Lue keskustelun säännöt.
Millaisia seurauksia seksuaalisella ahdistelulla on tälle "uhrille"?
12.04.2018 |
Rupesin miettimään tätä. Olen kokenut seksuaalista ahdistelua aika paljon. Jotenkin reaktioni siihen on ollut vaan aina "ei kiinnosta", enkä ole pitänyt ahdistelijoita minään. Treenaamisen ja luonnostaan korkeiden (mitattujen) testotasojen ansiosta varmaankin en ole ikinä kokenut itseäni fyysisesti uhatuksi. Mun kimppuun on käyty, mua on seurailtu, on ollut sitä ja tätä, mutta olen selvinnyt. Pääsen aina otteesta irti ja juoksen ihan pirunmoista vauhtia tarpeen vaatiessa. Tositilanteessa se on toiminutkin.
Jotenkin rupesin miettimään kaikkea tuota pskaa ja onhan se syvältä. Yksittäiset jutut, kuten joku satunnainen äijä kadunkulmassa kikuli kädessä, ei juuri hetkauta, mutta kun niitä vaan tapahtuu ja tapahtuu. Mietin tätä turtumustani asialle. Onko se edes normaalia?
Naureskelin tälle metoo-hommallekin, mutta mieleen tuli, että jos itsekin olisin ollut joissain tilanteissa fyysisesti heikompi. No ehkä en olisi sitten ikinä niihin tilanteisiin hankkiutunut, mutta kuitenkin. Olen myös muille naisille usein näyttänytkin juttuja ja korostanut, että jos pelottaa, pitää harjoitella eri otteista poispääsyä ja kovaa juoksemista. Ja pitää kenkiä, joissa on hyvä juosta. Monia naisia kuitenkin pelottaa liikkua ulkona yksin. Mua ei edelleenkään pelota.
Edelleenkään en yleistä miesten demonisointia ymmärrä, koska mätämunat on mätämunia. Mutta sitä mietin, onko tämmöinen turtunut asenne hommaan edes normaalia. Mulle sattui jotain aika häiriintynyttä pari päivää sitten ja suhtautumiseni asiaan oli taas sellainen, että mitä väliä. Sitähän sattuu ja lamppu pitää vaihtaa.
Kommentit (14)
Siinäpä se, naisten ei pitäisi joutua pelkäämään ulkona yksin liikkumista eikä heidän pitäisi joutua olemaan koko ajan valmiudessa tappelemaan tai juoksemaan karkuun. Elämme sentään sivistyneessä länsimaassa, tosin sivistyksen taso on heikentynyt viime aikoina, tiedättekin varmaan jo miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla pyörii muutama metoo:sta miltei päivätyönään meuhkaava sekopää.
Ei voisi vähempää kiinnostaa.
No joo. Hulluja on. Pskaa on tässä maailmassa.
ap
Seksuaalisesta ahdistelusta traumoja saaneet eivät ole hulluja. He käyttäytyvät aivan normaalisti, kuten nisäkkäille kuuluu. He alkavat varomaan uhkaa kokemuksiensa kautta ja niin sen pitää mennä (temperamentista riippuen).
Seksuaalisen ahdistelun seuraukset voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia ja vaihtelevat ko. kokemuksesta ja uhrista riippuen. Esim. läheisen tekemä ahdistelu voi johtaa vakavampiin seurauksiin kuin tuntemattoman tekemä.
Seuraukset voivat olla pelkoa, luottamuspulaa, aseksuaalisuutta, mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se, naisten ei pitäisi joutua pelkäämään ulkona yksin liikkumista eikä heidän pitäisi joutua olemaan koko ajan valmiudessa tappelemaan tai juoksemaan karkuun. Elämme sentään sivistyneessä länsimaassa, tosin sivistyksen taso on heikentynyt viime aikoina, tiedättekin varmaan jo miksi.
Olen lapseton, mutta surullistahan se olisi omille lapsille opettaa näitä asioita. Mua treenasi oma isä ikäänkuin "käymällä kimppuun" jo aika nuoresta. Isä oli myös musta ylpeä, kun olin fyysisesti vahva. En pitänyt sitä minään ja tykkäsin harjoitella isän kanssa. Nuorempien siskojen kanssa isä ei kyllä sitä tehnyt yhtä kauaa, kun ei heillä ollut kiinnostusta.
