Apua!! Ketään samassa tilanteessa?? Erotako vai ei

kun ei kunnolla kirjoiteta ja välimerkeillä eroteta niin luulin sinun olleen 25 vuotta kihloissa ja avoliitossa ja nyt olet rakastunut 22 vuotta nuorempaan mieheen..

Sun viestistä sai sen kuvan että olet ollut 25v kihloissa...

Auttakaa mua!



Olen siis 25v. nainen. Kihloissa 5v. nykyisen avomieheni kanssa. Nyt kuitenkin ihastunut 22-vuotiaaseen poitsuun:/



Kääks.



Ap

Kerrankos sitä eletään ja kun ei ole lapsia " riesana" niin nyt on hyvä tuulettaal

Kannattaisiko kirjoittaa vähän selvemmin. Tekstistäsi käy ilmi että olet ollut 25 vuotta kihloissa ja ihastunut 22 vuotta nuorempaan mieheen. Tajusin kyllä, että olet 25-vuotias ja ihastunut 22-vuotiaaseen mieheen. Mitä helvettiä teet siinä kuolleessa suhteessasi, jossa ei ole edes seksiä enää? Mieti nyt vähän, haloo, onko siellä päässä mitään liikettä?

Mieti millaista elämäsi olisi kummassakin eri tilanteessa?

Onko teillä avomiehesi kanssa kriisi menossa?

Ei kannata vielä tehdä mitään ratkaisua tuossa tilanteessa.

Ei se ruoho ole aina vihreää siellä aidan toisellakaan puolella. Sitten sitä jää katumaan ja kaipailemaan, mitä tulikaan tehtyä.

Jos et ole onnellinen eroa! Suhteenne tuosta tuskin paranee papin aamenen jälkeen! Itse olin aikoinani vastaavassa tilanteessa, suhde kuivui kokoon ja olimme vain ystäviä. Kauhealla tavalla silmämme avautui (pettämällä), mutta nyt olemme sitä mieltä exäni kanssa, että se oli parasta mitä meille sattui. Tajusimme tuolloin vasta, että suhteemme oli ihan kuollut, olimme tuolloin 22v.



Tuosta on nyt kuutisen vuotta aikaa, nyt olen naimisissa ja kahden lapsen äiti ja erittäin onnellinen ja rakastunut aviomieheeni. Uskon, että nyt vasta olen ihmisen kanssa joka minulle on tarkoitettu. Exäni kanssa olemme todella läheiset ystävät, hän on myös esikoiseni kummisetä. Kummallekkaan ei jäänyt suhteestamme huonoa makua, elämä vain meni näin ja olemme paljon onnellisemmat muitten ihmisten kanssa.



Mieti mikä sinulle on tärkeää, haluatko olla melkein onnellinen vai täysin onnellinen? Teillä on nyt kyllä puhumisen paikka ja toivottavasti pääsette asioista yhteisymmärrykseen.



Sinä itse olet tällä hetkellä elämäsi tärkein ihminen, pidä huolta itsestäsi. Tuossa tilanteessa on helpompi erota kun ei ole vielä lapsiakaan. En tietenkään tarkoita, että ero olisi helppo, ei varmana ole mutta se on kestettävä jotta pääsee hyvään lopputulokseen, hyvään elämään.



Voimia!

Minä olen 27v, ollut naimisissa jo 7v ja meillä on kaksi lasta. Viime aikoina olen alkanut " irrottautumaan" miehestäni, haluan enemmän itsenäisyyttä. Jos meillä ei olisi lapsia, eroaisin luultavasti. Haluaisin olla sinkku hetken uudestaan.

Menin liian nuorena naimisiin ja saatiin lapsia.

Nyt en voi enää koskaan olla vapaasti sinkku, minulla on aina lapseni (joita rakastan valtavasti). Mikään ei palaa enää ennalleen, nuoruuden kokemukset on taakse jäänyttä elämää.



Eli, jos sinusta tuntuu siltä että haluat olla taas vapaa, mahdollisesti kokella seurustelua toisen kanssa niin nyt vielä ehdit. PAREMPI NYT KUIN SITTEN KUN ON LAPSIA!!

Harkitese vakavasti, älä ajattele liikaa sukulaisiasi vaan itseäsi ja tunteitasi nykyistä kohtaan ja sitä missä haluat olla viiden vuoden kuluttua.

