Isäni oli heikko mies. Hävettää, että omilla lapsilla on huono isoisä.
Isäni oli mies, joka ei kotona tehnyt mitään eikä halunnut olla missään perheen hauskoissa jutuissa mukana. Isäni vain valitti ja valitti. Lopulta äiti kyllästyi ja jätti isän. Perhe-elämä parani, kun jatkuva valitus loppui.
Nyt isäni on isoisä ja yhä edelleen vain möllöttää ja valittaa lasten seurassa ollessaan. Olen aivan suunnattoman pettynyt siihen, että isän roolin mennessä täysin poskelleen, ei isäni ole kiinnostunut edes yrittämään yhtään enempää isovanhempana ollessaan. Ikä ei ole tuonut isälleni minkäänlaista kypsyyttä lasten kanssa toimimiseen.
Onko täällä kohtalotovereita, joita tämä sama asia harmittaisi? En viitsi usein edes isää tavata, kun lapsetkin viihtyvät siellä käydessään niin huonosti.
Kommentit (56)
Siihen aikaan heikompikin mies saattoi saada parisuhteen ja jälkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hävettää? Eihän vika ole sinun. Jos se tosiaan on tuollaista niin en veisi lapsia sinne ensinkään.
Hävettää puolison rinnalla, koska hänen vanhempansa ovat loistavia isovanhempia. He ovat todella innoissaan lapsenlapsistaan ja myös tekevät sen lapsille selväksi. Tuntuu todella nololta, kun puolisoni miettii omaa, vaarin roolin luontevasti omaksunutta isäänsä ja ihmettelee sitä, miksi minun isäni käyttäytyy lasten seurassa ollessaan aivan toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hävettää? Eihän vika ole sinun. Jos se tosiaan on tuollaista niin en veisi lapsia sinne ensinkään.
Hävettää puolison rinnalla, koska hänen vanhempansa ovat loistavia isovanhempia. He ovat todella innoissaan lapsenlapsistaan ja myös tekevät sen lapsille selväksi. Tuntuu todella nololta, kun puolisoni miettii omaa, vaarin roolin luontevasti omaksunutta isäänsä ja ihmettelee sitä, miksi minun isäni käyttäytyy lasten seurassa ollessaan aivan toisin.
Eikö sun puoliso ymmärrä ihmisten erilaisuutta ja erilaisisa toimintatapoja? Häpeä ennemmin puolisovalintaasi... isääsihän et ole saanut valita, mutta puoliso on ihan oma vikasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hävettää? Eihän vika ole sinun. Jos se tosiaan on tuollaista niin en veisi lapsia sinne ensinkään.
Hävettää puolison rinnalla, koska hänen vanhempansa ovat loistavia isovanhempia. He ovat todella innoissaan lapsenlapsistaan ja myös tekevät sen lapsille selväksi. Tuntuu todella nololta, kun puolisoni miettii omaa, vaarin roolin luontevasti omaksunutta isäänsä ja ihmettelee sitä, miksi minun isäni käyttäytyy lasten seurassa ollessaan aivan toisin.
Onneksi lapsilla on edes yhdet hyvät isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hävettää? Eihän vika ole sinun. Jos se tosiaan on tuollaista niin en veisi lapsia sinne ensinkään.
Hävettää puolison rinnalla, koska hänen vanhempansa ovat loistavia isovanhempia. He ovat todella innoissaan lapsenlapsistaan ja myös tekevät sen lapsille selväksi. Tuntuu todella nololta, kun puolisoni miettii omaa, vaarin roolin luontevasti omaksunutta isäänsä ja ihmettelee sitä, miksi minun isäni käyttäytyy lasten seurassa ollessaan aivan toisin.
Onneksi lapsilla on edes yhdet hyvät isovanhemmat.
Tähän olen itsekin todella tyytyväinen! Ja siihen, että puolisoni on isänä aivan erilainen kuin oma isäni. Hän osallistuu lasten puuhiin mielellään ja on lapsille todella hyvä miehen malli.
Oletko sanonut isällesi sanonut asiasta? Voisit joskus ihan keskeyttää hänen valituksensa ja tiukasti sanoa että lopettaisi jo vihdoin vuosikymmeniä jatkuneen valituksensa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut isällesi sanonut asiasta? Voisit joskus ihan keskeyttää hänen valituksensa ja tiukasti sanoa että lopettaisi jo vihdoin vuosikymmeniä jatkuneen valituksensa.
