Lue keskustelun säännöt.
Tähän aikaan ensi vuonna OFFICIAL
Kommentit (23)
Sylvi-vauva oli ihana! <3 Hymyileväinen pieni tyttö <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuliko kenelläkään muulla paha mieli sen nuoren miehen kohtalosta? Hieno saavutus, että pystyy taas kävelemään, mutta silti kamala kohtalo noin nuorelle.. Kuntoutuukohan tuosta ikinä työkykyiseksi? Löytääkö tyttöystävän/ kavereita?
Missä onnettomuudessa hän oli ollut?
Ei kerrottu tarkemmin, mikä onnettomuus. Se oli tapahtunut jossain ulkomailla ja toinen onnettomuudessa olleista oli kuollut.
Tässä jaksossa oli kyllä todella monta sympaattista tapausta. Tulikohan niille pipoille käyttöä? Tuli mieleen, että enemmän niille olisi tullut käyttöä varmaan jossain muualla kuin Suomessa esim. Romanian orpolapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, en kovin helposti itke mutta nyt oli kyynel silmässä vähän väliä.
Alan seuraamaan. Mielenkiintoinen ohjelma. Suretti sen nuoren miehen kohtalo😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa tapauksessa oli jotain koskettavaa. Ajattelin ensin, että se keilaennätys on vähän plääh, mutta juju olikin Pentissä, jolla oli hurmaava persoonallisuus ja pilkettä silmäkulmassa. Oli kyllä nuorekas 92-vuotiaaksi :)
Ihana se auttamishaluinen pikkupoika. Kaikilla ei ole aikuisenakaan kykyä asettua toisen asemaan. Tällä Samuelilla oli hienoa empatiakykyä.
Eniten kosketti viimeinen tarina, eli onnettomuudessa aivovamman saanut Emil. Kamala kohtalo, mutta olisi tietysti voinut käydä vielä pahemminkin (kuolema, vegetatiivinen tila, halvaantuminen, jne). Ihailen nuoren miehen (sekä äidin) päättäväisyyttä, positiivisuutta ja huumorintajua. Toivottavasti kuntoutuu vielä lisää. Voisi saada vertaistukea Pekka Hyysalolta?
Hyvin tehty ja mielenkiintoisesti toteutettu ohjelma. Kiva, että tapauksia oli 5 per jakso.
Se Pentti oli aivan ihana!
Minusta oli hämmentävää kun ennen mainoskatkoa näytettiin pätkä "tulossa" eikä niitä pätkiä edes näytetty vielä tässä jaksossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko lapsen saanut nainen jo raskaana, kun eka pätkä oli kuvattu? Jos tuossa tosiaan ollut tasan vuosi väliä. Eikös se tyttö ollut jo noin puolivuotias.
Eikös siellä pätkissä tullut vähän spoilereita? Mielestäni siellä näytettiin tulevista tapahtumista. Esim. nuori mies, joka sanoo, että ensi vuonna tähän aikaan olen parantunut syövästä. Sitten toisen mainoskatkon kohdalla hän kertoi miten selvisi syövän levinneen maksaan ja luustoon. Eikös se on vähän niin kuin soromnoo sen jälkeen?
Tai ylipäätänsä näytettiin miten joku nainen oli pikku, pikkustringhousuissa ja Ellen oli yhtä wauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyin katsomaan ensimmäisen ja aloin kyynelehtimään (raskaushormonit prkl), sitten kun Ellen sanoi että luvassa lisää itkettäviä tarinoita, meni kanava vaihtoon :D No more tears.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aluksi tunnistanut sitä Penttiä kun hän astui tämän vuoden ovesta. Näytti jotenkin erilaiselta (nuoremmalta? :D), joten pari sekuntia pelkäsin, että siinä sukulaismies tai kaveri astelee kertomaan suru-uutiset...mutta onneksi se olikin Pentti! :) Mainio tyyppi. Ja niin oli tyttöystäväkin!
En haluaisi nähdä noita mainosten ennakkopätkiä tulevista jaksoista, joissa jännittävät lopputulokset saattaa spoilaantua.
En katso.
Älytön ohjelma. Älytön peruukki.
Koskettavia tarinoita tietysti,mutta en oikein pitänyt ohjelmasta. Petyin. Ellen ei mielestäni ollut kovin luonteva,joku muu juontaja olisi ollut parempi. Esim.aina ihana Jenni Pääskysaari. <3 Lisäksi olisin mielelläni kuullut lisää, ihmisten tarinat oli niin typistettyjä ja kokoajan oli kamala kiireen tuntu. Tykitettiin monta tarinaa yhteen ohjelmaan ja aina uudestaan olisi pitänyt itkeä ja olla että wau. Itse en ainakaan kykene hyppimään noin nopeasti tunnetilasta toiseen ja taas toiseen. Sellainen olo tuli että ohjelman ihmisetkin olisi halunneet kertoa enemmän,mutta eikun uutta putkeen vaan ja eteenpäin.
Miten Ellen on saatu stailattua saman näköiseksi vuoden tauon jälkeen?
Ellenhän sanoi jossain haastattelussa, että harmitti kun hiuksetkin piti latvoista värjätä samalla tavalla, vaikkei enää tykännyt siitä väristä vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi olisin mielelläni kuullut lisää, ihmisten tarinat oli niin typistettyjä ja kokoajan oli kamala kiireen tuntu. Tykitettiin monta tarinaa yhteen ohjelmaan ja aina uudestaan olisi pitänyt itkeä ja olla että wau. Itse en ainakaan kykene hyppimään noin nopeasti tunnetilasta toiseen ja taas toiseen. Sellainen olo tuli että ohjelman ihmisetkin olisi halunneet kertoa enemmän,mutta eikun uutta putkeen vaan ja eteenpäin.
Samaa mieltä, ihan liian kiireellä vedettiin. Ajattelin alunperin että joka jaksossa paneudutaan yhteen tarinaan kerralla. Mutta ehkä 2-3 ihmistä olisi ollut hyvä määrä per jakso. Tällä liukuhihna- formaatilla en aio seurata.
Tuliko kenelläkään muulla paha mieli sen nuoren miehen kohtalosta? Hieno saavutus, että pystyy taas kävelemään, mutta silti kamala kohtalo noin nuorelle.. Kuntoutuukohan tuosta ikinä työkykyiseksi? Löytääkö tyttöystävän/ kavereita?