Vierailija:

Sinä itse olet tällä hetkellä elämäsi tärkein ihminen, pidä huolta itsestäsi. Tuossa tilanteessa on helpompi erota kun ei ole vielä lapsiakaan. En tietenkään tarkoita, että ero olisi helppo, ei varmana ole mutta se on kestettävä jotta pääsee hyvään lopputulokseen, hyvään elämään.

Voimia!

Kiitos kun autatte ja kerrotte omia kokemuksianne!! Minulla siis vanhemmilla on niin paljon omia ongelmia, että heistä ei ole minulle kovin paljon tukea.

Olen valmistumassa yliopistosta hyvään ammattiin. Kerron nyt näistä kahdesta miehestä:

Oma kihlattuni: Tosi ihana ihminen. Maailman kohtelian herrasmies. Komea macho, ei mikään nössö, vaan todellinen kiiltokuvamies ja oikea helmi. Tahtoo perheen, tekee kaikkensa minun eteeni. Opiskelee kunnianhimoisesti, on hyvässä ammatissa. Kuten huomaatte, paljon parempi ihminen" kuin minä. Ihailen häntä.

Miinus: seksielämä täysin kuollutta.

***

Ihastus: kolme vuotta minua nuorempi. Tekee baarihommia, ei opiskellut mitään. Aikoo hakea opiskelemaan. Trendikäs ja ihana. Käsittämätöntä kemiaa välillämme! Ollut jo parisen vuotta!!

En varmaan koskaa (??) löydä nykyisen kihlattuni kaltaista miestä. Ei tuommoisia ole. Silti on kai mahdollista rakastaa ehdoitta jotain epätäydellisempää miestä?? Jos vain RAKASTAA JA HALUAA?

Erotessani jäisin täysin tyhjän päälle. Olemme avoliitossa, asumme mieheni omistamassa asunnossa, hänellä on auto, hän on töissä. Minä pelkään, pärjäisinkö. Hän on samantapaisessa työssä kuin itse olen ollut, yhteisiä työkavereita aivan älyttömästi, kaikki pitäisivät minua tyhmänä :( En ole koskaan asunut yksin vaan kahdessa pitkässä avoliitossa.

Tottakai tahtoisin joskus vuosien päästä perheen. Jos näitä kahta miettii, niin kihlattuni olisi aviomies- ja isäainesta ehdottomasti. Onko tuo ihastus vain joku välivaihe, ei varteenotettava mies??

Tämä eroaminen on pyörinyt vuoden, pari mielessäni ja on siitä puhuttukin.. Kunpa joku ratkaisu tulisi elämääni.

Kaikkien sukulaisten ja miehenkin läheisten takia olisi niin noloa purkaa kihlaus.... ÄÄäähhh... En kestä :/ Miettikään, oon jo pari vuotta pohtinut tätä.

Ap

Älä ajattele nyt muita, sukulaisia ja tuttavia. Hetken se kirpaisee heitä ja sitten he unohtavat, asioille tuppaa käymään niin. Et sinä haaveilemalla edisty, toimi! Kunhan muistat keskustella nykyisen kumppanisi kanssa, ei hänellekkään jää paha maku suhteestanne.



Erota voi hyvälläkin!:)



Ei kukaan voi tietää, onko tämä baarimies sinun tuleva aviomiehesi, se voi olla hän tai joku muu. Mutta nyt ainakin näyttää siltä, ettei nykyinen kumppanisi täytä toiveitasi ja halujasi. Ei sillä ole merkitystä kuka tekee ja mitä tekee elääkseen, pääasia on, että ollaan lain oikealla puolella :)



Sinulla on nyt paljon mietittävää (ja tehtävää), koita jaksaa!



t:13

Ja varmasti ihan samanlaisia vastauksia saanut kuin nyt. Eikö se tilanne nyt mihinkään suuntaan ratkea?!



Ja sivuhuomautus: Miten yliopistossa opiskelevalla voi olla noin paljon kirjoitusvirheitä?!

Vierailija:

Ja varmasti ihan samanlaisia vastauksia saanut kuin nyt. Eikö se tilanne nyt mihinkään suuntaan ratkea?!

Ja sivuhuomautus: Miten yliopistossa opiskelevalla voi olla noin paljon kirjoitusvirheitä?!