Ole sanonut, mutta hän vain jatkaa siitä, kuinka hänen elämänsä on ollut aivan poikkeuksellisen kovaa eikä kukaan häntä ymmärrä, vaikka hän kaikkensa on yrittänyt... Emme käy tuosta syystä kylässä kovin usein eikä kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
Mä ratkaisin asian niin että hankin lapsosille varaukin ja jätin isoisän omiin oloihinsa. Eiväthön nuo möllöttäjät tapojaa muuta joten turha siitä on mieltä pahoittaa, hommaa sitten korvikkeen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut isällesi sanonut asiasta? Voisit joskus ihan keskeyttää hänen valituksensa ja tiukasti sanoa että lopettaisi jo vihdoin vuosikymmeniä jatkuneen valituksensa.
Ole sanonut, mutta hän vain jatkaa siitä, kuinka hänen elämänsä on ollut aivan poikkeuksellisen kovaa eikä kukaan häntä ymmärrä, vaikka hän kaikkensa on yrittänyt... Emme käy tuosta syystä kylässä kovin usein eikä kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
Tuohon voisi kommentoida, että hän ei tiedä miten muut ovat kärsineet hänen käytöksestään, kun vaan itsekkäästi rypee omissa asioissaan ja turha ihmetellä jos kukaan ei halua tavata.
Olipa sanoinkuvaamattoman itsekäs aloitus. Itsehän sanot tuossa myöhemmin, että isäsi kuitenkin kertoo käytöksen johtuneen siitä, että hänen elämänsä on ollut kovaa. Onko hänellä ollut kunnollista isän/isoisän mallia? Millaista on yrittää luoda suhdetta lapsenlapsiin oman tyttärensä arvostellessa vierestä? Vähän nyt empatiaa ja yritystä sinunkin puoleltasi ap!!!
Olet itsekin heikko kun roikut noin epämukavassa ihmisessä vaikka isä olisikin. Ja viet vielä lapsiakin sinne.
Kuulostaa klassiselta syntipukilta. Niitä on hyvä olla joka suvussa yksi, voi sitten huoletta sättiä ja purkaa pahaa oloaan häneen. Meidän suvussa tuossa roolissa on mummo, taidan itse olla seuraava hänen kupsahtaessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hävettää? Eihän vika ole sinun. Jos se tosiaan on tuollaista niin en veisi lapsia sinne ensinkään.
Hävettää puolison rinnalla, koska hänen vanhempansa ovat loistavia isovanhempia. He ovat todella innoissaan lapsenlapsistaan ja myös tekevät sen lapsille selväksi. Tuntuu todella nololta, kun puolisoni miettii omaa, vaarin roolin luontevasti omaksunutta isäänsä ja ihmettelee sitä, miksi minun isäni käyttäytyy lasten seurassa ollessaan aivan toisin.
Onneksi lapsilla on edes yhdet hyvät isovanhemmat.
Tähän olen itsekin todella tyytyväinen! Ja siihen, että puolisoni on isänä aivan erilainen kuin oma isäni. Hän osallistuu lasten puuhiin mielellään ja on lapsille todella hyvä miehen malli.
Olet siis nainut "parempiin piireihin" ja nyt häpeät omaa taustaasi. Puolisosi epäilemättä häpeää sitä myös. Ymmärrystä ja empatiaa riittää vain niille, jotka nostavat statustanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hävettää? Eihän vika ole sinun. Jos se tosiaan on tuollaista niin en veisi lapsia sinne ensinkään.
Hävettää puolison rinnalla, koska hänen vanhempansa ovat loistavia isovanhempia. He ovat todella innoissaan lapsenlapsistaan ja myös tekevät sen lapsille selväksi. Tuntuu todella nololta, kun puolisoni miettii omaa, vaarin roolin luontevasti omaksunutta isäänsä ja ihmettelee sitä, miksi minun isäni käyttäytyy lasten seurassa ollessaan aivan toisin.
Onneksi lapsilla on edes yhdet hyvät isovanhemmat.
Tähän olen itsekin todella tyytyväinen! Ja siihen, että puolisoni on isänä aivan erilainen kuin oma isäni. Hän osallistuu lasten puuhiin mielellään ja on lapsille todella hyvä miehen malli.
Olet siis nainut "parempiin piireihin" ja nyt häpeät omaa taustaasi. Puolisosi epäilemättä häpeää sitä myös. Ymmärrystä ja empatiaa riittää vain niille, jotka nostavat statustanne.
