Miten jaksan enää!? Masennusta, ahdistusta, kamala stressi...

Olen ollut masentunut n.7v ajan, välillä helpompia aikoja. En pääse tästä olosta millään eroon. Joudunko olemaan lopun ikäni masentunut ja ahdistunut;( Haluan nauttia elämästäni, en pysty! Minulla olisi kaikki syyt hyvään elämään.. Mies, lapsia, odotan 5.ttä, oma koti.. Mutta ei, minut on tuomittu tähän..



..Elämä kulkee alamäkeä, en jaksaisi enää. Poden niin kamalaa syyllisyyttä perheeni vuoksi, kun en voi antaa itsestäni sitä iloista puolta. Huudan lapsilleni, huudan miehelleni, olen niin helv*** ahdistunut ja stressaantunut. Tunnen olevani umpikujassa. En jaksa! Kumpa tämä olisikin vain parin pv tunnelmat, mutta ei. En halua elää näin. Rakastan perhettäni, vihaan itseäni!



Miksi kaikki kaatuu päälle. Käyn terapiassa, ja kotipalvelusta ja perhetyöstä olen saanut apua, muttei se nähtävästi riitä. Haluaisin vaan olla, ja nukkua. Kumpa ei tarvitsisi nousta aamuun hoitamaan lapsia (rakastan heitä niin paljon!, tälläiset ovat tunnelmat kuitenkin). Kun saisin levätä vaikka kk, kun tuntuu ettei se 1x/vk pari tuntia auta tähän, eikä illat, kun mies katsoo lapsia.



Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten tästä selviää!!! ajattelin jo hetken lapsille hoitopaikkaa, mutta taloudellinen tilanne ei kestäisi sitä.. Olen umpikujassa!



Haluaisin antaa hyvän elämän lapsilleni ja miehelleni, ja itselleni. Mutta kaikki kaatuu päälle.



Tässä tilanteeni lyhyesti...