Mitähän tässä tekisi kun ei 40v enää työllisty.

Haet vaan kovasti. Itse sain uuden työn syksyllä 44-vuotiaana.

Itse ihmettelen samaa. On hyvä koulutus ja hyvä työkokemus taustalla.

Eläkettäkö tässä pitää ruveta odottelemaan?

Kyllä 40-vuotias työllistyy siinä missä muutkin.

Kohta vuoden olen töitä hakenut, enkä pääse edes haastatteluun.

Miten voi työllistyä, jos ei pääse haastatteluun?

Me palkattiin 45 nainen juuri ja tutun firmaan otettiin kaksi + 50 miestä

Tee niin kuin minä, ja ala nauttimaan elämästä. Ihan turha stressata asioista joihin ei voi itse vaikuttaa, näin se vaan on.

Jos opiskelisi musiikkipedagogiksi. Ala kiinnostaa mutta ei työllistä. Tekisi jotain vaan mikä oikeasti kiinnostaa. Ap

Usko siihen että saat töitä. Mä olen jotenkin hullusti päässyt kaikkeen mihin olen halunnut. Luulen että asenne ratkaisee. Työhaastattelun näen tapaamisena, jossa tutustun ensikertaa tulevaan pomoon tai työkavereihin. Näe itsesi perillä, muut ei vaan tiedä sitä vielä :) Ylimielinen ei saa olla, mutta kaikki omat henkiset esteet pitää olla raivattuna tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Jos opiskelisi musiikkipedagogiksi. Ala kiinnostaa mutta ei työllistä. Tekisi jotain vaan mikä oikeasti kiinnostaa. Ap

Tee se, jos oikeasti tunnet paloa siihen. Pystyt muuttamaan osaamisen ja innon rahaksi tavalla tai toisella jos itse olet asiasi takana. Esim. yrittäjyyden kautta vaikka se monelle kirosanalta kuulostaakin.

Vierailija kirjoitti:

Jos opiskelisi musiikkipedagogiksi. Ala kiinnostaa mutta ei työllistä. Tekisi jotain vaan mikä oikeasti kiinnostaa. Ap

kyllä veronmaksaja kiittää ilmaisesta koulutuksesta.

Tänä päivänä nelikymppiset naiset on upeita ja kovakuntoisia kaunottaria.

Niillä on koulutusta ja osaamista.

Laittakaa kuva hakemukseen, ettei rekrytoijalle tule väärää käsitystä ihmistyypistä ja iästä.

Vierailija kirjoitti:

Usko siihen että saat töitä. Mä olen jotenkin hullusti päässyt kaikkeen mihin olen halunnut. Luulen että asenne ratkaisee. Työhaastattelun näen tapaamisena, jossa tutustun ensikertaa tulevaan pomoon tai työkavereihin. Näe itsesi perillä, muut ei vaan tiedä sitä vielä :) Ylimielinen ei saa olla, mutta kaikki omat henkiset esteet pitää olla raivattuna tieltä.

Kyllä tämä on totta. Myönteinen asenne ja että on sinut itsensä kanssa, paistaa läpi tilanteessa kuin tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tee niin kuin minä, ja ala nauttimaan elämästä. Ihan turha stressata asioista joihin ei voi itse vaikuttaa, näin se vaan on.

Tämä on vapauttava ajatus ja on totta!

Kouluttaudu terveydenhuoltoalalle. Ainakin mun työpaikassa vielä 50-60 kymppisetkin saa töitä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kouluttaudu terveydenhuoltoalalle. Ainakin mun työpaikassa vielä 50-60 kymppisetkin saa töitä hyvin.

Mutta entäs kun kaikista ei ole terveydenhuoltoalalle?

Usko siihen että saat töitä. Mä olen jotenkin hullusti päässyt kaikkeen mihin olen halunnut. Luulen että asenne ratkaisee. Työhaastattelun näen tapaamisena, jossa tutustun ensikertaa tulevaan pomoon tai työkavereihin. Näe itsesi perillä, muut ei vaan tiedä sitä vielä :) Ylimielinen ei saa olla, mutta kaikki omat henkiset esteet pitää olla raivattuna tieltä.

