Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti repi ja retuutti itkevää lastaan kadulla
Kun keinot loppuu
13.04.2018 |
Moi.
Tänään pisti vihaksi. Ja kävi samalla sääliksi.
Näin tänään kaupungilla kuinka äiti repi kovakouraisesti kädestä ja retuutti itkevää lastaan. Kävi sääliksi pientä hysteerisesti itkevää lasta ja myös äitiä. Tuo äiti oli varmasti väsyksissä. Mitta oli tullut täyteen. Keinot olivat loppuneet.
Olisi tehnyt mieli puuttua tilanteeseen. Moni ympärillä olija katsoi tapahtumaa. Kukaan, en myöskään minä, uskaltanut puuttua tilanteeseen.
Kun lapsi itkee hysteerisenä hädissään, väsyksissä, turhautuneena, kiukkuisena, on se lapsen keino viestiä. Lapsella ei ole sanoja. Lapsi ei osaa kertoa seikkaperäisesti mikä hänen mieltään painaa. Itkulla ja kiukuttelulla lapsi haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi tunteidensa kanssa.
Väsyneet äidit, meitä ulkopuolisia ei haittaa, että lapsenne ovat lapsia ja itkevät julkisilla paikoilla. Antaa lasten itkun kuulua. Sinum ei tarvitse hävetä sitä, jos lapsesi itkee. Kaikki me ollaan lapsina itketty ja kiukuteltu. Ei se teidän vikanne ole.
Mä olisin niin toivonut tuolle äidille jaksamista siihen hetkeen. Olisin toivonut, että hän pysähtyy lapsensa kanssa. Olisin toivonut näkeväni kuinka hän katsoisi itkevää lastaan rauhallisesti ja lempeästi ja sanoittaisi lapselleen tämän tunteita: " sinusta tuntuu nyt selkeästi tosi pahalta kun itket noin voimakkaasti." "Kotiin meneminen ei taida nyt tuntua sinusta kivalta, mutta välillä pitää mennä takaisin kotiin, jotta voi tulla taas takaisin." "Nyt itketään paha mieli pois, kohta on parempi mieli taas."
Kun lapsi riehuu, huutaa ja saa raivokohtauksia tai sitten vain itkee kiukutellen kaupungilla, ei tilanne parane sillä, että aikuinen menettää malttinsa ja kovakouraisesti repii ja retuuttaa lastaan. Itku ei tuollaisilla keinoilla lopu.
Jaksamista äidit, ansaitsisitte kaikki lepoa ja hemmottelua paljon enemmän!
Kommentit (25)
Voi, kunpa sinulla olisi ollut rohkeutta mennä äidin tueksi. Ihan vaikka kysymällä :" hei, voinko auuttaa sinua jotenkin? mennäänkö vaikka kahville, voin pitää lasta sylissä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi raukkoja, mulla nousee tänään myötätunnot erityisen hyvin, kun on ollut sellainen vuoden huonoin päivä lasten osalta. Kaikki neljä samaan aikaan älyttömän pahalla tuulella. Kolme tappelee aamusta iltaan asti, ulisee, tulkuttaa vastaan, keksii typeryyksiä ja taapero karjuu räkäisenä jaloissa. Aaargh! Tänään ei jaettu tähän perheeseen maailman paras äiti -palkintoja... mutta ei myöskään maailman parhaat lapset -palkintoja... :D
Huomenna tehdään jotain kivaa yhdessä ja yritetään uudelleen, minä lähden illalla rentoutumaan koulukavereiden kanssa - toivoa on! B)
Vierailija kirjoitti:
Voi, kunpa sinulla olisi ollut rohkeutta mennä äidin tueksi. Ihan vaikka kysymällä :" hei, voinko auuttaa sinua jotenkin? mennäänkö vaikka kahville, voin pitää lasta sylissä."
Jos sillä äipällä oli kiire päiväkotiin ja sitten töihin, niin tuskin olisi mihinkään kahville tahtonut. Mutta joo, ainahan sitä voi käydä kysymässä.
Jatkossa niin voin hyvin tehdä, jos olette sitä mieltä, että sellainen olisi sopivaa! :)
Puuttumisen esti se, että mietin, että jospa äiti loukkaantuu ja suuttuu, että tilanteeseen puututaan ja alkaa vaikkapa lyödä.
