En parannu koskaan masennuksesta, koska en tee mitään asioita sen eteen

Mustakin elämä tuntuu turhalta. Olen yrittänyt etsiä jotain merkitystä uskonnosta, mutta mun uskonikin on heikko. Pohjimmiltani kai uskon, ettei mitään ole, eikä millään ole merkitystä. Oikeasti olen edelleen kait ateisti, joka ei usko edes vapaaseen tahtoon.

Olen päättänyt, että todellakin haluan elää mieluummin jossain valheessa ja harhassa tyytyväisenä kuin kärsiä tästä tyhjyyden tunteesta ja kuolla. Suurin osa muistakin elää mielestäni harhassa ja ovat kuitenkin tyytyväisiä. Olen siitä erittäin kateellinen.

Mikäs siinä, jos vain pystyisi heittäytymään kauniiseen harhaan. Mä olen päättänyt yrittää. Edes pelko ei pidättele mua enää, vaan paremminkin kylmä logiikka. Ajoittain tulee hetkiä, jolloin unohdan tämän tarkoituksettomuuden. Toivon pääseväni siihen tilaan lopullisesti. Antaisin vaikka tehdä itselleni lobotomian tai jotain vastaavaa, jos unohtaisin sillä tavalla tämän, mikä on mielestäni totuus.

Ajattelin jo ala-asteikäisenä, että itsemurha kannattaisi tehdä heti, kun vain tuntuu, että siihen pystyy, jotta säästyisi kärsimykseltä.

Olen kuitenkin vielä hengissä. Olen 30v ja yrityksiäkin on takana vain kaksi, ja edellisestäkin on pitkä aika. Haluan tavoittaa sen harhaisen oloisen tilan, jossa ihmiset ovat, enkä ole vielä menettänyt toivoani siihen pääsemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Mustakin elämä tuntuu turhalta. Olen yrittänyt etsiä jotain merkitystä uskonnosta, mutta mun uskonikin on heikko. Pohjimmiltani kai uskon, ettei mitään ole, eikä millään ole merkitystä. Oikeasti olen edelleen kait ateisti, joka ei usko edes vapaaseen tahtoon.

Olen päättänyt, että todellakin haluan elää mieluummin jossain valheessa ja harhassa tyytyväisenä kuin kärsiä tästä tyhjyyden tunteesta ja kuolla. Suurin osa muistakin elää mielestäni harhassa ja ovat kuitenkin tyytyväisiä. Olen siitä erittäin kateellinen.

Mikäs siinä, jos vain pystyisi heittäytymään kauniiseen harhaan. Mä olen päättänyt yrittää. Edes pelko ei pidättele mua enää, vaan paremminkin kylmä logiikka. Ajoittain tulee hetkiä, jolloin unohdan tämän tarkoituksettomuuden. Toivon pääseväni siihen tilaan lopullisesti. Antaisin vaikka tehdä itselleni lobotomian tai jotain vastaavaa, jos unohtaisin sillä tavalla tämän, mikä on mielestäni totuus.

Ajattelin jo ala-asteikäisenä, että itsemurha kannattaisi tehdä heti, kun vain tuntuu, että siihen pystyy, jotta säästyisi kärsimykseltä.

Olen kuitenkin vielä hengissä. Olen 30v ja yrityksiäkin on takana vain kaksi, ja edellisestäkin on pitkä aika. Haluan tavoittaa sen harhaisen oloisen tilan, jossa ihmiset ovat, enkä ole vielä menettänyt toivoani siihen pääsemisestä.

Voi miten tuttuja ajatuksia ja tunnelmia, samoin tuo AP:n ihan viimeisin viesti! Mä usein haaveilen lobotomiasta, uskoon hurahtamisesta, johonkin sellaiseen psykoosiin vaipumisesta, mikä ei siis olisi sellainen pelottava kokemus vaan kuin jokin uni eli ihan muu todellisuus...

