Miksi joku nainen pitää entisen miehensä sukunimen eikä ota tyttönimeään käyttöön? ev

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten suomalaiset naiset pitävät jotenkin hienona tapana ottaa miehen sukunimi naimisiin mennessä, vaikka alunperin sillä kuvastetaan sitä, miten naisesta tulee miehen omaisuutta. Musliminaisena minulla on oikeus ja velvollisuuskin säilyttää oma tyttönimeni ja oma suku on aina oma. Miehestä ei tule sukulaista avioliitolla. Ihmettelen, miten jotkut naiset haluavat menettää täysin oman identiteettinsä naimisiin mennessään ja mahdollisen eron tullessa vielä nolompaa kantaa sitä ex-miehen nimeä tai vaihtaa nimi takaisin tyttönimeksi. Miksi se naimisiinmeno pitää julistaa nimen vaihtamisella? En ymmärrä, miten suomalainen itsenäinen nainen voi hyväksyä noin naista alentavia käytäntöjä ja vielä pitää sellaista jonain arvostusasiana että koko perheellä on sama miehen sukunimi. Epäkunnioittavaa omaa alkuperääkin kohtaan vaihtaa sukunimi naimisiin mennessä.[/quote

Jännä, miten noin itsenäinen ja "fiksua" esittävä ihminen kuvittelee, että kaikki tuntevat ja ajattelevat samalla tavalla.

Kaikkihan tässä elämässä voidaan kyseenalaistaa, se avioliittokin, miksipä mennä? Samat asiat voidaan laillisesti sopia muutenkin ja lapsille laittaa äidin sukunimi, asia, jota et hoksannut kyseenalaistaa. Miksi aina isän sukunimi, niin taitaa olla sinunkin lapsillasi, miksi ihmeessä olet sellaiseen alistunut? Hömelö miehesi alainen!

Täällä viittaa sitten yksi joka eron jälkeen vaihtoi sukunimensä, ei kuitenkaan tyttönimeen (koska en todellakaan halunnut olla samanniminen kotinatsi-isäni kanssa) vaan otin isoisäni isoisän ruotsinkielisen sukunimen.

Lapset ovat sitten isänsä sukunimisiä kaikki kolme - en tarvitse yhteistä sukunimeä tietääkseni, että ovat lapsiani.

Ihan sivuhuomautuksena vain kun tuossa aiemmassa kommentissa joku selitti, että ei halua vaihtaa sukunimeään ettei kukaan tietäisi, että on eronnut.... luulisi, että sen huomaa jostain muustakin kuin nimenvaihdoksesta :D :D

Silloin kun minä olen mennyt naimisiin piti ottaa miehen sukunimi. Se vaihtui helposti seurakunnan rekisterin kautta.  Pitkään pidinkin ajokorttia vanhalla nimellä. Ei mitään ongelmaa. Lapset, isovanhemmat, kälyt ja lastenlapset ollaan kaikki samalla nimellä. Ehkä sinä näät tässäkin jotain ongelmaa,  vaikka sehän on vain sinun piikkisi toisille naisille.  Kuka nyt enää nykyään Suomessa luulee jonkun olevan miehensä omaisuutta. Onneksi eron sattuessa ei tarvitse palata vieraaseen lapsuusnimeensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta otti naimisiin mennessään molemmille naisen kauniin ja harvinaisen sukunimen. Tuli ero, mutta mies piti nimen. Meni pian uudelleen naimisiin ja myös uusi nainen otti nimen. Ilmeisesti eivät ajattele sitä tietyn henkilön tai suvun nimenä.

Minua kyllä häiritsisi ottaa miehen eksän sukunimi itselleni, tai eipä vaan tulisi mieleenkään!

Suomen nimilain mukaan ei ole mahdollista, että naimisiin menon yhteydessä otettu sukunimi voi tulla uuden puolison sukunimeksi.

Tuo on yleinen harhakäsitys. Kyllä se vaan on mahdollista. Itsekin tunnen vastaavan tapauksen.

En minäkään pitäisi. Tosin muutenkin pidin oman nimeni ja myös lapset sai minun nimeni. Eipä tule näitäkään ongelmia jos joskus eroaa. Kumpa useampi nainen vaalisi omaa tyttönimeään...

Tanja Karpela on naimisissa ties kuinka monetta kertaa, mutta pitää silti kynsin hampain kiinni exänsä sukunimesta. Nykyisen miehen (Erjola) kanssa jopa yhteinen lapsi, mutta sukunimi on silti edelleen ex-miehen. XD

Sukulaistyttö, tai nainen nykyään, piti miehensä nimen koska a) halusi pitää lapsen kanssa saman nimen B) miehen nimi on paljon lyhyempi kuin oma hankala tyttönimensä pitkän etunimen kanssa.

Tässä se epätasa-arvo taas näkyy. Koska enemmistö naisista vielä nykyäänkin ottaa naimisiin mennessä miehensä nimen, lapsille tulee tietenkin se sama miehen nimi ja eron jälkeen nainen joutuu olemaan edelleen exänsä nimellä jos ei halua olla eriniminen lastensa kanssa.

Miehiä tämä taas ei koske. He kulkevat koko elämänsä ihan vain omalla nimellään, tekevät lapsia jotka ovat hänen nimellään ja tuli miten monta eroa tahansa niin hänellä on aina oma nimensä joka on myös lapsilla.