Näin minäkin ajattelen. Olen kuitenkin kolme vuotta työttömänä ollut 42-v. YTT. Hakemuksia lähtee muutama viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee niin kuin minä, ja ala nauttimaan elämästä. Ihan turha stressata asioista joihin ei voi itse vaikuttaa, näin se vaan on.

Tämä on vapauttava ajatus ja on totta!

Olisihan se ihanaa nauttia elämästä mutta ilman rahaa ei oikein onnistu. Asuntolaina ei katoa mihinkään, lasten kulut ei katoa mihinkään eikä kyllä miehen tai omatkaan. Talo on myynnissä eikä tietoa mihin sitten muuttaisi.

Suosittelen kokeilemaan yrittäjänä toimimista.  Sitä voi ihan hyvin kokeilla menettämättä työttömyyspäivärahoja. Jos homman pystyy aloittamaan ilman alkupääomaa niin silloin siinä ei edes menetä mitään.

Itse lähdin mukaan työosuuskuntaan nelikymppisenä kun näytti ettei töitä enää tämän ikäiselle naiselle löydy. Tein tämän viime syksynä vanhojen, tiukempien sääntöjen aikana ja silti onnistuin päätymään sivutoimiseksi yrittäjäksi, joka saa myös ansiosidonnaista päivärahaa.

Vetoapua kävin hakemassa TE-toimiston järjestämältä yrittäjäkurssilta sillä en tiennyt yrittämisestä yhtään mitään ennestään. Onnekseni satuin pääsemään oikein hyvin järjestetylle kurssille josta on ollut paljon apua.

Mutta nyt tämän tosiaan voi tehdä riskittömämmin, sillä nykyään yritystoimintaa saa kokeilla tietyn ajan ilman että se vaikuttaa millään tavalla työttömyysturvaan. Sen kokeilun jälkeen voi päättää jatkaako yrittämistä ja jos päättää jatkaa niin sitten TE-toimisto tekee oman päätöksensä siitä onko yritystoiminta päätoimista vai sivutoimista. Sivutoimisena voi saada myös työttömyyspäivärahaa yritystoiminnan rinnalla. Siihen päätökseen vaikuttaa se, pystyykö ottamaan töitä vastaan.

Itse olen tykännyt yrittämisestä, vaikka se hyvin pientä vielä onkin. Saan vähän lisätuloa omalla työlläni ja pystyn itse määrittelemään mitä teen ja milloin teen. Teen nyt vain sitä mitä oikeasti haluan ja mistä olen kiinnostunut. Ja mikä parasta, voin hinnoitella ja aikatauluttaa työni niinkuin itse haluan.

Yritän nyt nyt vakiinnuttaa asiakaskuntaa, jotta pystyisin tulevaisudessa oikeasti elättämään itseni yrittäjänä toimimalla.

Kyllähän tämä tekee myös töiden löytämisestä helpompaa. Moni yrittäjä ostaa palvelun mieluummin kuin palkkaa ketään työsuhteeseen. Monissa työpaikkailmoituksissakin olen viimeaikoina huomannut maininnan, että tarjoavat työtä myös niille jotka voivat laskuttaa työstään. Ja näyttää siltä että mieluummin valitsevat sen joka laskuttaa työstään eikä pyri työsuhteeseen. Eli varsinkin heikosti työllistävällä alalla tämä on oikein hyvä juttu.

Voisin kuvitella, että vaikka sille musiikkipedagogille yrittäjyys voisi olla hyvä juttu.

Sitä voisi kaupata palveluitaan päiväkodeille ja kouluille ja vaikka järjestää kaikille avoimia kursseja.

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että kannattaa ainakin kokeilla  :)

Vierailija kirjoitti:

Usko siihen että saat töitä. Mä olen jotenkin hullusti päässyt kaikkeen mihin olen halunnut. Luulen että asenne ratkaisee. Työhaastattelun näen tapaamisena, jossa tutustun ensikertaa tulevaan pomoon tai työkavereihin. Näe itsesi perillä, muut ei vaan tiedä sitä vielä :) Ylimielinen ei saa olla, mutta kaikki omat henkiset esteet pitää olla raivattuna tieltä.

Hyvä neuvo varsinkin tuo, että työhaastattelu on tapaaminen, jossa tutustutaan ensikertaan pomoon ja työkavereihin. Tätä aion käyttää :)