AP, yritä miettiä ja selvittää tapoja työstää noita tapahtumia, jotka hävettävät! Mäkin olen yrittänyt työstää omiani. Jollekulle luotettavalle ammattilaiselle ne voi yrittää kertoa ja purkaa, silloin hyvä jos toinen etenkin alussa lähinnä kuuntelee, rohkaisee kertomaan lisää. Ei paheksu, vähättele tms. Ne voi olla avainasia vointisi parantumiseen. Senkin jälkeen saat ihan vapaasti yhä olla sitä mieltä että sinun kuuluu tappaa itsesi, ei sitä sinulta kukaan voi eikä saa ottaa pois, älä huoli. Itse olen välillä miettinyt, että mun elämä olis parempaa, jos mulla olisi olemassa se syanidi-kapseli, aina valmiina ja mukana - mulla olis koko aika tarjolla se tie.

No, aika toivotonha tuo tilanne sitten on. :)

Miten sulla riittää itsemurhasta puhuttavaa noin paljon? Itse sain yhden käynnin ja sain likimain kaiken kerrottua siinä

Onpas tuttuja tuntemuksia. Mutta ei enää. Nyt kun voin hyvin, pystyn näkemään millaisessa omatekoisessa häkissä elin vaikean masennukseni aikana. Vaikka vertauskuvallisesti häkin ovi ei edes ollut lukossa, kunhan uskottelin itselleni niin. 

Muista että jos terapia ei auta, niin vika on siinä, ettei terapeutti ymmärrä sinua, ei sinussa. Vaikka joku on koulutettu ihminen, eikä ymmärrä sinua, niin kehtaa ottaa rahaa ja ehkä vielä syytellä, ettet tee sitä tai ettet tee tärä, vaikka itse on niin surkea, ettei ymmärrä, mikä on ongelmiesi syynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset liikuntaa, tukea, ja terveelliset elämätavat, ei paineita, hidasta elämää ja hyväksyntä sille että nyt menee huonosti ja tosi pahalta tuntuu. me ollaan vain ihmisiä, heikkoja joskus, ja kaikilla on murtumispiste mutta kaikki voivat myös parantua ja voimistua jos sitä haluaa.

Älä nyt sano etten ymmärrä, olen sairastanut masennuksen myös ja ainoa tapa miten tunnen itseni iloisemmaksi oli vain olla minä ja antaa palttua muille ja mitä muut haluavat ja ajattelevat minusta. Minä minä minä ja omat ajatukset ja itsensä kehittäminen ja rakastaminen ovat tärkeitä asioita. Vain muut ihmiset ja paineet ja muiden"odotukset" tekevät elämästä surkeaa jos niille ajatuksille antaa sijaa, opi luottamaan itseesi ja siihen että sinun ei tarvitse olla hyvä kenellekkään muulle kuin itsellesi ja sillä sipuli. 

Joo tajuan et jaksa parantua, pitää haluta parantua ja haluta tuntea nautintoa enemmän elämässä jotta motivoituisit edes hieman. Masennus on itsekäs sairaus ja vain sinä voit parantua jos haluat. Voimia.

Niin, kun ongelma on se, että ei ole yhtään motivaatiota tehdä noita asioita. Ja jos teen niitä, pelottaa että itsemurha-ajatukset menevät pois. Itsemurha nyt vaan tuntuu niin ultimaattisen hyvältä vaihtoehdolta enkä kykene pääsemään siitä yli.

Ap

Ongelmasi ei ole masennus tai itsemurha-aikeet, vaan patalaiskuus.

Ihme että jaksat edes kirjoittaa tänne.

Ja sinun ominaisuutesi on se, ettet ymmärrä ihmisiä vaikeuksissa.

Kysy sähköhoidosta. Se on aika rajua touhua, mutta voi kirkastaa oloa ikään kuin sisältä päin. 

Itse en uskaltanut käydä 10 kerrasta kuin 4, mutta astuin pimeästä hämärän puolelle ja se riittää.

Muakaan ei ole lääkkeet kummoisemmin auttaneet, vaikka tuntuu turvallisemmalta, kun syö niitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla riittää itsemurhasta puhuttavaa noin paljon? Itse sain yhden käynnin ja sain likimain kaiken kerrottua siinä

Miksi syömishäiriöitä sairastavat tarvitsevat monivuotista terapiaa ja pitkiä sairaalajaksoja? Tunnissa ehtisivät jo kertomaan kaiken vääristyneestä kehonkuvastaan.

Pantuna nukut paremmin.

