tämäpä yllätys! pientä lasta kiduttaneet alkavat uhreiksi

Kauheaa että poika uskoo että äiti ei häntä koskaan halunnut vaan toivoo kuolemaa. Ja sijaisperhekään ei häntä halunnut pitää.

Jos on noin kovia käytöshäiriöitä ettei kukaan kestä, niin pitäisiköhän paremmin saada tukea terveystoimen puolelta? Ehkä jokin sairaus kyseessä.

Lapsi raukat (myös se pikkusisko). Totta kai vanhemmat yrittää selittää näitä asioita parhain päin itselleen ja muille, mutta tämän ulkopuolisen kertomus on täysin uskottava ja johdonmukainen, eikä hänellä ole mitään syytä valehdella. Lisäksi menee yhteen pojan kertoman kanssa.

Ja totta ihmeessä poika on ollut hankala sijaisperheessä! Mitä voi odottaa, jos häntä on kohdeltu ei-toivottuna elämänsä ensimmäiset 5 vuotta :(

Aika kova sydän saa olla, että käyttää säännöllisesti noita menetelmiä. Vaikea uskoa että poika on ihan mahdoton, jos vieras vanha mies tuli lapsen kanssa hyvin toimeen. Mutta jännä juttu tuossa oli, että eka sijaiskotikin luovuttanut pojan kanssa. Mikseivät vanhemmat hakeneet apua, jos pojan kanssa oli noin vaikeaa?

Äitini kärsii narsismista, ja hän on todella taitava selittämään kaikki aiheuttamansa ongelmat (tai minkä tahansa ilkeyden minkä on tehnyt) kuulostamaan siltä kuin vika olisi uhrissa ja hänen toimintansa vain osoitus rakkaudesta ja laupeudesta.

Aivan kaikelle löytyy selitys. Aina.

Vähän samaan tapaan kuin noilla pientä poikaansa kiusanneilla vanhemmilla.

Yhtään sellaista asiaa ei ole, mitä hän katuisi tai pyytäisi anteeksi. Eihän hänellä sellaisiin ole tarvetta, sillä hän toimii aina oikein.

Tuo kiinniotto-operaatio oli ainakin ylimitoitettu.

Jotenkin hurjaa, ettei mitään syyllisyydentunnetta tunnu noista kommenteista. Esimerkiksi teippauksen suhteen.

Mutta käsittämättömältä kyllä tuntuu myös se, että ennen tuomiota ja sos.viranomaisten tutkintaa on päädytty siihenkin, että lapset eivät ole nähneet vanhempiaan puoleentoista vuoteen. Melko traumatisoivaa sekin lapsille tuon kaiken päälle.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hurjaa, ettei mitään syyllisyydentunnetta tunnu noista kommenteista. Esimerkiksi teippauksen suhteen.

Mutta käsittämättömältä kyllä tuntuu myös se, että ennen tuomiota ja sos.viranomaisten tutkintaa on päädytty siihenkin, että lapset eivät ole nähneet vanhempiaan puoleentoista vuoteen. Melko traumatisoivaa sekin lapsille tuon kaiken päälle.

Mehän ei voida tietää, minkä perusteella tähän on päädytty. Voi olla sosiaaliviranomaisilta ylilyönti, tai voi olla ihan perusteltua olosuhteiden valossa.

Kyllä näin atoopikon äitinä kiinnostaisi nähdä noi neuvolan ohjeet ja noi kasvatusohjelmat, joissa noi neuvot joita he käyttivät, on annettu... ainoa, mikä edes jossain määrin pitää paikkaansa on se, että viileä suihku auttaa tuohon kutinaan. Ja siis huom: VIILEÄ, ei kylmä vesi. Sairaita ihmisiä, joilta pitää ottaa noin nykyiset lapset pois ja varmistaa, että uusia ei tule.

Tuskin se lapsi joutui pois sijaisperheestä. Eiköhän tuossa ollut kyseessä normaali kriisisijoitus, jonka aikana lapselle etsittiin se pysyvä sijaiskoti.

