Miten olet taloudellisesti auttanut vanhempiasi?

Onko kovin yleistä, että lapset elättää nykyään vanhempiaan? Eikö aikuiset ihmiset osaa hoitaa omia raha-asioitaan?

Jos ne ei halua, niin mitpä voisit tehdä... Hakea heidät edunvalvontaan?

Jos eivät ota rahallista apua vastaan, vie heille ruokaa ja vaatetta. Omille vanhemmille ostin vaatetta kirppikseltäkin, kun ei riittänyt rahat uusiin

En mitenkään, vanhempani auttanut minua.

Rupesin puhumaan äidilleni, että hänen pitäisi hakea omaishoitajan tukea, kun isä on jo niin huonokuntoinen. Etsin hänelle puhelinnumeron henkilölle, joka omassa kunnassa hoitaa niitä asioita. Sain myös sen aikaan, että isälle on haussa eläkkeensaajan hoitotuki. Käytän isää lääkärissä ja verikokeissa sekä äitiä käytän kaupassa kerran viikkoon. Rahaa en anna, heillä on melko pienet eläkkeet, mutta niitä pienemmät menot.

Yhtä paljon kuin he minua, omaa lastaan, ovat vuosien aikana auttaneet. Eli ei yhtään mitenkään. Joulukortin lähetän, mutta sieltä ei tule välttämättä sitäkään.

Eri asia jos tilanne olisi vastavuoroinen ja kokisin jonkinlaista velvollisuutta auttaa heitä. Mutta itsepä ovat käytännön määritelleet.

Itsekin olisin lapsena tai nuorena aikuisena arvostanut jos olisin saanut vanhemmiltani apua ja tukea muiden ikäisteni tavoin. Mutta yksin selvisin, ilmeisesti liian hyvin vanhempieni mielestä. Selvitellä he nyt omin avuin.

Vierailija kirjoitti:

Jos eivät ota rahallista apua vastaan, vie heille ruokaa ja vaatetta. Omille vanhemmille ostin vaatetta kirppikseltäkin, kun ei riittänyt rahat uusiin

olet hyvä ihminen <3

Verrattuna useisiin tuntemiini samanikäisiin, olen auttanut vanhempiani sillä, että olen pärjännyt omillani 20-vuotiaasta asti. En ole tarvinnut vanhemmiltani minkäänlaista taloudellista tukea sen jälkeen, kun sain ensimmäisen työpaikan. Tiedän kolmekymppisiä ihmisiä, joita vieläkin vanhemmat rahoittaa esim. ostamalla lapsille vaatteita, tuomalla ruokaa, kustantamalla matkoja. Omat vanhempani ovat saaneet käyttää omat rahansa ihan itseensä.

Olen maksanut heidän laskujaan, kun ovat olleet pulassa. (Yllättävät ylimääräiset menot). Itselläni on pankkitilillä ylimääräistä rahaa, joten ei se paljoa kirpase. Kivahan se on vuorostaan auttaa vanhempiaan. Auttoivathan he myös minua, silloin aikoinaan kun sitä tarvitsin.

Vierailija kirjoitti:

Onko kovin yleistä, että lapset elättää nykyään vanhempiaan? Eikö aikuiset ihmiset osaa hoitaa omia raha-asioitaan?

Elämä ei mene aina niin kuin Strömsöössä.

Vanhuksille voi tulla yllättäviä menoja esim. sairaalalaskujen muodossa, joten jos on pienellä eläkkeellä, saattaa talous kaatua äkkiä. Kaikkien kannattaisi seurata vanhempiensa tilannetta enemmän kuin soittamalla kerran vuodessa.

Jos on ollut paskat vanhemmat... No siihen en osaa sanoa mitään, kun itsellä oli tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Verrattuna useisiin tuntemiini samanikäisiin, olen auttanut vanhempiani sillä, että olen pärjännyt omillani 20-vuotiaasta asti. En ole tarvinnut vanhemmiltani minkäänlaista taloudellista tukea sen jälkeen, kun sain ensimmäisen työpaikan. Tiedän kolmekymppisiä ihmisiä, joita vieläkin vanhemmat rahoittaa esim. ostamalla lapsille vaatteita, tuomalla ruokaa, kustantamalla matkoja. Omat vanhempani ovat saaneet käyttää omat rahansa ihan itseensä.

