Lue keskustelun säännöt.
Vaikeuksia sopeutua työelämään pitkäikaistyöttömyyden jälkeen
19.04.2018 |
Otsikko kertoo paljon.
Eli siis nyt melkein kolmekymppisenä olen viimein liittynyt työelämään vakituisena. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt max 1-4kk pätkää kerralla. Yhteensä olen viimeisen 8 vuoden aikana tehnyt töitä noin 10-11 kuukautta. Viimeisenä 14 kuukautena en löytänyt mitään.
Nyt tämän kaiken jälkeen sain viimein vakituisen työpaikan. Olen tietysti ikionnellinen, mutta olen huomannut että minun on hyvin vaikea sopeutua työelämään monella tavalla.
Työ on ma-pe 8-16. Kotona ollessa totuin nukkumaan pitkään, viettämään aikaa koneella, hoitamaan asioita päivisin jne. Nyt on todella vaikea sopeutua normaaliin rytmiin. Vaihdoin noin 12 tunnin päivittäisistä yöunista noin 7 tunnin yöuniin, ja tunnen oloni aivan kuolleeksi. Tuntuu että vapaa-aikaa ei ole ollenkaan, viikonloput tuntuvat kiusaavan lyhyiltä. Tuntuu että koskaan ei pysty hoitamaan hammaslääkäreitä, pankkijuttuja jne.
Tuntuu myös vaikealta sopeutua työyhteisöön. Kahvilla sosiaalisena oleminen, työkavereiden kanssa yhteistyö, kokouksissa puhuminen jne. tuntuvat todella vaikeilta. En ole antisosiaalinen, mutta työympäristössä tuntuu vaikealta olla sosiaalisempi. Yritän kaikkeani jotta pysyisin mukana.
Elän myös kokoajan jatkuvassa pelossa työn menettämisestä. Vaikka siis työpaikka on vakituinen, pärjään työssä hyvin ja yritys on hyvin vakaa, pelkään kokoajan tekeväni jonkun niin suuren virheen että paikka lähtee alta ja joudun takaisin työttömäksi. Ihan perus työtehtäviä tehdessä voin pahoin koska jännittää/pelottaa niin paljon, ja olen useampana päivänä oksentanut jännityksestä kesken päivän.
Vaikeimmalta tuntuu ajatus että tämä jatkuu loputtomiin. Vaikka loogisesti tajuan että onhan parasta kun on vakkari työ, niin silti tuntuu ahdistavalta että loppua ei näy. Pätkiä tehdessä olen aina jaksanut ajattelemalla että muutaman kuukauden päästä saa taas levätä. Nyt ajatus siitä että tänä kesänä minulla tulee olemaan 1 viikko vapaata, ja se tulee olemaan pisin vapaani pitkään aikaan ahdistaa aivan älyttömästi.
En halua nyt mitään "Siis aina olen tollasta työtä tehny, älä valita, ihan normaali työ jne.", sillä ymmärrän tämän hyvin. Tämä on nyt vain itselleni uusi tilanne, ja kovasti kaipaisin tukea tai vinkkejä siitä miten sopeutua paremmin.
Kommentit (16)
Tiedän tasan mistä puhut, itse kävin tuon saman läpi. Anna itsellesi aikaa tottua uuteen päivärytmiin, kyllä se helpottaa. Itse sanoin pomolle suoraan jos oli hammaslääkäriä ym. muuta virkaaikana hoidettavaa asiaa, aina sai vapaata mennä hoitamaan asiat. Meillä myös "aikapankki" ja liukuva työaika joka helpotti sopeutumista, sai välillä pidemmän viikonlopun kun olin pikkuhiljaa tehnyt tunteja sisään. Jos etätyö mahdollisuutta niin pyydä välillä sitä.
En sano tätä sinulle ap, vaan yleisesti; juuri näiden "sopeutumis ongelmien" takia on äärettömän tärkeää että varsinkin pitkäaikaistyöttömät saadaan mihin vaan kurssille päiviksi, jotta työelämään siirtyessä ei tulisi näitä edm. ongelmia.
Tsemppiä ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä sopeutuu ennen pitkää elämän rytmin muutoksiin. Sinuna kyllä nukkuisin enemmän.
Vielä 20 vuotta töitä kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä sopeutuu ennen pitkää elämän rytmin muutoksiin. Sinuna kyllä nukkuisin enemmän.
Unohdin tuotta tekstissä tosiaan mainita, että tämä ahdistus/pelko työpaikan menettämisestä siis vie yöunia. Vaikka olisin aivan poikki, niin saata pyöriä sängyssä tuntikausia ajatellen töitä.
Lisäksi minulla on noin tunnin työmatka, mutta tämän pitäisi helpottaa ensikuun jälkeen kun muutan työpaikan lähelle.
