurha-ajatukset menevät pois. Itsemurha nyt vaan tuntuu niin ultimaattisen hyvältä vaihtoehdolta enkä kykene pääsemään siitä yli.

Ap

Ongelmasi ei ole masennus tai itsemurha-aikeet, vaan patalaiskuus.

Ihme että jaksat edes kirjoittaa tänne.

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut mitään järeämpää apua masennukseen kuin kertomasi keskustelut hoitajan kanssa ja lääkkeet? Olen ihan maallikko itse mutta kuulostaa siltä että tarvitsisit oikeaa tarepiaa ajatusmallien muuttamiseen, kun vaikuttaa siltä että jollakin lailla koet turvalliseksi tuon sairastamisen ja jopa pelkäät parantua ja aina paremmin voidessa ilmeisesti hakemalla haet itsesi jälleen sinne synkkyyteen. Kyllä tuosta voi parantua ja sinun ei ole mikään pakko itseäsi tappaa.

Olen itse asiassa tälläkin hetkellä sairaalassa... Tavoitteena on kuolla täällä, koska ihan oikeasti en jaksa mennä kotiin ja taas vaan suunnitella koko ajan sitä itsaria... Tiedän että se on väärin hoitohenkilökuntaa kohtaan, mutta liian monta kuukautta on mennyt siihen että suunnittelen kuolemaa aina seuraavalle päivälle kuitenkaan uskaltamatta tehdä sitä. Se on aika yksinäistä, kun niistä suunnitelmista ei voinut puhua hoitajalle kuin viikon - 2 viikon välein. Täällä sentään saa puhua melkein joka päivä.

Ap

Näytä hoitajalle /lääkärille avausviestisi tänne. Pliis!

Vierailija kirjoitti:

Näytä hoitajalle /lääkärille avausviestisi tänne. Pliis!

Olen kyllä puhunut suurimmasta osasta näistä asioista. Ehkä loput huomenna, kun näen taas lääkäriä. Jännä, ettei hoitaja reagoinut oikein mitenkään, kun sanoin että haluisin tappaa itseni täällä. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset liikuntaa, tukea, ja terveelliset elämätavat, ei paineita, hidasta elämää ja hyväksyntä sille että nyt menee huonosti ja tosi pahalta tuntuu. me ollaan vain ihmisiä, heikkoja joskus, ja kaikilla on murtumispiste mutta kaikki voivat myös parantua ja voimistua jos sitä haluaa.

Älä nyt sano etten ymmärrä, olen sairastanut masennuksen myös ja ainoa tapa miten tunnen itseni iloisemmaksi oli vain olla minä ja antaa palttua muille ja mitä muut haluavat ja ajattelevat minusta. Minä minä minä ja omat ajatukset ja itsensä kehittäminen ja rakastaminen ovat tärkeitä asioita. Vain muut ihmiset ja paineet ja muiden"odotukset" tekevät elämästä surkeaa jos niille ajatuksille antaa sijaa, opi luottamaan itseesi ja siihen että sinun ei tarvitse olla hyvä kenellekkään muulle kuin itsellesi ja sillä sipuli. 

Joo tajuan et jaksa parantua, pitää haluta parantua ja haluta tuntea nautintoa enemmän elämässä jotta motivoituisit edes hieman. Masennus on itsekäs sairaus ja vain sinä voit parantua jos haluat. Voimia.

Niin, kun ongelma on se, että ei ole yhtään motivaatiota tehdä noita asioita. Ja jos teen niitä, pelottaa että itsemurha-ajatukset menevät pois. Itsemurha nyt vaan tuntuu niin ultimaattisen hyvältä vaihtoehdolta enkä kykene pääsemään siitä yli.

Ap

Ongelmasi ei ole masennus tai itsemurha-aikeet, vaan patalaiskuus.

Ihme että jaksat edes kirjoittaa tänne.

Millä perusteella?

Ap

Kuulostaa jo hieman psykoottiselta tuo, kun kuolema on noin vahvasti mielessä etkä pysty ottamaan vastaan hetkellisiä hyvän olon tunteita. Saatat tarvita psykoosilääkkeitä.