Meillä tuputtavat apua, vaikka omillaan pärjäisikin. Näen sen niin, ettei se ole heiltä pois, vaan se tuo heille hyvää mieltä, kun haluavat ja saavat auttaa. Tuleeko sinulle parempi mieli lahjan saamisesta vai antamisesta? Jos torjuu toisen eleen, hälle jää vain pettynyt mieli, kun halusi ilahduttaa. Ikääntyvät vanhemmat myös selvästi nauttivat siitä, että kokevat itsensä tarpeellisiksi, miksi veisin sen pois? Ovat tärkeitä toki muutenkin ja etenkin keskustelut ja neuvot elämän suhteen ovat sitä parasta antia, muusta viis.

kaikkea sattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kovin yleistä, että lapset elättää nykyään vanhempiaan? Eikö aikuiset ihmiset osaa hoitaa omia raha-asioitaan?

Elämä ei mene aina niin kuin Strömsöössä.

Omassa perheessä vanhemmat ovat rahallisesti auttaneet lapsiaan, sen minkä ovat pystyneet, kun lapset ovat olleet elämänsä rakentamisen alussa. Tätä on tehty useassa polvessa ja aijon jatkaa samaa oman lapsen kanssa. Eläkettä silmällä pitäen on velat maksettu pois ja sukan varteen laitettu vähän, vaikka ihan tavallisia ihmisiä ollaan. Appivanhemmat ovat ikänsä tehneet töitä, mutta rahat on kaikki hassattu ja eletty velaksi ja elämästä on jäänyt käteen tuulen huuhtoma perse. Nyt sitten viikottain soitellaan ja itketään, kun joku on mennyt rikki, eikä ole varaa korjata, eikä ostaa uuttaa. Haetaan turvaa lapsista ja kerjätään sääliä ja rahaa. Ei mennyt niikö Strömsöössä ei.

Minun vanhemmillani alamäki alkoi vakavista sairauksista (työnteko väheni, tulot tippuivat, kasaantui isoja menoja...). Vuosikausia he kuuluivat siihen hyvin toimeentulevaan luokkaan, maksoivat meille kielikurssit ja vaihto-oppilasvuodet ulkomailla. Nyt sairauden myötä tilanne mennyt n. 10 vuodessa huonoksi. Mietin miten auttaa, niin paljon olen saanut ja mitään he eivät vieläkään halua lapsiltaan. Huoh :(  On todella stressaavaa ja ahdistavaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verrattuna useisiin tuntemiini samanikäisiin, olen auttanut vanhempiani sillä, että olen pärjännyt omillani 20-vuotiaasta asti. En ole tarvinnut vanhemmiltani minkäänlaista taloudellista tukea sen jälkeen, kun sain ensimmäisen työpaikan. Tiedän kolmekymppisiä ihmisiä, joita vieläkin vanhemmat rahoittaa esim. ostamalla lapsille vaatteita, tuomalla ruokaa, kustantamalla matkoja. Omat vanhempani ovat saaneet käyttää omat rahansa ihan itseensä.

Meillä tuputtavat apua, vaikka omillaan pärjäisikin. Näen sen niin, ettei se ole heiltä pois, vaan se tuo heille hyvää mieltä, kun haluavat ja saavat auttaa. Tuleeko sinulle parempi mieli lahjan saamisesta vai antamisesta? Jos torjuu toisen eleen, hälle jää vain pettynyt mieli, kun halusi ilahduttaa. Ikääntyvät vanhemmat myös selvästi nauttivat siitä, että kokevat itsensä tarpeellisiksi, miksi veisin sen pois? Ovat tärkeitä toki muutenkin ja etenkin keskustelut ja neuvot elämän suhteen ovat sitä parasta antia, muusta viis.

