Parisuhde ei etene

Oletko kertonut miehelle, miten tärkeää juttu se talo sulle on? Voi ihan hyvin olla, että se ei pidä sitä itse tärkeänä, ja luulee että sä olet tyytyväinen näin. Luulee että se on vain joku "juttu" mistä on kiva puhua ja haaveilla, mutta mitä ei ole ikinä mikään tarkoitus oikeesti toteuttaa.

Elämän avaimet ovat SINUN käsissäsi. Sinun on otettava vastuu omasta elämästäsi ja siitä, millaisia valintoja olet tehnyt - esimerkiksi olla miehesi kanssa. Se on sinun päätöksesi etkä voi syyttää siitä kumppaniasi. Tiedän, että tämä voi kuulostaa "kovalta" mutta se on ainoa keino miten saat voiman takaisin itseesi ja voit päästää irti katkeruudesta miestäsi kohtaan (todellisuudessa se on katkeruutta mitä koet itseäsi kohtaan - anna itsellesi anteeksi!).  Kun saat voiman takaisin itseesi, tulet näkemään että sinulla on paljon mahdollisuuksia: hyvä taloudellinen tilanne, tukeva mies ja työpaikka jne. Tämä mahdollistaa sinulle jo TODELLA Paljon tehdä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja mielekkäitä. Muista, että lapsen hankkiminen tai talon rakennus ei tee onnelliseksi automaattisesti - onni tulee siitä, että rakastat itseäsi, elämää ja sitä mitä sinulla on nyt. Jos olet nyt katkera ja surullinen, niin olet sitä myös silloin kun sinulla olisi parempi talo ja lapsia. Opettele rakastamaan itseäsi, arvostamaan itseäsi ja menemään itse eteenpäin elämässä - älä syytä sitä miestäsi! <3 

Kaikkea hyvää sinulle!

En ihan hahmota mikä tässä on se suurin ongelma. Oikeastiko se, ettei nainen ole saanut haluamaansa taloa? Eihän mieskään ole saanut sitä mitä haluaa? Mutta sillä ei vissiin ole väliä.

Mies tietää hyvin että talo on isoin haaveeni elämässä. Olen niin paljon tästä asiasta hänelle puhunut. Haluaisin jotenkin herättää hänet, että olen nyt päätöspisteessä tämän asian kanssa eli en odota enää ainuttakaan vuotta. Mutta tuntuu että pelkällä kauniilla puheella asia ei etene.

Voisi minuakin hieman jarruttaa ajatus asuntolainasta ja rakennusprojektista, jos talo on puolison isoin haave elämässä. Hieman statistiksi siinä tuntisi olonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Voisi minuakin hieman jarruttaa ajatus asuntolainasta ja rakennusprojektista, jos talo on puolison isoin haave elämässä. Hieman statistiksi siinä tuntisi olonsa. 

Voisitko hieman tarkemmin avata kantaasi? Tämä voisi auttaa asiassa kovastikin kun koitan ymmärtää toisen osapuolen ajatuksenjuoksua.

Surusilmäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi minuakin hieman jarruttaa ajatus asuntolainasta ja rakennusprojektista, jos talo on puolison isoin haave elämässä. Hieman statistiksi siinä tuntisi olonsa. 

Voisitko hieman tarkemmin avata kantaasi? Tämä voisi auttaa asiassa kovastikin kun koitan ymmärtää toisen osapuolen ajatuksenjuoksua.

Pitkässä parisuhteessa (jollaiseksi lasken teidän suhteenne) yleensä ne tavoitteet ovat samankaltaiset, jotta yhteiselo sujuu. Ei siinä ole mitään vikaa, että talo on jonkun isoin haave, kuten itse sanoit. Mutta jos toinen toivoo perheen perustamista, se talo voi tuntua kyllä hänestä pahalta. Hän haluaa isäksi, sinä haluat talon. Hänen osuutensa olisi näin ollen rakentaa/rakennuttaa teille talo ja tietysti maksaa siitä ainakin puolet ja sitten mahdollisesti voisi olla perheenperustamisen aika. Voin kuvitella, että hänestä tuntuu, että hän on vain väline siinä, että sinä saat mitä haluat. Onhan se tietysti aika sama juttu toisinkin päin, jos sinä haluaisit lapsia ja mies ei vielä, niin sinusta tuntuisi varmasti pahalta myös. 

Ts1012 kirjoitti:

Elämän avaimet ovat SINUN käsissäsi. Sinun on otettava vastuu omasta elämästäsi ja siitä, millaisia valintoja olet tehnyt - esimerkiksi olla miehesi kanssa. Se on sinun päätöksesi etkä voi syyttää siitä kumppaniasi. Tiedän, että tämä voi kuulostaa "kovalta" mutta se on ainoa keino miten saat voiman takaisin itseesi ja voit päästää irti katkeruudesta miestäsi kohtaan (todellisuudessa se on katkeruutta mitä koet itseäsi kohtaan - anna itsellesi anteeksi!).  Kun saat voiman takaisin itseesi, tulet näkemään että sinulla on paljon mahdollisuuksia: hyvä taloudellinen tilanne, tukeva mies ja työpaikka jne. Tämä mahdollistaa sinulle jo TODELLA Paljon tehdä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja mielekkäitä. Muista, että lapsen hankkiminen tai talon rakennus ei tee onnelliseksi automaattisesti - onni tulee siitä, että rakastat itseäsi, elämää ja sitä mitä sinulla on nyt. Jos olet nyt katkera ja surullinen, niin olet sitä myös silloin kun sinulla olisi parempi talo ja lapsia. Opettele rakastamaan itseäsi, arvostamaan itseäsi ja menemään itse eteenpäin elämässä - älä syytä sitä miestäsi! <3 

Kaikkea hyvää sinulle!