Kyllä, olen nainut "parempiin piireihin", jos tasapainoinen perhetausta on sinusta sille synonyymi. Puoliso ei häpeä taustaani, kunhan välillä ihmettelee miten eri tavoin eri suvuissa voidaan toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut isällesi sanonut asiasta? Voisit joskus ihan keskeyttää hänen valituksensa ja tiukasti sanoa että lopettaisi jo vihdoin vuosikymmeniä jatkuneen valituksensa.
Ole sanonut, mutta hän vain jatkaa siitä, kuinka hänen elämänsä on ollut aivan poikkeuksellisen kovaa eikä kukaan häntä ymmärrä, vaikka hän kaikkensa on yrittänyt... Emme käy tuosta syystä kylässä kovin usein eikä kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
Entä jos hänen elämänsä todellakin on ollut poikkeuksellisen kovaa? Ymmärrystä ei ole saanut sen enempää omilta vanhemmiltaan, sittemmin puolisoltaan, eikä nyt näemmä lapsiltaankaan. Jos osoitat syyttävällä sormella jotakuta, kolme sormea osoittaa itseesi päin. Oletko koskaan edes kysynyt isältäsi, miksi hän tunee niin kun tuntee, mitä se tarvitsisi että hän kokisi että häntäkin ymmärtäisi edes joku? Näetkö häntä edes ihmisenä jolla on omat tunteet ja joka tuntee katkeruutta siitä, kun koko ikänsä ajan ihmiset vaan vaativat häneltä sitä ja tätä antamatta takaisin mitään muuta paitsi halveksuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Olipa sanoinkuvaamattoman itsekäs aloitus. Itsehän sanot tuossa myöhemmin, että isäsi kuitenkin kertoo käytöksen johtuneen siitä, että hänen elämänsä on ollut kovaa. Onko hänellä ollut kunnollista isän/isoisän mallia? Millaista on yrittää luoda suhdetta lapsenlapsiin oman tyttärensä arvostellessa vierestä? Vähän nyt empatiaa ja yritystä sinunkin puoleltasi ap!!!
No tuollaisilla ihmisiä se "elämän kovuus" on useimmiten omien korvien välissä. Hänen mielestään varmaan sitä kovaa elämää oli esim. se että vaimo kyllästyi valittavaan vätysmieheensä.
Ehkä isäsi ei vain osaa olla aktiivinen lastenlastensa kanssa? Ehkä kova elämä on lannistanut eikä hän jaksa yrittää tai hänellä ei ole tarpeeksi hyvä itseluottamus, että hän uskaltaisi yrittää? Ehdota jotain yhteistä tekemistä hänelle ja lapsenlapsille, kun tapaatte seuraavaksi. Jotain mikä ei vaadi kovin paljon.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hävettää? Eihän vika ole sinun. Jos se tosiaan on tuollaista niin en veisi lapsia sinne ensinkään.
Hävettää puolison rinnalla, koska hänen vanhempansa ovat loistavia isovanhempia. He ovat todella innoissaan lapsenlapsistaan ja myös tekevät sen lapsille selväksi. Tuntuu todella nololta, kun puolisoni miettii omaa, vaarin roolin luontevasti omaksunutta isäänsä ja ihmettelee sitä, miksi minun isäni käyttäytyy lasten seurassa ollessaan aivan toisin.
Onneksi lapsilla on edes yhdet hyvät isovanhemmat.
Tähän olen itsekin todella tyytyväinen! Ja siihen, että puolisoni on isänä aivan erilainen kuin oma isäni. Hän osallistuu lasten puuhiin mielellään ja on lapsille todella hyvä miehen malli.
Olet siis nainut "parempiin piireihin" ja nyt häpeät omaa taustaasi. Puolisosi epäilemättä häpeää sitä myös. Ymmärrystä ja empatiaa riittää vain niille, jotka nostavat statustanne.
Kyllä, olen nainut "parempiin piireihin", jos tasapainoinen perhetausta on sinusta sille synonyymi. Puoliso ei häpeä taustaani, kunhan välillä ihmettelee miten eri tavoin eri suvuissa voidaan toimia.
Kaikki pyrkivät parhaaseensa ja isäsi on tehnyt varmaan samoin kuin sinäkin, nainut parempiin piireihin roskakoriksi. Kieltäytymällä samaistumasta isäsi toimintaan takaat hänen kohtalonsa itsellesi.
Miksi hävettää? Eihän vika ole sinun. Jos se tosiaan on tuollaista niin en veisi lapsia sinne ensinkään.