En vieläkään tiedä, mitä ajatella. Varmasti opettaisin omille lapsilleni saman sukupuolesta riippumatta. Kai se on realismia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se, naisten ei pitäisi joutua pelkäämään ulkona yksin liikkumista eikä heidän pitäisi joutua olemaan koko ajan valmiudessa tappelemaan tai juoksemaan karkuun. Elämme sentään sivistyneessä länsimaassa, tosin sivistyksen taso on heikentynyt viime aikoina, tiedättekin varmaan jo miksi.
Tiedämme. Vitivalkoisten ja pulskien, puolikaljujen suomalaismiesten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, ketä liikkuu kaupungilla iltakymmenen jälkeen, varsinkin pimeään vuodenaikaan? Joskus tulin junalta iltamyöhään kaupungin läpi, ja tajusin, et parin km:n matkalla näin itseni lisäksi vain ehkä 2 yksinäistä naista kadulla. Muuten naisilla oli vähintään yksi kaveri seurana. Yksinäisiä miehiä kulki huomattavasti enemmän. Siinä kohtaa taas tajusin jotain siitä, miten pelko vaikuttaa meihin.
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalisesta ahdistelusta traumoja saaneet eivät ole hulluja. He käyttäytyvät aivan normaalisti, kuten nisäkkäille kuuluu. He alkavat varomaan uhkaa kokemuksiensa kautta ja niin sen pitää mennä (temperamentista riippuen).
Seksuaalisen ahdistelun seuraukset voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia ja vaihtelevat ko. kokemuksesta ja uhrista riippuen. Esim. läheisen tekemä ahdistelu voi johtaa vakavampiin seurauksiin kuin tuntemattoman tekemä.
Seuraukset voivat olla pelkoa, luottamuspulaa, aseksuaalisuutta, mitä vain.
Tunnen muutamia raiskattuja. Itselleni kävi vastaavaa pikkulapsena sukulaisen taholta, mutta en oikein tunne mitään. Nuo kaverini pelkäävät yötä ja toisella on iso koira, jota ilman ei mene juuri minnekään.
Mun reaktioni näihin tuntuu aina olevan pelkkä välinpitämättömyys ja joku rationaalisten ladkelmien teko riskeistä yms. Se ei ehkä ole edes tervettä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se, naisten ei pitäisi joutua pelkäämään ulkona yksin liikkumista eikä heidän pitäisi joutua olemaan koko ajan valmiudessa tappelemaan tai juoksemaan karkuun. Elämme sentään sivistyneessä länsimaassa, tosin sivistyksen taso on heikentynyt viime aikoina, tiedättekin varmaan jo miksi.
Tiedämme. Vitivalkoisten ja pulskien, puolikaljujen suomalaismiesten.
Suurin osa näistä on ok, mutta näiden kanssa mullakin on ollut paljon huonoja kokemuksia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalisesta ahdistelusta traumoja saaneet eivät ole hulluja. He käyttäytyvät aivan normaalisti, kuten nisäkkäille kuuluu. He alkavat varomaan uhkaa kokemuksiensa kautta ja niin sen pitää mennä (temperamentista riippuen).
Seksuaalisen ahdistelun seuraukset voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia ja vaihtelevat ko. kokemuksesta ja uhrista riippuen. Esim. läheisen tekemä ahdistelu voi johtaa vakavampiin seurauksiin kuin tuntemattoman tekemä.
Seuraukset voivat olla pelkoa, luottamuspulaa, aseksuaalisuutta, mitä vain.
Tunnen muutamia raiskattuja. Itselleni kävi vastaavaa pikkulapsena sukulaisen taholta, mutta en oikein tunne mitään. Nuo kaverini pelkäävät yötä ja toisella on iso koira, jota ilman ei mene juuri minnekään.
Mun reaktioni näihin tuntuu aina olevan pelkkä välinpitämättömyys ja joku rationaalisten ladkelmien teko riskeistä yms. Se ei ehkä ole edes tervettä.
ap
Jos et kärsi siitä, etkä oireile muuta kautta niin mikäs siinä, ei kaikkien ole pakko traumatisoitua. Ehkä perusluonteesi on sellainen, että kykenit selviämään tuosta omin keinoin. Tai ehkä sait tukea jos et suoraan niin muutoin niin että osasit käsitellä asiaa. Ehkä olit sellaisessa kehitysvaiheessa, että toipuminen oli mahdollista. Tai ehkä välinpitämättömyytesi johtuu juuri tuosta kokemuksesta. Tuottaako se ongelmia ihmissuhteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minusta kuulostaa siltä, että olet kyynistynyt ja kovettanut itsesi? Ehkä se on se häirinnän vaikutus sinuun. Et uskalla päästää herkkää puoltasi esille?
