Lue keskustelun säännöt.
Olen opettaja ja pelkään mennä töihin.
11.11.2007 |
En ole töissä Jokelassa, mutta hyvin lähellä kuitenkin. Pelottaa kamalasti mennä töihin, turman jälkeen olen itkenyt hirveästi, töihin on ollut miltei mahdoton mennä. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (16)
Meillä rehtori järjesti mahdollisuuden henkilökunnalle keskustella psykologin kanssa, vaikka koulu sijaitsee Jokelasta about 130km päässä.
Mutta tosiaan työterveyslääkäriin heti yhteys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niiltä, jotka apua oikeasti tarvitsevat!
kuluttua pitkään terapiaan. lue juttu hesarista tänään!
ei asuta edes lähellä tapahtumpaikkoja. meidän koulussa ollut väkivaltaa ja muuta ongelmaa viime aikoina ja toi oli nyt sit viimeinen pisara, jos ei pysty nukkumaan öisin, ei pysty töihin päivällä. Muakin ahdistaa, et ole yksin.
tuntuu, että apua tarvitsevia on niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen opiskelija ja pelkään myös mennä kouluun.
mulle heräs sellanen leijonaemoefekti, että koen työni entistä tärkeämpänä ja yritän kaikkeni, ettei kukaan mun oppilaista joudu noin nurkkaan ahdistetuksi, että joutuisi turvautumaan noin epätoivoisiin tekoihin
aion ottaa siis vanhempien kanssa entistä helpommin kaikki hankalatkin asiat puheeksi
ja ap... jos et pysty niin lomalle vaan, opettamaan ei pysty puolivillaisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko viikonloppu on mennyt ankeasti. Olenkohan sekoamassa.
Jos susta yhtään tuntuu, ettet jaksa/halua mennä töihin, hae sairaslomaa. Se on ihan ok. Et ole sekoamassa, vaan herkkä ;) Iso rustistus Sinulle!
T: Ope täälläkin, hieman ahdistuneena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös ope, ja olo kyllä hieman alavireinen.
ja kieltämättä on tullut mietittyä, miten toimisi samassa tilanteessa... Olen yrittänyt olla miettimättä liikaa, ettei ala ahdistamaan enempää. Jos et pysty töihin niin hae saikkua, mutta pyydä myös keskusteluapua! Yksin saikulla ollessa kynnys palata töihin voi muuten nousta entisestään!
Voimia kaikille opeille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ahdistus voi tulla siitäkin, etten viihdy lainkaan työpaikallani, siellä on todella tulehtuneet ihmissuhteet melkeinpä kaikkien välillä. Rehtori ei hoidan työtään lainkaan. En vain jaksa enää, en työtä enkä muutakaan. Harrastukset ovat jääneet, kotona huudan lapsilleni ja miehelleni, nukun öisin 10-11 tuntia, olen koko ajan väsynyt ja pahalla tuulella ja nyt sitten vielä tuo ampuminen on saanut minut pelkäämään. Illalla en pystynytkään nukahtamaan, joten otin hiukan viiniä ja sitten näin kamalia painajaisia koko yön. Luterilainen työmoraalini kuitenkin pakottaa minut töihin. En kertakaikkiaan kehtaa soittaa lääkärille tästä. Luullakseni minut naurettaisiin pihalle.
Vierailija:
Luterilainen työmoraalini kuitenkin pakottaa minut töihin. En kertakaikkiaan kehtaa soittaa lääkärille tästä. Luullakseni minut naurettaisiin pihalle.
Hae hyvä ihminen apua! Ihan oikeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta heti maanantaiaamuna yhteys työterveyshuoltoon. Et ole työkunnossa. En ole itse opettaja, mutta minulla on aikaisemmin ollut samanlaisia tuntemuksia. Kesti todella pitkään ennen kuin hyväksyin masennusdiagnoosini. En väitä, että sinun diagnoosisi olisi sama kuitenkaan. Tarvitset nyt sairauslomaa ja lääkettä, myöhemmin muuta tukea. Viimeiset 10 vuotta tuollaisiin oireisiin on suhtauduttu todella asiallisesti. Kokemusta on omasta ja sukulaisen tilanteesta. Kerro vaikka siellä lääkärissä, että et meinannut tulla, kun pelkäsit, että nauretaan pihalle. Huomaat kyllä, että sinua aletaan hoitaa hyvin. Sitä varten ne ihmiset siellä työterveyshuollossa ovat.
Turha sitä muuten on miettiä, oletko tarpeeksi " sairas" vai et. Jos et ole työkunnossa, sinun on oltava yksiselitteisesti sairauslomalla. Tässä vaiheessa mieltä myllertää ja pelottaa, mutta tästä se lähtee. Älä vielä murehdi tulevaa, huolehdi nyt omasta kunnostasi. Toivotan voimia ja jaksamista!
Jos luullaan, että open työ on kivaa ja kevyttä ja pelkkää lomaa, väärässä ovat.
Meillä kävi tänään työsuojeluvaltuutettu käsittelemässä asiaa. Helpotti kaikkia, kun saatiin yhdessä jakaa tuntemuksia.