Kiitos hienosta vastauksesta! Olen toki onnellinen kun on työ, parisuhde, terveyttä ja mahdollista tehdä asioita joista nautin. Mutta tuo oman kodin saavuttamattomuus on asia joka ei anna rauhaa ennen kuin sen saan. Tietysti voin näytellä että kaikki on ok, kuten hyvin kauan olen tehnytkin. Mutta se ei enää onnistu vaan asia kasvaa niin suureksi, että en pysty nauttimaan muustakaan elämästä. Vrt lapsettomuus tai joku muu suuri haave elämässä, jonka tiedät jäävän pelkäksi haaveeksi vaikka se olisi sinulle elämän suurimpia asioita.

Ei mitenkään kyllä vertaudu minusta lapset ja talo. 

[/quote] Pitkässä parisuhteessa (jollaiseksi lasken teidän suhteenne) yleensä ne tavoitteet ovat samankaltaiset, jotta yhteiselo sujuu. Ei siinä ole mitään vikaa, että talo on jonkun isoin haave, kuten itse sanoit. Mutta jos toinen toivoo perheen perustamista, se talo voi tuntua kyllä hänestä pahalta. Hän haluaa isäksi, sinä haluat talon. Hänen osuutensa olisi näin ollen rakentaa/rakennuttaa teille talo ja tietysti maksaa siitä ainakin puolet ja sitten mahdollisesti voisi olla perheenperustamisen aika. Voin kuvitella, että hänestä tuntuu, että hän on vain väline siinä, että sinä saat mitä haluat. Onhan se tietysti aika sama juttu toisinkin päin, jos sinä haluaisit lapsia ja mies ei vielä, niin sinusta tuntuisi varmasti pahalta myös. [/quote]

Mutta en ole missään vaiheessa kieltäytynyt lasten yrittämisestä! Olen vain sitä mieltä että asumisolot pitäisi olla sellaiset että vauvan on hyvä tulla maailmaan. Ei ole kauaakaan kun ehdotin ehkäisyn pois jättämistä, mutta mies ei ollut asiasta varma. Mutta ehkä hän pelkääkin että jos tulisin raskaaksi niin sitten hän ihan oikeasti joutuisi kasvotusten oman kodin hankinnan kanssa? Eri asia jos meillä ei kertakaikkiaan olisi varaa omaan taloon, mutta mielestäni jos perhettä perustetaan niin sille luodaan mahdollisimman hyvät puitteet. Mikä pakko hankki vauva 40 neliön kaksioon, kun tilanne voisi olla se että hänellä olisi oma huone.

Ap (vaimo) haluaa talon, mutta jostain syystä ei ryhdy sitä rakentamaan. Miksi ei? Ei missään ole kielletty naista toteuttamasta itse omia unelmiaan, ei siihen miestä tarvita tekijäksi.

Vaikuttaa siltä, että parisuhteen ongelmana ei ole suhteen eteneminen vaan se, että mies ei tottele.

Surusilmäinen kirjoitti:

Mutta en ole missään vaiheessa kieltäytynyt lasten yrittämisestä! Olen vain sitä mieltä että asumisolot pitäisi olla sellaiset että vauvan on hyvä tulla maailmaan. Ei ole kauaakaan kun ehdotin ehkäisyn pois jättämistä, mutta mies ei ollut asiasta varma. Mutta ehkä hän pelkääkin että jos tulisin raskaaksi niin sitten hän ihan oikeasti joutuisi kasvotusten oman kodin hankinnan kanssa? Eri asia jos meillä ei kertakaikkiaan olisi varaa omaan taloon, mutta mielestäni jos perhettä perustetaan niin sille luodaan mahdollisimman hyvät puitteet. Mikä pakko hankki vauva 40 neliön kaksioon, kun tilanne voisi olla se että hänellä olisi oma huone.

ehkä häntä sitten vaan tökkii se, miten olet tuonut toiveen talosta elämäsi isoimpana haaveena. 

Jos miehelle on lapsi tärkeämpi kuin talo, hän haluaa ensin varmistaa, että lapsen saaminen onnistuu, varsinkin jos vaimollakin alkaa olla ikää. Ei halua jumiin omaan taloon lapsettomana, vuokrakämpästä on helpompi lähteä tarvittaessa etsimään uutta (nuorempaa), lapsen hänelle mahdollistavaa naista. Ugly, but true. Odotan alapeukkuja 🤗

Vierailija kirjoitti:

Ap (vaimo) haluaa talon, mutta jostain syystä ei ryhdy sitä rakentamaan. Miksi ei? Ei missään ole kielletty naista toteuttamasta itse omia unelmiaan, ei siihen miestä tarvita tekijäksi.