Käytin tyttönimeä 18-vuotiaaksi eli lapsuusajan. Opiskeluajan ja työuran minut tunnettiin jo eri nimellä. Miksi ihmeessä olisin ottanut lapsuuteni nimen käyttöön, kun olin jo 22 vuotta, eli suurimman osan elämästäni, käyttänyt toista nimeä? 

Oma tyttönimeni on kauhea ja itse asiassa koko suku on sellainen, josta haluan sanoutua irti. Vielä kun nimi on aika harvinainen, tulee ihan liikaa kyselyjä "oletko sukua sille ..... " No joo, olen kyllä :(

Lisäksi halusin pitää lasten kanssa saman nimen. Enkä jaksa korttejakaan uusia.

Koska mä voin.

Menin naimisiin 18-vuotiaana, erosin 43-vuotiaana. Yli puolet elämästä ja koko aikuisikä tällä nimellä. Se on kyllä ihan oma nimeni, vaikka onkin avioliiton kautta tullut. Jos se on jollekin ongelma, niin ei ole kummoiset murheet.

Miksi ottaisin tyttönimeni takaisin? Tyttönimeni on isäni sukunimi, mutta isäni hylkäsi minut ja äitini kun oli ihan pieni lapsi.  Koskaan ei edes joulukorttia lähettänyt.

Avioiduin nuorena ja nyttemmin noin 30 vuotta myöhemmin olen eronnut, mutta pidän kyllä exäni sukunimen.

Erosin itse nuorena vain 2v avioliiton jälkeen, esikoinen oli juuri vastasyntynyt. Olin ottanut kaksoisnimen mutta eron myötä halusin tyttönimeni takaisin ja lapselle annoin myös oman tyttönimeni sillä hänen isänsä ei halunnut olla tekemisissä lapsen kanssa, olisi ollut tuosta syystä typerää pitää exän nimi.

Nyt olen ollut uudessa liitossa (avo) jo vuosia, enkä ole varma ottaisinko miehen nimeä naimisiin mennessä. Kaikilla lapsillani on sama sukunimi kuin minulla, paitsi avomieheni lapsilla hänen entisestä liitostaan on hänen sukunimi. Olisi ehkä outoa että minulla olisi sama sukunimi kuin miehellä ja hänen lapsillaan, kun taas omilla lapsillani olisi tyttönimeni.

Puolisoni ex-vaimo on pitänyt exänsä nimen, syystä että heidän lapsillaan olisi sama sukunimi kuin vanhemmillaan (ei ole vielä uusissa naimisissa mutta on tehnyt uraa jo vuosia exänsä sukunimellä joten en usko että vaihtaisi enää nimeään). Kaksoisnimi saattaisi itselleni tulla kysymykseen, tai sitten pidän edelleen tyttönimeni.

Minun mies ei mene naimisiin kanssa, kun en vaihda sukunimeä. Minulla ex miehen sukunimi.

Miltä kuulostaa kun pitää exmiehen sukunimen Virtanen kun on mennyt uudestaan naimisiin Lahtisen kanssa. Puhutellaanko edelleen rouva Virtasena kun uuden aviomiehen sukunimi on Lahtinen? Kuka on silloin rouva Lahtinen?

Lapset on myös usein  nimisotkuissa mukana kun toinen vanhemmista haluaa olla itsekäs.

Liikaa vaivaa muuttaa kortit ja se maksaa.

Koska olet jo tottunut uuteen nimeen ja käyttänyt sitä kaikkialla. Kauhea rumba uudistaa aivan kaikki, naimisiin mennessä ei niin ongelmaa kun olettaa uuden nimen olevan pysyvä.

Mieheni ex-vaimo piti mieheltä saaman sukunimen. Nyt uudessa avoliitossa ja heidän lapsella on myös mieheni sukunimi. Se on mielestäni outoa. En itse antaisi uudelle lapselleni ex-mieheni nimeä. Mahtaa uudesta miehestä tuntua paskamaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä se epätasa-arvo taas näkyy. Koska enemmistö naisista vielä nykyäänkin ottaa naimisiin mennessä miehensä nimen, lapsille tulee tietenkin se sama miehen nimi ja eron jälkeen nainen joutuu olemaan edelleen exänsä nimellä jos ei halua olla eriniminen lastensa kanssa.

Miehiä tämä taas ei koske. He kulkevat koko elämänsä ihan vain omalla nimellään, tekevät lapsia jotka ovat hänen nimellään ja tuli miten monta eroa tahansa niin hänellä on aina oma nimensä joka on myös lapsilla.

Ei tässä ole mitään epätasa-arvoa - mies voi ihan yhtä hyvin ottaa vaimonsa sukunimen naimisiin mennessään. Se, että näin tapahtuu vain harvoin johtuu miehistä itsestään, he kun eivät halua vaihtaa nimeään.

Tai sitten aviopari voi ottaa jonkun muun sukunimen yhteiseksi. Ex kun avioitui eromme jälkeen myös eronneen naisen kanssa nämä molemmat ottivat naisen tyttönimen.

Vierailija kirjoitti:

Tanja Karpela on naimisissa ties kuinka monetta kertaa, mutta pitää silti kynsin hampain kiinni exänsä sukunimesta. Nykyisen miehen (Erjola) kanssa jopa yhteinen lapsi, mutta sukunimi on silti edelleen ex-miehen. XD

Tätä olen minäkin kummeksunut ja pitänyt tosi outona. En ymmärrä