Vielä 20 vuotta töitä kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä sopeutuu ennen pitkää elämän rytmin muutoksiin. Sinuna kyllä nukkuisin enemmän.
Mutta eivät kaikki. Kuten eivät sopeudu sosiaalisuuteen yms.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 20 vuotta töitä kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä sopeutuu ennen pitkää elämän rytmin muutoksiin. Sinuna kyllä nukkuisin enemmän.
Mutta eivät kaikki. Kuten eivät sopeudu sosiaalisuuteen yms.
Joo, joillekin on helpompaa sopeutua elämään niukalla toimeentulotuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Onnea työpaikasta! Tuo jännittäminen ei ole normaalia. Hanki apua, esim netistä mielenterveystalo.
On minuakin jännittänyt uudessa työpaikassa niin, että se on vaikeuttanut uuden oppimista. Itsekin menin uuteen työpaikkaan työttömyyden jälkeen. Aluksi en saanut edes nukutuksi kunnolla ja olin aamuisin tosi väsynyt. Muutaman viikon kuluttua jännitys alkoi vähentyä ja yöunetkin normalisoituivat. Näin käy luultavasti myös aloittajalle. Olen myös joskus tehnyt töitä monta vuotta ilman kesälomia, kun olen vaihtanut työpaikkaa keväällä. Vuosi menee yllättävän nopeasti. Sitten kun lomaa on, siitä osaa todella nauttia.
Onnea aloittajalle uuteen työhön!
No enpä tiedä... Itse olin aikoinani asiantuntijahommissa ja se oli kevyttä päivästä toiseen. Nyt olen ollut viitisen vuotta työttömänä, ja helvetisti raskaampaahan tämä on kuin töissä ollessa. Että tomii se näinkin päin. Olen omalla kohdallani aivan varma siitä, että kun menen takaisin työelämään niin sopeutuminen, jos siitä voidaan puhua, tapahtuu itsestään, sillä ei se töissä oleminen kyllä mitään rakettitiedettä ole edelleenkään. Mutta YMMV.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä 20 vuotta töitä kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä sopeutuu ennen pitkää elämän rytmin muutoksiin. Sinuna kyllä nukkuisin enemmän.
Mutta eivät kaikki. Kuten eivät sopeudu sosiaalisuuteen yms.
Onneksi kaikissa töissä ei tarvitse olla sosiaalinen. Eikä edes aamuvirkku. AP:n kannattaa miettiä myös erilaisia töitä, jos nykyisessä tökkii...
Itse teen noin 90% etätyötä, ja usein iltapäivästä puoleen yöhön, ilta- ja yöihminen kun olen. Eikä tarvitse olla sosiaalinen juurikaan, joskus asiakaspalavereja mutta ei muuta.
Ajankäytön suhteen ei ole muuta lisättävää kuin että sellaistahan se on meillä työmuurahaisilla. Tosin ainakin minulla kesällä on hieman enemmän virtaa ja ehtii joskus tehdä jotakin vielä illalla töiden jälkeenkin. Tuon sosiaalisuuden tarpeen työpaikalla koen niinikään aikalailla samoin, mutta ICT-nörttinä minulla on lupa mököttää puhumattomana päiväkausia.
Mutta, pelko siitä että mokaat tai teet virheitä on aivan turha. Olen ollut pitkään työelämässä ja monenlaisessa työyhteisössä eikä ketään ole vielä koskaan erotettu mokien vuoksi. Virheitä sattuu, joskus kalliitakin, turha niitä on pelätä ja jokainen ymmärtää että niitä ei tehty tahallaan. En myöskään suosittele linjaa kun ei tee mitään niin ei tee virheitäkään. Tuo toimii vain julkisella puolella ja yritysjohdossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko aivan varma, että itselläsi on terveys/ravinto/muut elintavat aivan kohdallansa? 12 h yöunet kuulostaa aika pitkiltä, vaikka miten olisi pidempiä aikoja kotona. Itse en ole tainnut koskaan pystyä nukkumaan 12h :) En yhtään ihmettele, jos sitten 7h ottaa koville, jos 12h on ollut riittävän tuntuinen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tasan mistä puhut, itse kävin tuon saman läpi. Anna itsellesi aikaa tottua uuteen päivärytmiin, kyllä se helpottaa. Itse sanoin pomolle suoraan jos oli hammaslääkäriä ym. muuta virkaaikana hoidettavaa asiaa, aina sai vapaata mennä hoitamaan asiat. Meillä myös "aikapankki" ja liukuva työaika joka helpotti sopeutumista, sai välillä pidemmän viikonlopun kun olin pikkuhiljaa tehnyt tunteja sisään. Jos etätyö mahdollisuutta niin pyydä välillä sitä.