Mulla on auttanut ruokavalio, liikunta, päivärytmi, ja sen hyväksyminen että masennus on osa mua. Koira, luonto, muutama ihminen ketkä on mulle tärkeitä... Olen alkanut myös nauttia ruoanlaitosta näiden terveellisten elämäntapojen myötä. aattelin kattoa elämän loppuun, on se kuin paskaa. Sitäkään ei tiedä ratkaseeko kuolema asiat ja itsariyritykset voi johtaa vielä pahempaan. Mä lakkasin käyttämästä lääkkeitä, ja vaikka mulla on synkkiä hetkiä, kaikki ei oo enää tasapaksua. On ihanaa kun voi itkeä, tuntea synkkyyttä, tuntea ylipäätään mitä lääkkeillä en voinut. Vastavuoroisesti onnen tunteetkin tulee voimakkaampina. Ei tää helppoa ole, mutta pakko tää elämä on vaan katsoa loppuun. Tuli mitä tuli ja mitä kuraa se tuokaan tullessaa.

Kuulostaa, että kärsit pakkoajatuksista etkä masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa jo hieman psykoottiselta tuo, kun kuolema on noin vahvasti mielessä etkä pysty ottamaan vastaan hetkellisiä hyvän olon tunteita. Saatat tarvita psykoosilääkkeitä.

Psykoosilääkkeet aiheutti että mulla oli kuolema kokoajan mielessä turtuneen oudon normaalista poikkeavan olon takia missä mikään ei aiheuttanut pienintäkään ilon tai motivaation tunnetta. Kun lopetin ne, aloin kokea taas jotain. Tajusin mitä elämä olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että kärsit pakkoajatuksista etkä masennuksesta.

Kyllä mulla on paljon masennuksenkin oireita, tässä keskustelussa puhuin tietoisesti vain itsemurhaan liittyvistä ajatuksista ja tunteita. Esimerkiksi koen elämän täysin turhana eikä millään ole mitään merkitystä (tätä tosin itse en pidä masennuksen oireena vaan faktana. Muut ilmeisesti eivät pidä elämää turhana, joten heidän mielestään liittyy masennukseen). Mikään ei kiinnosta, ei huvita tehdä mitään. Makaan vaan sängyssä n. 21h vuorokaudessa. Voimat ovat vähissä, väsyn pienestäkin kävelylenkistä ja kesken lenkin tekee mieli jäädä maahan makaamaan hetkeksi. Syyllisyyden ja häpeän tunteet ovat suuria. Muut ihmiset eivät enää kiinnosta millään tasolla.

Siis järjellä tajuan, että mulla on masennus taustalla. Kuitenkin tuntuu vaan, että olen tajunnut elämän tosiasiat ja jos tavallaan nämä tunteet poistuisivat, se ei olisi enää todellisuutta. Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tajuaisin, miten asiat todellisuudessa ovat.

Noista luettelemistani oireista haluaisin välillä eroon, mutta sitten pelottaa että halu kuolla menisi pois. Kun kuitenkin taas pian tajuaisin, että kuolema on ainut vaihtoehto. Niin kuin se onkin parin menneisyydessä tapahtuneen asian takia, joita kadun ja häpeän syvästi.

Aika sekavaa tekstiä tuli kyllä, pahoittelen kovasti.

Ap

Kaikki me kuolemme, mutta itsetuho on viheliäinen ratkaisu.

Maailma on täynnä hyviä asioita. Sinun ongelmasi voi olla suruihin ja murheisiin keskittyminen etkä näe tietä parempaan elämään, joka oikeasti on olemassa.

Itsemurhasi olisi surullinen teko, koska monet ihmiset kaipaisivat sinua.

Minä en pysty estämään päätöstäsi, mutta ehdotan, että mietit vaihtoehtoja. JOKAINEN pystyy muuttamaan maailmansa paremmaksi ja haluamamaansa maailmaa muistuttavaksi. Sinäkin.

Olen varma siitä, että huolehdit jo terveydestäsi syömällä hyvää ravintoa, et tietenkään polta tai käytä alkoholia ja liikut säännöllisesti ja joka päivä. Tiedät, että mm. kala, pähkinät ja vihannekset vaikuttavat hyvinvointiisi.

Paikallaan makaamalla ja loputtomiin (turhia) asioita murhehtimalla  ei yksikään ihminen parane. 

Sinulla on vain yksi elämä, joten pyydän, että keskityt kaikkiin hyviin asioihin, kuten rakkaisiin omaisiisi, ystäviisi ja kaikkeen kauniiseen.