Oletteko lukeneet Pauliina Vanhatalon Keskivaikea masennus -kirjaa?
Sain juuri luettua ja jäi vähän ristiriitainen olo. Kiva, että masennuksesta kirjoitetaan kirjoja, mutta jollain tavalla Vanhatalosta välittyi kirjasta ikävä kuva. Hän vaikutti tosi kontrollifriikiltä ja siltä, että halusi jotenkin käsikirjoittaa oman masennuksensakin...
Kommentit (6)
Ja kirjan nimihän oli siis Keskivaikea vuosi, pahoittelen virhettä otsikossa.
Ap
Se on ihan ymmärrettävää että välittyy negatiivinen kuva, kun negatiivisia ajatuksia masentuneella on. Mutta en minäkään innostunut muita hänen kirjojaan lukemaan, ei vakuuttanut millään tapaa kirjailijana tai ajattelijana. Ja kirjan pitäisi olla nimenomaan ajatusta jota on mielenkiintoista seurata.
Erityisesti toisten kuntoutujien parjaus ja kuntoutusyksikön moittiminen oli minusta kurjaa. Se kun tapahtui jotenkin niin ylemmyydentuntoisesti eikä ollenkaan masentuneen ja lannistuneen mielialasta käsin. Varmaan oli sitten jo toipuneempana luetteloinut tuota kokemusta ja se pettymyksen tunne purkautui työstetyssä tekstissä enemmän halveksuntana. Eli siis en pitänyt kirjasta.
Mielenterveysongelmista on tärkeää kirjoittaa. Usein vain mielenterveysongelmaisen oma teksti kiertyy liikaa oman navan ympärille, mikä selvää onkin, ongelmissaan ihminen ei pysty katsomaan ulospäin.
Masennus varmaan perimmiltään johtuukin kontrollinhalusta elämää kohtaan. Kun kontrolli viedään, ihminen masentuu ja lamaantuu.
Oon niin keskivaikeasti masentunut, ettei huvita lukea.
Up