-Toimi Kankaanniemi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla riittää itsemurhasta puhuttavaa noin paljon? Itse sain yhden käynnin ja sain likimain kaiken kerrottua siinä

Miksi syömishäiriöitä sairastavat tarvitsevat monivuotista terapiaa ja pitkiä sairaalajaksoja? Tunnissa ehtisivät jo kertomaan kaiken vääristyneestä kehonkuvastaan.

Hieman eri tilanne. Eikä ollut tarkoitus kettuilla, mietin vain. Mulle sanottiin vain, että oon nähtävästi miettinyt asian etu- ja takaperin moneen kertaan ja on oma valintani, jos sen toteutan. Ilmeisesti heilläkään ei ollut asiaan mitään lisättävää, kun en uusia käyntejä saanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla riittää itsemurhasta puhuttavaa noin paljon? Itse sain yhden käynnin ja sain likimain kaiken kerrottua siinä

Miksi syömishäiriöitä sairastavat tarvitsevat monivuotista terapiaa ja pitkiä sairaalajaksoja? Tunnissa ehtisivät jo kertomaan kaiken vääristyneestä kehonkuvastaan.

Hieman eri tilanne. Eikä ollut tarkoitus kettuilla, mietin vain. Mulle sanottiin vain, että oon nähtävästi miettinyt asian etu- ja takaperin moneen kertaan ja on oma valintani, jos sen toteutan. Ilmeisesti heilläkään ei ollut asiaan mitään lisättävää, kun en uusia käyntejä saanut

Älä puhu paskaa. Ei kenellekään itsemurhaa hautovalle sanota noin. Miksi muuten olet yhä täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla riittää itsemurhasta puhuttavaa noin paljon? Itse sain yhden käynnin ja sain likimain kaiken kerrottua siinä

Miksi syömishäiriöitä sairastavat tarvitsevat monivuotista terapiaa ja pitkiä sairaalajaksoja? Tunnissa ehtisivät jo kertomaan kaiken vääristyneestä kehonkuvastaan.

Hieman eri tilanne. Eikä ollut tarkoitus kettuilla, mietin vain. Mulle sanottiin vain, että oon nähtävästi miettinyt asian etu- ja takaperin moneen kertaan ja on oma valintani, jos sen toteutan. Ilmeisesti heilläkään ei ollut asiaan mitään lisättävää, kun en uusia käyntejä saanut

Eikä edes ole eri tilanne. Onhan anorektikkokin voinut miettiä moneen kertaan sen, että haluaa kuihtua pois. Silti häntä pidetään sairaana ja todellakin tarjotaan lisää käyntejä.

Lel

Paskaa, että fiksut masentuvat ja tappaat itsensä. Bimbot jää jäljelle...

Mun mies sai masennukseen aikoinaan sähköhoitoa, se tehosi , mikää muu ei.

Noi sairaanhoitaja keskustelut on ihan turhia , psykoterapeutti on oikea osoite!

Onko sulla harhoja?

Vierailija kirjoitti:

Näytä hoitajalle /lääkärille avausviestisi tänne. Pliis!

Olen kyllä puhunut suurimmasta osasta näistä asioista. Ehkä loput huomenna, kun näen taas lääkäriä. Jännä, ettei hoitaja reagoinut oikein mitenkään, kun sanoin että haluisin tappaa itseni täällä. :D

Ap

Miten olisi pitänyt reagoida? Sitoa sänkyyn?

Jos sinä haluat kuolla, sinähän kuolet. Sillä siitä pääsee. Eläminen onkin paljon haasteellisempaa. Ja siksi parempaa.

Mutta kuten sanottu, hoitaja ei voi oikeastaan tehdä sitä viimeistä päätöstä. Hän varmaan tietää, että minkään tietyn asian sanominen tai teleminen ei tätä ratkaise.

Ai niin. Kiinnostaisi tämä: menneisyydessäsi on tapahtunut tai olet tehnyt jotain niin hirveää, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin kuolla. Johtuuko halusi kuolla siis viime kädessä näistä asioista. Jos pystyisit poistamaan nämä asiat tai antamaan ne asianosaisille anteeksi, niin näkisitkö silloin paranemisen mahdollisuuden?

up