Miksi joku nainen pitää entisen miehensä sukunimen eikä ota tyttönimeään käyttöön? ev

No vaikka siksi jos on lapsia niin on kaikilla sama sukunimi

Liikaa vaivaa uusia kaikki kortit jne. Tyttönimi on ruma. Säilyy sama sukunimi kuin lasten kanssa. Aikoo mennä uudelleen naimisiin ja vaihtaa nimen, vähemmän säätöä näin. Tehnyt uraa naimanimellä. Tykkää naimanimestä enemmän. Naimanimi on paremmassa sijainnissa aakkosissa. Yms.

Ainoa mitä en tajua on kaksoisnimen pitäminen.

Halusin aikoinaan, että  meillä olisi sama sukunimi lapseni kanssa. Jotenkin kammottaa, kun samassa huushollissa on sukunimiä kuin Vilkkilässä kissoja. Ja oma sukunimi on tavallinen, en sitä sitten ottanutkaan takaisin. Ei tunnu enää omalta sekään...

Koska voi tehdä kuten tahtoo

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Tunnen tapauksia, että eronnut nainen pitää vanhan avioliiton kautta saadun nimen, vaikka heillä ei olisi yhteisiä lapsia ja vaikka seurustelee jo uuden miehen kanssa. Pahin esimerkki on naapurin rouva, joka otti uuden miehen nimen entisen miehen nimen kanssa kaksoisnimeksi. Eli ikäänkuin kerää listaa miehistä, joiden kanssa on ollut naimisissa. Mitä asiasta ajattelee exäkin?

Jos vaihtaisi nimensä niin joutuisi kertomaan että on eronnut. Lasten kavereiden vanhemmat saisi tietää erosta ja meidät leimattaisiin ongelmaperheeksi. Olisiko lapsilla enää edes kavereita kun näillä seuduilla ei ole juuri eroja.

Tuttavapariskunta otti naimisiin mennessään molemmille naisen kauniin ja harvinaisen sukunimen. Tuli ero, mutta mies piti nimen. Meni pian uudelleen naimisiin ja myös uusi nainen otti nimen. Ilmeisesti eivät ajattele sitä tietyn henkilön tai suvun nimenä.

Minua kyllä häiritsisi ottaa miehen eksän sukunimi itselleni, tai eipä vaan tulisi mieleenkään!

Angela Merkelin sukunimi on entisen miehen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta otti naimisiin mennessään molemmille naisen kauniin ja harvinaisen sukunimen. Tuli ero, mutta mies piti nimen. Meni pian uudelleen naimisiin ja myös uusi nainen otti nimen. Ilmeisesti eivät ajattele sitä tietyn henkilön tai suvun nimenä.

Minua kyllä häiritsisi ottaa miehen eksän sukunimi itselleni, tai eipä vaan tulisi mieleenkään!

Suomen nimilain mukaan ei ole mahdollista, että naimisiin menon yhteydessä otettu sukunimi voi tulla uuden puolison sukunimeksi.

Vierailija kirjoitti:

Halusin aikoinaan, että  meillä olisi sama sukunimi lapseni kanssa. Jotenkin kammottaa, kun samassa huushollissa on sukunimiä kuin Vilkkilässä kissoja. Ja oma sukunimi on tavallinen, en sitä sitten ottanutkaan takaisin. Ei tunnu enää omalta sekään...

Itse pitäisin kyllä kammottavampana rikkoutunutta perhettä kuin yhdessä elävää perhettä, jossa on useampaa sukunimeä. :)

Äitini halusi aikoinaan että hänellä ja lapsilla on sama sukunimi. Oli myös elänyt pitempään miehen sukunimellä kuin sitä ennen vanhalla.

Mun sukulaisnainen meni aika nuorena naimisiin, saivat lapsen ja tämän jo kasvettua aikuiseksi, erosivat. Nainen meni uusiin naimisiin tosi pian, mutta onneksi tuo liitto ei kestänyt kuin pari vuotta. (Pääsin aitiopaikalta välillä katsomaan, jumalauta se mies oli sika.) Avioero taas ja nainen oli hetikohta taas yksissä uuden miehen kanssa. Tämä nykyinen tosin on todella kiva mies. Aivan huippu tyyppi ja pitää tämän naisenkin jalat maassa. Eivät aio ilmeisesti naimisiin, mutta ovat muuten lupautuneet toisilleen.

Sitten nimiasiaan. Tämän toisen avioeron jälkeen nainen soitti lapsensa isälle ja kysyi olisiko okei, että hän ottaisi tän ekan aviomiehen nimen takaisin. Ei halunnut tyttönimeään. Ja tunnetaan tosiaan nykyään sen ekan aviomiehen nimellä.

Jos on yhteisiä lapsia, ihan suht ymmärrettävää. Jos ei lapsia, käsittämätöntä. Jotkut eroavat lapsettomasta liitosta kolmikymppisenä ja parikymmentä vuotta myöhemmin edelleen exän nimellä. En ymmärrä en.

Mulla on sukunimenä ex-nyx . Lasten pyynnöstä. Käytännössä käytän vain nykyisen mieheni nimeä mutta virallisesti siis molemmat

Olen nainen enkä tyttö enää :D

Lähipiirissäni on ollut parin vuoden sisällä kolme avioeroa. Jokaisessa niistä naisella oli miehensä sukunimi. Jokaisessa niistä nainen vaihtoi takaisin tyttönimensä, vaikka oli lapsiakin. Mitä sitten, vaikka on lapsia? Monet naiset suhtautuvat tähän asiaan jotenkin hysteerisesti, ihan kuin yhteinen nimi olisi yhtäkuin perhe. Lapsia asia tuskin heilauttaa minnekään. Varsinkaan nykyaikana, kun todella monet naiset pitävät avioituessaan oman nimensä ja lapset saavat isänsä nimen. No voi hirveetä, jos ovat eri nimisiä kuin äiti.... Kaikesta sitä saakin ongelman muodostettua.

Isäni ilmoitti kännipäissään, kuten monesti ennen ja jälkeenkin, näitä elämän totuuksia. "Tollasta tytärtä en toivonut. Tollanen paska ei ansaitsis mun sukunimeä kantaa".

Entinen aviomieheni erotessamme sanoi minulle; "ihan täysin sama mitä muut koskaan sanovat ja ajattelevat.. Mä annoin sulle nimeni kerran, ja sä saat sitä kantaa ja pitää omanas."

Vaikka olen nyt uudelleen naimisissa, olen tämän eksäni nimellä, enkä aio muuttaa nimeäni vaikka mitä tapahtuisi.

On tehnyt pitkän uran miehen sukunimellä ja on siksi sillä tunnettu. Sukunimen vaihtaminen siirtää huomion ko hlön yksityiselämään, mikä on turhaa ja tylsää: "ai se on eronnu, miks, tietääks kukaan?" 

Kannattaa tutustua siihen, miten sukunimilaki on muuttunut ja lyhyessä ajassa. Siinä on muutamassa vuosikymmenessä aika monta käännettä. Wikipedia varmaan auttaa. 

Kyllä sitä ihmettelee, kun likkakaverit eroaa hokien, kuinka narsistipaskoja heidän exänsä ovat ja silti pitävät näiden sukunimen. Jos mieheni olisi kusipää, en huolisi eron jälkeen hänen nimeäänkään. Mutta naiset ikäänkuin shoppailee, että miehen nimi kyllä kelpaa, vaikka mies ei kelpaa.

Hölmö kysymys. Eihän se siinä vaiheessa enää ole sen miehen nimi, vaan myös sen naisen nimi.