Vaikuttaa siltä, että parisuhteen ongelmana ei ole suhteen eteneminen vaan se, että mies ei tottele.

Näin olen ajatellut toimiakin, jos ei päästä asiasta yhteisymmärrykseen. Mutta teen sen yksin. Mies on luvannut minulle lukuisat kerrat että aloitamme talon rakentamisen ja jos hän ei oikeasti taloa haluakaan, niin hänen pitää pystyä tämä minulle kertomaan. Jos mies ei halua rakentaa taloa yhdessä minun kanssa, hän ei ole mies jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Eikö kenenkään mielestä ole epäreilua pitää toista vuosikausia löyhässä hirressä. Eri asia jos hän selvästi joka kerta sanoisi että taloa ei aleta rakentamaan. Asia olisi sitten niin ja hän saisi asua yksin rivitalokaksiossaan ja katsella naisen joka tyytyy samaan. Minä voisin lähteä toteuttamaan omaa unelmaani, joka ei selvästikään ollut yhteinen. Nyt kuitenkin olen monta kertaa saanut miehen suusta kuulla, että hänkin haluaa oman kodin.

Ensimmäiseksi unohtaisin sen oman talon rakentamisen. Miehesi ei ole mikään rakentajatyyppi, jos olisi niin talo olisi ollut pystyssä jo ajat sitten. Siihen projektiin lähteminen todennäköisesti vain tekisi hallaa parisuhteellenne. 10 vuotta yhdessä tarkoittanee, että iän puolesta niiden lasten hankkiminen on jo hyvinkin ajankohtaista ja sitä pitäisi alkaa yrittämään. Ei mitään rakennusprojektia kannata tuohon lisätä rasitteeksi, hommaatte omistusasunnon valmiina ja siinä se. Asunto se vain on.

Oikeasti kylmää tämä ap:n ajatusmaailma. Ei ihme, että mies epäröi.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehelle on lapsi tärkeämpi kuin talo, hän haluaa ensin varmistaa, että lapsen saaminen onnistuu, varsinkin jos vaimollakin alkaa olla ikää. Ei halua jumiin omaan taloon lapsettomana, vuokrakämpästä on helpompi lähteä tarvittaessa etsimään uutta (nuorempaa), lapsen hänelle mahdollistavaa naista. Ugly, but true. Odotan alapeukkuja 🤗

Voi olla näinkin. Mutta miksi ihmeessä uskotella vuosikausia toisin ja jos vaimo on ollut jättämässä ehkäisyä pois ja mies ei sitten taaskaan ole varma kun pitäisi ryhtyä tositoimiin, oli sitten kyse lasten hankinnasta tai talon rakentamisesta?

Miksi se talo pitäisi rakentaa.  Käy katsomassa myynnissä olevia taloja.  Kyllä niistä löytyy sopivia ja usein halvemmalla hinnalla kuin itse rakentaen.  Samalla voitte heti aloittaa lapsen hankinnan.  Kyllä lapsen hyvinkin saa vaikka olisi yli 40-vuotias.  Lapsi tuo uskomatonta iloa elämään ja vanhempana osaa paremmin hoitaa ja antaa lapselle arvoa.  Nuorille kun tulee lapsia he saattavat kokea lapset vaivaksi ja rähjäävät heidän kanssaan.

Aloita heti lasten yrittäminen ja ehkäisyt pois.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseksi unohtaisin sen oman talon rakentamisen. Miehesi ei ole mikään rakentajatyyppi, jos olisi niin talo olisi ollut pystyssä jo ajat sitten. Siihen projektiin lähteminen todennäköisesti vain tekisi hallaa parisuhteellenne. 10 vuotta yhdessä tarkoittanee, että iän puolesta niiden lasten hankkiminen on jo hyvinkin ajankohtaista ja sitä pitäisi alkaa yrittämään. Ei mitään rakennusprojektia kannata tuohon lisätä rasitteeksi, hommaatte omistusasunnon valmiina ja siinä se. Asunto se vain on.

Nimenomaan. 

Surusilmäinen kirjoitti:

Mies tietää hyvin että talo on isoin haaveeni elämässä. Olen niin paljon tästä asiasta hänelle puhunut. Haluaisin jotenkin herättää hänet, että olen nyt päätöspisteessä tämän asian kanssa eli en odota enää ainuttakaan vuotta. Mutta tuntuu että pelkällä kauniilla puheella asia ei etene.

Kuule, jos talo on SUN haaveesi, rakennutat sen ITSE ja OMILLA varoillasi. Sulla on ollut jo monta vuotta aikaa säästää siihen. Puolison tehtävä EI ole täyttää sun haaveitas,koska jokainen on ihan itse vastuussa omien haaveidensa toteuttamisesta. Eli: joko  hommaat talon itse tai  unohdat asian. Puolisosi vastuulla se ei  ole ikinä ollut.