Ap:lle tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä!

jos tuossa vaiheessa olette jo noin kriisissä ettei seksiä jne. Kovin nuorikin olet vielä. Sen sijaan miettisin vakavasti onko tuo baarimikkoihastuksesi vaan pakotie huonosta suhteesta. Yhteinen tausta ja arvomaailma on kuitenkin hyvä lähtökohta toimivaan parisuhteeseen. Sen sijaan lyhyempi suhde voisi olla ihan hyvä juttu. Kun lopulta huomaat, ettei teillä olekaan mitään, mikä kantaa seksiä pidemmälle, olet päässyt eroon vanhasta suhteesta ja yhtä kokemusta rikkaampi sen oikean etsimisessä.

sitten teet kaikkesi, jotta saisit nykyisen miehesi kanssa seksielämän uudelleen elämään. Kaiketi teillä kuitenkin jossain vaiheessa ollut sinua tyydyttävä seksielämä? Omiin tuntemuksiin täytyy luottaa. Jos tunnet, että tämänhetkinen miehesi ei ole sinulle se oikea, niin eroa nyt, älä sitten kun teillä on kolme tenavaa. Siitä baarin hurmurista tuskin saat muuta kuin hetken huumaa.

Olen 29-vuotias ja teen juuri gradua kauppakorkeaan. Minulla on lapsi edellisestä liitosta vielä kaiken lisäksi..:(



Avomieheni on ihan samanlainen, kuin sinun miehesi. Oikea anopin ihannevävy...mutta, mutta...



Seksielämä TÄYSIN kuollutta. Uskomatonta, mutta totta...kaksi ekaa vuotta seksiä oli joka päivä, mutta ei enää. Mies on vaativassa duunissa ja töissä 12-13 h päivässä. Me olemme oikeastaan ainoastaan kämppiksiä, paitsi että miehelle kuulemma kelpaa tämä suhde ja rakastaa minua yli kaiken. Olen miettinyt eroa nyt puolitoista vuotta. Haluaisin vaan pois tästä kaikesta!



Minulla sama juttu, että jäisin tyhjäm päälle, jos eroaisin. Uskon kyllä, että vanhempani auttaisivat (ovat suht rikkaita), mutta se olisi ERITTÄIN noloa.



Minä olen ihastunut myös. Ihastus on ystäväni, jonka olen tuntenut 15-vuotiaasta saakka ja AINA on ollut kemiaa, mutta ikinä emme ole olleet vapaita samaan aikaan. Tämä mies on ikäiseni ja todella vetoava, seksikäs, tumma ja komea. Hiukan boheemi ja todella lahjakas muusikko. Rakastaa lapsia yms. Ihana mies! Toimeentuloa on aika häilyvää kylläkin ja ei ole korkeasti koulutettu niin kuin nykyiseni on (ei sillä kyllä sinänsä väliä).



Aargh...ei tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Laitoin kyllä koululle kämpän hakuun.

ap

Nyt vaan odotan, että saisin sen kämpän. Aion ottaa sen ja miettiä YKSIN ihan rauhassa, että mitä haluan. Luulen, että se on järkevintä.



En voisi elää itseni kanssa jos nyt pettäisin ja menettäisin nykyisen mieheni ja sitten havahtuisin parin kk päästä, että minkä virheen olen tehnyt.



Rahaa ei tule olemaan, mutta uskon että pärjään. Niin pärjäät sinäkin! Tukeudun todella paljon ystäviini ja he ovat luvanneet olla tukenani minkä tahansa päätöksen teenkin.



Voimia meille!



23

Itse erosin 24-vuotiaana pitkästä teinisuhteesta ja avoliitosta, koska en vain voinut enää jäädä siihen. Olisin pettänyt (henkisesti) sekä itseäni että tuota miestä. Nykyään olen onnellisesti naimisissa aivan toisen miehen kanssa.



Mutta jos päätät lähteä suhteestasi, lähde siitä itsesi takia äläkä ryntää uuteen suhteeseen. Minusta sinulle tekisi hyvää olla vähän aikaa yksin ja nähdä elämää ennen sitoutumista. Muuten samat ongelmat saattavat seurata suhteeseen sen nuoremmankin miehen kanssa.

Koko loppuelämäsi ajan tulet törmäämään välillä tyyppeihin, jotka saavat sukat pyörimään ja mielikuvituksen lentoon. Samoin seksin määrä tulee vaihtelemaan koko loppuelämäsi ajan sekä parisuhteessa että sen ulkopuolella.



Meinaatko sittenkin lähteä jokaisen ihanan tyypin perään? Onko seksin määrä todellakin suhteen onnellisuuden mittari?