Ja aika sitkeä pikkuveijari, jos jaksaa vuosia valehdella nälästä ja kamaluuksista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin atoopikon äitinä kiinnostaisi nähdä noi neuvolan ohjeet ja noi kasvatusohjelmat, joissa noi neuvot joita he käyttivät, on annettu... ainoa, mikä edes jossain määrin pitää paikkaansa on se, että viileä suihku auttaa tuohon kutinaan. Ja siis huom: VIILEÄ, ei kylmä vesi. Sairaita ihmisiä, joilta pitää ottaa noin nykyiset lapset pois ja varmistaa, että uusia ei tule.

Kyllä minä aikoinani sain ohjeen, että ne tumput voi vaikka sitoa kiinni lapseen, ettei lapsi raavi. Eli kyllä sitomisesta on puhuttu, ei tosin lapsen sitomisesta...

Atopia pahenee, pahenee ja pahenee stressireaktiosta.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hurjaa, ettei mitään syyllisyydentunnetta tunnu noista kommenteista. Esimerkiksi teippauksen suhteen.

Mutta käsittämättömältä kyllä tuntuu myös se, että ennen tuomiota ja sos.viranomaisten tutkintaa on päädytty siihenkin, että lapset eivät ole nähneet vanhempiaan puoleentoista vuoteen. Melko traumatisoivaa sekin lapsille tuon kaiken päälle.

Tuo on kyllä outoa, eihän se 3v tyttö varmaan edes tunnistanut vanhempiaan enää. Ja häntä ei ilmeisesti kaltoinkohdeltu joten on melkoinen henkinen rääkki joutua yhtäkkiä täysin ventovieraiden huomaan eikä nähdä vanhempia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se lapsi joutui pois sijaisperheestä. Eiköhän tuossa ollut kyseessä normaali kriisisijoitus, jonka aikana lapselle etsittiin se pysyvä sijaiskoti.

Ja aika sitkeä pikkuveijari, jos jaksaa vuosia valehdella nälästä ja kamaluuksista.

Itse asiassa ei ole kovin harvinaistakaan että nämä tavissijaisperheet luovuttavat aika nopeasti jos on tuollainen haastava lapsi. Varsinkin jos ovat ensikertalaisia. Monet kun haluaisivat vaan vauvoja eikä tuollaisia jo melkein kouluikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa että poika uskoo että äiti ei häntä koskaan halunnut vaan toivoo kuolemaa. Ja sijaisperhekään ei häntä halunnut pitää.

Jos on noin kovia käytöshäiriöitä ettei kukaan kestä, niin pitäisiköhän paremmin saada tukea terveystoimen puolelta? Ehkä jokin sairaus kyseessä.

Olisiko tämä "sairaus" se, että lasta on kohdeltu aivan järkyttävän huonosti eikä hän ole oppinut läheisyyttä, rakkautta, turvaa, luottamusta, huolenpitoa tai mitään muutakaan mitä lapsen olisi pitänyt vanhemmiltaan saada? Aivan takuulla on hankala.

No niin, alkuperäistä juttua on tietysti paisuteltu ihan äärimmilleen. Koska on selvää, että jotain on tehty väärin, niin on helppo saada asiat näyttämään moninkertaisesti vielä pahemmilta. Ja ihmiset uskoo kaiekn ihan sokeasti ilman minkäänlaista kriittisyyttä sitä kohtaan mitä lukevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin atoopikon äitinä kiinnostaisi nähdä noi neuvolan ohjeet ja noi kasvatusohjelmat, joissa noi neuvot joita he käyttivät, on annettu... ainoa, mikä edes jossain määrin pitää paikkaansa on se, että viileä suihku auttaa tuohon kutinaan. Ja siis huom: VIILEÄ, ei kylmä vesi. Sairaita ihmisiä, joilta pitää ottaa noin nykyiset lapset pois ja varmistaa, että uusia ei tule.