En ole tarvinnut vuosiin vanhemmiltani rahaa, mutta haluavat nyt sitä antaa lapsenlastansa varten. Haluavat myös olla tasapuolisia, koska ovat antaneet rahaa sisarukselle, jolla on huonompi rahatilanne. Ovat aikanaan saaneet rahaa myös omilta vanhemmiltaan eli ketju jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhemmillani alamäki alkoi vakavista sairauksista (työnteko väheni, tulot tippuivat, kasaantui isoja menoja...). Vuosikausia he kuuluivat siihen hyvin toimeentulevaan luokkaan, maksoivat meille kielikurssit ja vaihto-oppilasvuodet ulkomailla. Nyt sairauden myötä tilanne mennyt n. 10 vuodessa huonoksi. Mietin miten auttaa, niin paljon olen saanut ja mitään he eivät vieläkään halua lapsiltaan. Huoh :(  On todella stressaavaa ja ahdistavaa.

ap

Jos olisin sinun tilanteessa pyrkisin myös auttamaan, koska vanhempasi ovat myös tukeneet sinua. Kuitenkin tärkeintä nyt olisi sopeuttaa menot uusien tulojen mukaan. Vaikka vanhempasi ovat olleet hyvin toimeentulevia, eivät ilmesesti ole olleet kovin säästeliäitä?

Äitini on pienituloinen eläkeläinen ja minulla on hyvä palkka. Autan häntä esim. maksamalla hänelle yksityislääkärikäyntejä, paremmat kuulokojeet, fysioterapiaa, vien käydessäni hänelle ruokakasseja ja vaatteita, käytän häntä kylpylässä ja matkoilla. Vuokrasta ja perustarpeista hän suoriutuu kyllä, mutta mä haluan hänelle joskus jotain parempaa tai vähän luksusta arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verrattuna useisiin tuntemiini samanikäisiin, olen auttanut vanhempiani sillä, että olen pärjännyt omillani 20-vuotiaasta asti. En ole tarvinnut vanhemmiltani minkäänlaista taloudellista tukea sen jälkeen, kun sain ensimmäisen työpaikan. Tiedän kolmekymppisiä ihmisiä, joita vieläkin vanhemmat rahoittaa esim. ostamalla lapsille vaatteita, tuomalla ruokaa, kustantamalla matkoja. Omat vanhempani ovat saaneet käyttää omat rahansa ihan itseensä.

Meillä tuputtavat apua, vaikka omillaan pärjäisikin. Näen sen niin, ettei se ole heiltä pois, vaan se tuo heille hyvää mieltä, kun haluavat ja saavat auttaa. Tuleeko sinulle parempi mieli lahjan saamisesta vai antamisesta? Jos torjuu toisen eleen, hälle jää vain pettynyt mieli, kun halusi ilahduttaa. Ikääntyvät vanhemmat myös selvästi nauttivat siitä, että kokevat itsensä tarpeellisiksi, miksi veisin sen pois? Ovat tärkeitä toki muutenkin ja etenkin keskustelut ja neuvot elämän suhteen ovat sitä parasta antia, muusta viis.

En ole tarvinnut vuosiin vanhemmiltani rahaa, mutta haluavat nyt sitä antaa lapsenlastansa varten. Haluavat myös olla tasapuolisia, koska ovat antaneet rahaa sisarukselle, jolla on huonompi rahatilanne. Ovat aikanaan saaneet rahaa myös omilta vanhemmiltaan eli ketju jatkuu.

Näin juuri meilläkin. Halusin kyseenalaistaa sitä, kun jotkut näkevät niin negatiivisena asiana, jos vanhemmat avustavat aikuisia lapsiaan. Harva sitä varmaankaan vaatii, tapahtuu ennemmin luonnostaan.

Eivät he varsinaista apua tarvitse, mutta hemmotellut olen: maksanut matkoja, ravintola-illallisia jne. Ostan herkkuja käydessäni.

Olen myös sanonut, että jos yllättävä tarve tulee, esim. pitäisi nopeasti päästä hoitoon yksityiselle, mutta rahat ei oikein riitä, niin täältä pesee.

Minun vanhemmillani vähän vastaava samanlainen tilanne, eivät suost ottamaan vastaan apua. Minä olen käynyt kylässä, ja vienyt samalla ns. "herkkukorin", mihin olen laittanut esimerkiksi keksejä, kanaa, leipää ja vastaavia ruokatarvikkeita. Tämän on saanut naamioitua "tuliaisiksi", mutta mitään muuta en ole keksinyt...

Apua on vaikea tyrkyttää.