Ite oon herkkä ja mua on ahdisteltu ja kosketeltu moneen otteeseen (muualla kuin jossain baarissa).
Lähinnä vituttaa, ja olen vihamielinen ihan yleistäen esim. ulkomaalaisia kohtaan. Olen myös avoimesti hieman rasistinen ja ylimielinen, jos joku tällainen lähentelee tai huutelee. Jotain katkeruutta mussa on.
Kadulla liikkumista pelkään, jos ihmisiä on hyvin vähän ympärillä. Pelkään myös jäätyväni, niin kuin aiemmin on käynyt.
Mitään traumoja en ole saanut, ainoastaan vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalisesta ahdistelusta traumoja saaneet eivät ole hulluja. He käyttäytyvät aivan normaalisti, kuten nisäkkäille kuuluu. He alkavat varomaan uhkaa kokemuksiensa kautta ja niin sen pitää mennä (temperamentista riippuen).
Seksuaalisen ahdistelun seuraukset voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia ja vaihtelevat ko. kokemuksesta ja uhrista riippuen. Esim. läheisen tekemä ahdistelu voi johtaa vakavampiin seurauksiin kuin tuntemattoman tekemä.
Seuraukset voivat olla pelkoa, luottamuspulaa, aseksuaalisuutta, mitä vain.
Tunnen muutamia raiskattuja. Itselleni kävi vastaavaa pikkulapsena sukulaisen taholta, mutta en oikein tunne mitään. Nuo kaverini pelkäävät yötä ja toisella on iso koira, jota ilman ei mene juuri minnekään.
Mun reaktioni näihin tuntuu aina olevan pelkkä välinpitämättömyys ja joku rationaalisten ladkelmien teko riskeistä yms. Se ei ehkä ole edes tervettä.
ap
Jos et kärsi siitä, etkä oireile muuta kautta niin mikäs siinä, ei kaikkien ole pakko traumatisoitua. Ehkä perusluonteesi on sellainen, että kykenit selviämään tuosta omin keinoin. Tai ehkä sait tukea jos et suoraan niin muutoin niin että osasit käsitellä asiaa. Ehkä olit sellaisessa kehitysvaiheessa, että toipuminen oli mahdollista. Tai ehkä välinpitämättömyytesi johtuu juuri tuosta kokemuksesta. Tuottaako se ongelmia ihmissuhteissa?
Olen traumatisoitunut suht helposti muista elämässä tapahtuneista asioista. En tiedä, mikä johtuu mistäkin. Olen melko kykenemätön ihmissuhteisiin. En luota lehenkään. Seksuaalisiin suhteisiin olen kyennyt vain ihmisten kanssa, joita pystyn fyysisesti dominoimaan, ja jotka sitä on halunneetkin ja nauttivat juuri siitä. Ex-avopuoliso koitti kerran sitoa mut, mutta mä en tykännyt siitä, ja menin oikeastaan täyteen paniikkiin, ja koko juttu piti lopettaa heti.
Joku psykologi sanoi, että ehkä en koe okevani turvassa, ja siksi ne syvimmät traumat ei tule pintaan. Kuka tietää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta kuulostaa siltä, että olet kyynistynyt ja kovettanut itsesi? Ehkä se on se häirinnän vaikutus sinuun. Et uskalla päästää herkkää puoltasi esille?
Olen aika kyynistynyt. Mielikuvani siitä, että jos sallisin itseni olevan jotenkin haavoittuva, on se, että johonkuhun muuhun sattuu jotenkin. Pidän ystävistäni huolta ja naisista. yleensä, kunhan heihin tutustun. Vanhemmat myös laski mun nuoremmat siskot jotenkin mun vastuulle. Kun kuulin, että toinen pikkusisko oli raiskattu, mua pidätteli muista teoista lähinnä siskon pyyntö siitä, että olen henkisenä tukena siinä hänelle ja läsnä.
Mulla on kissa. Näen jatkuvasti painajaisia, joissa tuolla kissalle sattuu jotain. Siis lähes joka yö. Jotenkin kai projisoin tätä tuohon kissaan. Kissa on kuitenkin turvassa.
On kai näitä juttuja sattunut liikaa. En tiedä edes, miksi. Mun siskoni on tosi kauniita ja voisivat helposti olla malleina, mulla mä olen tällainen gorillahirviö. Tykkään itsestäni näin, mutten kyllä tajua, miksi mulla on niin paljon noita kokemuksia.
ap
Tälläkin palstalla pyörii muutama metoo:sta miltei päivätyönään meuhkaava sekopää.
Ei voisi vähempää kiinnostaa.