Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti repi ja retuutti itkevää lastaan kadulla
Kun keinot loppuu
13.04.2018 |
Moi.
Tänään pisti vihaksi. Ja kävi samalla sääliksi.
Näin tänään kaupungilla kuinka äiti repi kovakouraisesti kädestä ja retuutti itkevää lastaan. Kävi sääliksi pientä hysteerisesti itkevää lasta ja myös äitiä. Tuo äiti oli varmasti väsyksissä. Mitta oli tullut täyteen. Keinot olivat loppuneet.
Olisi tehnyt mieli puuttua tilanteeseen. Moni ympärillä olija katsoi tapahtumaa. Kukaan, en myöskään minä, uskaltanut puuttua tilanteeseen.
Kun lapsi itkee hysteerisenä hädissään, väsyksissä, turhautuneena, kiukkuisena, on se lapsen keino viestiä. Lapsella ei ole sanoja. Lapsi ei osaa kertoa seikkaperäisesti mikä hänen mieltään painaa. Itkulla ja kiukuttelulla lapsi haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi tunteidensa kanssa.
Väsyneet äidit, meitä ulkopuolisia ei haittaa, että lapsenne ovat lapsia ja itkevät julkisilla paikoilla. Antaa lasten itkun kuulua. Sinum ei tarvitse hävetä sitä, jos lapsesi itkee. Kaikki me ollaan lapsina itketty ja kiukuteltu. Ei se teidän vikanne ole.
Mä olisin niin toivonut tuolle äidille jaksamista siihen hetkeen. Olisin toivonut, että hän pysähtyy lapsensa kanssa. Olisin toivonut näkeväni kuinka hän katsoisi itkevää lastaan rauhallisesti ja lempeästi ja sanoittaisi lapselleen tämän tunteita: " sinusta tuntuu nyt selkeästi tosi pahalta kun itket noin voimakkaasti." "Kotiin meneminen ei taida nyt tuntua sinusta kivalta, mutta välillä pitää mennä takaisin kotiin, jotta voi tulla taas takaisin." "Nyt itketään paha mieli pois, kohta on parempi mieli taas."
Kun lapsi riehuu, huutaa ja saa raivokohtauksia tai sitten vain itkee kiukutellen kaupungilla, ei tilanne parane sillä, että aikuinen menettää malttinsa ja kovakouraisesti repii ja retuuttaa lastaan. Itku ei tuollaisilla keinoilla lopu.
Jaksamista äidit, ansaitsisitte kaikki lepoa ja hemmottelua paljon enemmän!
Kommentit (25)
Olen sortunut kovaotteiseen taluttamiseen. Joka kerta, siis joka ikinen kerta kun ollaan ulkona uhmaikäisen kanssa, hän päättää yhtäkkiä ettei halua edetä. Jättäytyy jälkeen ja jää pönöttämään esim keskelle kävelyväylää. Ei mitään selkeää selitystä tietenkään ole. "En halua", kuuluu yhtäkkiä. Kierre pahenee kun kutsun että mennään ja yritän houkutella, käskeä, kadota kauemmaksi mutta mikään ei auta. Lasuilmoitusten pelossa ja ohikulkijoiden "miksi tuo lapsi itkee"-pälyilyihin ärsyyntyneenä voi hermot sitten mennä siltä päivältä. Kun joka asiaan tulee se EI. Ei halua. Ja meillä on kuitenkin aikataulut. Tuntisin itseni epäonnistuneeksi jos joku olisi tullut kysymään tarvitsenko apua.
Taluttamiset ovat menneisyyttä. Heti ensimmäisen ein jälkeen kutsun kerran ja sitten otan ja kannan lapsen pois, eli emme mene kävelylle ollenkaan jos ei päästä pihatietä edemmäs ennen kiukkukohtausta. Hermot eivät mene enää niin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näit varmaan mut:D 2v harmistui, kun ei saanut eka rikkoa tavaroita, kirkya ja sen jälkeen juosta auton alle. Sellasta se sit on:D en ollut erityisen väsynyt, oli vain pakko raahata muksu ja kauppakassit autoon. Sellasta se on, vaikka harrastan kikntymysvanhemmuutta;)
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään väärää tuon äidin käytöksessä. Tuo juuri osoittaa, että asia on hallinnassa. Kovakourainen lienee tässä tapauksessa tiukka ote lapsesta, jotta hän ei esimerkiksi suuttuneena juokse miten sattuu liikenteen seassa ja satuta itseään. Turhaa tapella kiukkuavan kakaran kanssa. Vaan tehdä määrätietoisesti se mitä ollaan tekemässä. Asiat voi puhua sitten kun lapsi on rauhoittunut. Eikä omia aikatauluja voi laittaa uusiksi yhden uhmaikäisen takia.
Ai että oli oikein retuuttaa lasta?
Ei todellakaan.
Vttu taas mitä lässytystä ja mammat komppaa:"ihan oikein äiti teki." Ette voi tietää vaikka se äiti olisi lapselleen kusîpää koko ajan.
Alue: Aihe vapaa
Taluttaa paikasta A paikkaan B on eri asia kuin retuuttaa kovakouraisesti. Oletan, että näin et ole tehnyt vaan olet rauhallisen jämäkästi taluttanut lapsesi pois vaikkapa pahanteosta.
Aina kannattaa miettiä, että jos meillä aikuisilla on paha mieli esim. ollaan turhautuneita ja väsyneitä, huonolla tuulella siis. Ei meitäkään siinä tilanteessa auttaisi pätkän vertaa se, että työpaikalla vaikka pomo tai kotona puoliso, alkaisi huutaa meille tai repiä ja retuuttaa meitä.
Ihan samalla tavoin pieni lapsi kiukussaan, ei toden totta hyödy siitä että tälle raivotaan tai tätä retuutetaan.
Maltin menetys ei vaan auta toisen tunteiden kohtaamisessa.