" Moi tarvitko apua?", on jatkossa se mitä menen sanomaan.
Ja juu autistit ja aspergerit on haastavia, vielä kun niitä on monta hallittavana kerralla, niin siinä on veikeitä tilanteita :) "Haista vitut!", tavaroiden heittelyt päin, puremisen yrittämiset yms. on tullut koettua. Huumori auttaa monesti :)
Joo no musta tää oli ihanasti kirjoitettu ja kuulen hyvän tahdon viestin taustalla. Ei tulisi mieleenkään provosoitua. Ja olen itsekin ollut tuo äiti. Monesti. Mutta kehittynyt matkan varrella. Kiitos ap kauniista sanoista ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauniisti kirjoitettu! Olisitpa mennyt kysymään. Itse tuossa tilanteessa olisin toivonut jonkun huomaavan. Itseasiassa tuollainen käytös äidiltä on myös hätähuuto häneltä.
Jep, lapsethan aina rauhoittuvat sillä että äiti toteaa lapsen olevan suuttunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, kaikella kunnioituksella koetin kirjoittaa :) Mutta kirjoittaminen on taitolaji ja selkeästi tahtomattani ehkä loukkasin. Mutta summasummarum voi teitä väsyneitä äitejä, nostan hattua ja toivon teille jaksamista! :) Tilanteet on lasten kanssa varmasti ikäviä, rasittavia, hermoja riipiviä.
Mua ei ainakaan yhtään olisi haitannut, jos tuo äiti olisi vaikka huikannut, että "hei voiko joku auttaa!" Itse olisin ainakin siitä saanut rohkeutta mennä auttelemaan :)
Minä olen myös ollut tuo äiti, kun keinot vaan loppui kesken. Pyysin apua ja sitä myös saatiin. Nyt on kaikki hyvin. Ymmärsin, että itselläni ei ollut mallia kasvatuksesta, sillä minua itseäni ei oltu juurikaan kasvatettu. Rakkautta kyllä sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne sillä rauhoitu, mutta kuka niin väittää, että pitäisi rauhoittuakaan? :)
Ongelman ydin on juuri se, että aikuinen koettaa väkivalloin tukahduttaa lapsensa tunteet. Aikuinen yrittää epätoivoisesti saada lapsensa hiljenemään... Se on kerrassaan väärä tie.
En ole koskaan nähnyt tilannetta, jossa lapsi rauhoittuu, kun aikuinen tunnekuohussaan huutaa ja retuuttaa myös tunnekuohussa olevaa lasta.
Sensijaan olen nähnyt tilanteita, joissa rauhallisesti lapsen tunteet ymmärtäen kohtaava aikuinen saa lapsen oppimaan omien tunteiden säätelyä.
Ei kiukutteleva lapsi kuuntele tuota "sanoittamista", joten tilanne vain jatkuu ja luultavasti pahenee. Mutta ei tietenkään lapsen kaltoinkohtelukaan mikään ratkaisu ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja siskoni olimme pienestä pitäen mallimuksuja, hiljaisia ja kuuliaisia päällepäin. Kehuja sateli ulkopuolelta samalla kun oikeasti perhe-elämä oli sitä että isä humalaispäissään pieksi ja heitti ulos pakkaseen sukkasillaan tuon tuosta.
Kesä kirjoitti:
Kauniisti kirjoitettu! Olisitpa mennyt kysymään. Itse tuossa tilanteessa olisin toivonut jonkun huomaavan. Itseasiassa tuollainen käytös äidiltä on myös hätähuuto häneltä.
Samaa mieltä! Siksi tilanne jäikin harmittamaan kun en rohjennut mennä kysymään tarviiko apua. Toivottavasti hänellä on ymmärtävä tukiverkko kunnossa ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään väärää tuon äidin käytöksessä. Tuo juuri osoittaa, että asia on hallinnassa. Kovakourainen lienee tässä tapauksessa tiukka ote lapsesta, jotta hän ei esimerkiksi suuttuneena juokse miten sattuu liikenteen seassa ja satuta itseään. Turhaa tapella kiukkuavan kakaran kanssa. Vaan tehdä määrätietoisesti se mitä ollaan tekemässä. Asiat voi puhua sitten kun lapsi on rauhoittunut. Eikä omia aikatauluja voi laittaa uusiksi yhden uhmaikäisen takia.