En sano tätä sinulle ap, vaan yleisesti; juuri näiden "sopeutumis ongelmien" takia on äärettömän tärkeää että varsinkin pitkäaikaistyöttömät saadaan mihin vaan kurssille päiviksi, jotta työelämään siirtyessä ei tulisi näitä edm. ongelmia.
Tsemppiä ja jaksamista!
Kyllä minun oli kuntouttavasta vaikea saada vapaata hammaslääkäriä ja paria hoidettavaa asiaa varten. Olinhan alempiarvoinen orja, jonka asioilla ei ollut merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, nuo on tuttuja ilmiöitä oman työurani alusta. Lohdutan, että ajan saatossa kyllä totut työelämään ja asiat helpottavat. Ihmisiin tutustuminen myös auttaa, tuskin kahvihuoneessa jännittää vuoden jälkeen samalla tavalla kuin aluksi.
Fyysisiin juttuihin kuten uni sanoisin, että itseni oli pakko kehittää elintapoja paremmiksi, kun aloitin kokopäivätyön. Esimerkiksi tarvitsen riittävästi liikuntaa, jotta saan unta riittävän aikaisin illalla. Samoin iltanettailua oli pakko vähentää. Nykyisin saan siitä vähemmästä vapaa-ajasta enemmän irti kuin aiemmin, kun tiedän, että tyhjään hengailuun nettipalstoilla ym. on vähemmän aikaa käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Elän myös kokoajan jatkuvassa pelossa työn menettämisestä. Vaikka siis työpaikka on vakituinen, pärjään työssä hyvin ja yritys on hyvin vakaa, pelkään kokoajan tekeväni jonkun niin suuren virheen että paikka lähtee alta ja joudun takaisin työttömäksi. Ihan perus työtehtäviä tehdessä voin pahoin koska jännittää/pelottaa niin paljon, ja olen useampana päivänä oksentanut jännityksestä kesken päivän.
Tutustu huijarisyndrooman (impostor syndrome) käsitteeseen, siitä on kirjoitettu kirjojakin. Minulla tuo oli tosi pahana ekaa oman alan työtä aloittaessa ja helpotti sitten, kun opin tehtävät. Uusien haastavampien tehtävien myötä huijarisyndrooma on palannut, mutta onneksi tunnistan ilmiön. Olen käynyt juttelemassa siitä työterveyspsykologille, se on auttanut.
Minä taas olin pitkään ikuinen pätkätyöläinen tyyliin töissä vuoden, työttömänä vuoden, pisimmilllään 2 vuotta. Työ myös asiantuntijatasoa. Itse olen ollut aivan terässä jo ensimmäisessä päivästä lähtien, mutta pitkä työttömyys aiheutti sen että työ ei ollut jatkumo entisille töille ja osaamiselle, joten varsinaista työn ja osaamisen kehittämisen iloa oli yhä vaikeampi löytää. Ei vaikuttamista omaan työhön satunnaisissa pätkissä. Välillä tuntui että koska oli työtön, piti olla kiitollinen mistä tahansa, vaikka siitä että vuorotteluvapaasijaisuus oli avattu mutta ei oltu mietitty työnkuvaa ollenkaan. Minulle työttömyys ei ollut henkisesti raskasta muuten kuin rahattomuuden osalta, joten sormien pyörittely ei kiinnostanut. Työttömyyden aikana opin myös sen "vaarallisen" ajattelutavan että arvoni ei riipu siitä, heräänkö aamulla töihin vaiko en.
Vaikka olin täysin valmis työelämään, jännitin toki joka kerran mitä uutta täällä pitäisi osata ja mitä työnantaja odottaa. Sikäli ymmärrän stressaamisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustu huijarisyndrooman (impostor syndrome) käsitteeseen, siitä on kirjoitettu kirjojakin. Minulla tuo oli tosi pahana ekaa oman alan työtä aloittaessa ja helpotti sitten, kun opin tehtävät. Uusien haastavampien tehtävien myötä huijarisyndrooma on palannut, mutta onneksi tunnistan ilmiön. Olen käynyt juttelemassa siitä työterveyspsykologille, se on auttanut.
Nyt kolahti ja pahasti. Googlettelin asiaa, ja oikein mahasta kouraisi kuinka hyvin tunnistin itseni tästä...
Vähän lohtua antoi se että monessa paikassa sanottiin useimmiten ohimeneväksi ilmiöksi.
T:ap
"Työttömyyden aikana opin myös sen "vaarallisen" ajattelutavan että arvoni ei riipu siitä, heräänkö aamulla töihin vaiko en"
Mitä tarkoitat tällä?
Hyvä ap. Onnea työpaikasta! Tuo jännittäminen ei ole normaalia. Hanki apua, esim netistä mielenterveystalo.