Kyvyttömyys rakastaa
Olen elänyt perheessä, jossa ei ole ollut materiaalisista oloista pulaa, vuosittain ulkomaanmatkoja, taloudellista tukea opintoihin jne. Minulle ei ole kuitenkaan koskaan sanottu, että minua rakastetaan tai juuri kosketettukaan. Perheenjäsenemme ei esimerkiksi halaa näkiessään. Olen vasta aikuisiällä tajunnut, että tämä on outoa.
Tämä luonnollisesti on vaikuttanut minuun paljon - olen toki oppinut sanomaan kumppanilleni että rakastan, halataan ja kosketellaan päivittäin mutta silti päädyn helposti suorittamaan: pidän kodin järjestyksessä, suunnittelen tulevaa jne enkä oikein osaa elää hetkessä. Onko kenellekään vastaavaa? Oletteko saaneet esim. terapiasta apua? Kumppanini epäilee esim. lastenhankintaa kanssani tämän takia ja välillä suren itse sitä, olenko kykenemätön rakastamaan. Siis ikään kuin "vain rakastamaan". Itse tietenkin toivoisin, että panokseni esim. kodin eteen nähtäisi rakkautena mutta ymmärrän, ettei se korvaa läheisyyttä ja lämpöä.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on loppukädessä vastuussa itsestään ja omasta elämästään.
Vaikka millaiset vanhemmat ja kotiolot, niiden taakse mennä pakoilemaan.
Nih.
Toki mutta jos on kasvanut tunnekylmässä kodissa, ei sitä muuteta tosta noin vain päättämällä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on loppukädessä vastuussa itsestään ja omasta elämästään.
Vaikka millaiset vanhemmat ja kotiolot, niiden taakse mennä pakoilemaan.
Nih.Toki mutta jos on kasvanut tunnekylmässä kodissa, ei sitä muuteta tosta noin vain päättämällä. -ap
Tai sanotaan, että pieniä asioita voi päättää: esim juuri että halaa kumppania kotiintullessa, antaa hyvän yön pusun jne mutta sitten kun on esim. stressaavampi elämäntilanne sitä helposti ajautuu siihen vanhaan uraan :/ -ap
Ööö, ihan normaalia ettei perheessä lääpitä. Minua olisi ahdistanut jos vanhemmat olisivat olleet fyysisesti kimpussani.
Jokainen on loppukädessä vastuussa itsestään ja omasta elämästään.
Vaikka millaiset vanhemmat ja kotiolot, niiden taakse mennä pakoilemaan.
Nih.