No jo oli hurskastelua koko avaus.. mikäli tuo äiti ei oikeasti käyttäytynyt väkivaltaisesti lasta kohtaan, niin kuulostaa tilanteelta, jossa äidille on esim kiire töihin ja lapsi on vaan pakko saada paikasta a paikkaan b. Onko aplla kokemuksia uhmaikäisen hoitamisesta 24/7?
Maailmansensaatio! Katso kuvat. Jos ei näy, ota itse.
Kesä kirjoitti:
Kauniisti kirjoitettu! Olisitpa mennyt kysymään. Itse tuossa tilanteessa olisin toivonut jonkun huomaavan. Itseasiassa tuollainen käytös äidiltä on myös hätähuuto häneltä.
Öh tai sitten sen lapsen kanssa on yritetty neuvotella jo useamman kerran, ja lopulta on vaan pakko taluttaa lapsi paikkaan B kun sinne nyt oltiin menossa. Vai periksikö pitäisi antaa kun lapsi itkee?
Nyt minusta tuntuu, että näit minut. Ja tietenkin hävettää.
Olimme tulossa teatterista (minä, mieheni ja kaksi lasta) kun mieheni ilmoitti yllättäen lähtevänsä vanhemman lapsen kanssa palloilemaan. Nuorempi lapsistani hermostui tästä, koska olisi tietysti itsekin halunnut mukaan, mutta ei päässyt, koska hänellä oli vielä kipsi kädessä. Lapsi huusi ja rimpuili hysteerisenä isänsä perään samalla kun minun oli pakko taluttaa lasta terveestä kädestä autolle, mutta vetämiseksihän se vähän meni kun lapsi rimpuili vastaan isänsä luo joka meni jo kaukana toisessa suunnassa.
Yritin puhua järkeä, mutta se ei auttanut. Tiesin jo entuudestaan, että se ei auta. Kun lapseni saa kiukkukohtauksen 1-2 kertaa päivässä niin hän jatkaa huutamista ja rimpuilua n. 5 - 10 minuuttia aivan täysiä kunnes unohtaa yhtäkkiä koko jutun ja on iloinen päivänsäde. Myönnän, että minua hävetti lapseni huutokohtaus keskellä kaupunkia ja halusin vain viedä lapsen nopeasti lähellä olevaan autoon rauhoittumaan, turvallisesti kädestä pitäen, kun lähellä liikkui paljon autoja.
Myönnän, että olen väsynyt rankoista töistä, ylipainosta, lapsiarjesta, kaikista huolista ja murheista, siitä, että anoppi oli juuri haukkunut taas minua läskiksi ja nauranut päälle ja nyt lopulta siitä, että lapsi itkee keskellä kaupunkia isänsä perään eikä halua tulla äitinsä kanssa kotiin.
Lapseni rauhoittui ja juttelimme mukavia koko kotimatkan. Tilanne ei aina ole ihan sellainen miltä se ulkopuolisesta näyttää. Uskon, että vanhempi tuntee lapsensa parhaiten.
Olisin varmasti tuntenut oloni ikäväksi ja loukatuksi jos tuntematon tuossa tilanteessa olisi tullut tarjoamaan apuaan.
Lässyn lässyn. keskity vaan omaan elämääsi.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen joskus toisinaan tuo äiti. Lapsi on lievästi autistinen.
Toisinaan on vaan tapeltu koko aamu, ja joka ikinen askel on taistoa. Sitten vihdoin toteutan uhkaukseni, ja talutan lapsen paikasta A paikkaan B, kun on käytetty kuvatuki, yritetty 10 krt aloittaa puhtaalta pöydältä, lahjonta, palkitseminen, uhkailu, sopiminen ja kiristys. Palkintona näistä lapsi saattanut vetää kolme kertaa minua ja naapurin koiraa lättyyn ahdistuksissaan.
Olisit saatana kysynyt että voitko auttaa tai vaikka soittanut poliisit, etkä tulla tänne nokka pystyssä tuntemaan itsesi paremmaksi.