Kyllä minä aikoinani sain ohjeen, että ne tumput voi vaikka sitoa kiinni lapseen, ettei lapsi raavi. Eli kyllä sitomisesta on puhuttu, ei tosin lapsen sitomisesta...

Keneltä ja missä ja milloin? Oma on syntynyt -02 ja KUKAAN ei kyllä mistään sitomisesta tai tumpuista puhunut, vaikka poika oli 1,5v vanha ja iho oli niin rikki, että vuosi verta lakanoille. Ja kuten toi vastaaja 11 sanookin: mikään ei pahenna atopiaa niin paljon kuin stressi. 

Sairasta porukkaa. Pienen lapsen loppuelämä pilattu, toivottavasti pääsee normaalin elämään ja terveisiin ihmissuhteisiin kiinni tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on noin kovia käytöshäiriöitä ettei kukaan kestä, niin pitäisiköhän paremmin saada tukea terveystoimen puolelta? Ehkä jokin sairaus kyseessä.

Eiköhän se ole ihan selvä, että lapsen käytöshäiriöt johtuvat tuossa tapauksessa täysin kyvyttömistä ja sairaista vanhemmista. Totta kai tulee käytöshäiriöitä, kun on jatkuvan väkivallan kohteena. Kaikille tulee jotain, vaikka imenee eri tavoin, eikä vika ole missään nimessä lapsessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin atoopikon äitinä kiinnostaisi nähdä noi neuvolan ohjeet ja noi kasvatusohjelmat, joissa noi neuvot joita he käyttivät, on annettu... ainoa, mikä edes jossain määrin pitää paikkaansa on se, että viileä suihku auttaa tuohon kutinaan. Ja siis huom: VIILEÄ, ei kylmä vesi. Sairaita ihmisiä, joilta pitää ottaa noin nykyiset lapset pois ja varmistaa, että uusia ei tule.

Minulla on atooppinen iho ja ekseemaa. Sitä oli myös pienenä lapsena. Minua ahdistaa aivan suunnattomasti tuo lapsen käsien sitominen! Ei sellaista saa tehdä. Siitähän tulee ihan hirveä trauma. Kun minun ihoni pienenä kutisi äiti kielsi raapimasta. Toistuvasti. Mutta ei minua sidottu tai lyöty tai laitettu suihkuun. Äiti vaan toisteli kärsivällisesti ja minä yritin olla raapimatta. Voiteita laitettiin ja pahimpina aikana sideharsoa raajoihin.

Voi pientä parkaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairasta porukkaa. Pienen lapsen loppuelämä pilattu, toivottavasti pääsee normaalin elämään ja terveisiin ihmissuhteisiin kiinni tulevaisuudessa.

Muistetaan nyt kuitenkin, että uhriuttaminen ei koskaan auta, vaikka usein hyvällä tarkoittaen olisikin tehty. Minuakin on lapsena ja nuorena pahoinpidelty, raiskattu jne. ja vaikka en koskaan tule täysin toipumaan, en halua enää ottaa ulkopuolisilta vastaan tuomiota siitä, että loppuelämäni olisi pilalla. Jo lapsena kaikki opettivat, että jos jotain oikein hirveää tapahtuu, niin joutuu tehdä itsemurhan, koska ei siitä vaan voi selvitä.

Nyt 25-vuotiaana olen ensimmäistä kertaa menossa parempaan suuntaan ja muodostamassa omanlaistani ja tervettä elämää itselleni. Yli 15 vuotta olikin lähinnä vaan helvettiä, mutta nyt näen edessäni valoisan ja hyvän tulevaisuuden, mikä on mahdollista vain ja ainoastaan, jos minua autetaan ja valetaan uskoa tulevaan, eikä ajatella, että no tonhan peli on jo menetetty.

Tuo skidi on onneksi vielä nuorena päässyt pois tuosta helvetistä, ja mitä nuorempana apua saa, sitä todennäköisemmin vielä toipuu onnelliseksi ja tasapainoiseksi yksilöksi traumoista huolimatta. Toivoisin, että olisin itse saanut apua nuorena ja toivon hänen saavan sitä nyt myös.