Miksi joku nainen pitää entisen miehensä sukunimen eikä ota tyttönimeään käyttöön? ev

Vierailija kirjoitti:

Ihan sivuhuomautuksena vain kun tuossa aiemmassa kommentissa joku selitti, että ei halua vaihtaa sukunimeään ettei kukaan tietäisi, että on eronnut.... luulisi, että sen huomaa jostain muustakin kuin nimenvaihdoksesta :D :D

Ei kyllä vieraammat välttämättä tiedä. Eräs ex-työkaveri oli eronnut jo joitakin vuosia ennen työpaikaltani lähtöään, mutta en tiennyt sitä, koska hän ei ollut asiasta halunnut puhua edes niille, joiden kanssa söi päivittäin lounasta.  Nimenmuutoksen olisivat huomanneet kaikki.

Jälkeenpäin kun asiasta kuulin, tuli mieleen, että olin saattanut itsekin kysellä vaikka lomasuunnitelmista puhuttaessa jotain mahdollisista reissuista miehen kanssa, kun en tiennyt varoa, ja hän aikaisemmin oli kertonut yhteisistä matkoista.

Joku on myös tullut tunnetuksi aviomiehen sukunimellä, joten pitää sen, vaikka eroaisi. Esim. Angela Merkel on tullut tunnetuksi Merkel-nimellä eikä ehkä sen takia uudelleen avioituessaan vaihtanut nykyisen miehen sukunimeen. Sitten on myös niitä, jotka julkisuudessa esiintyvät "vanhalla" nimellään, mutta virallinen nimi on kyllä toinen, siis se, jolla esim. allekirjoitetaan viralliset paperit. Kyseessä on siis tavallaan taiteilijanimi.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex-vaimo piti mieheltä saaman sukunimen. Nyt uudessa avoliitossa ja heidän lapsella on myös mieheni sukunimi. Se on mielestäni outoa. En itse antaisi uudelle lapselleni ex-mieheni nimeä. Mahtaa uudesta miehestä tuntua paskamaiselta.

Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten jotkut ihmiset tuntuvat vielä 2018 vuonnakin pitävän sukunimeä jonkinlaisena omistajuuden ja dominanssin merkkinä. Minulle se on sana joka tarkoittaa sitä kuka minä olen. Riippumatta siitä miten se on valikoitunut, se on nyt minun ja osa minua. Se ei ole minulla tilapäisessä lainassa avioliiton ajan vaan se on pysyvä osa identiteettiäni.

Lapsethan siinä eniten joutuvat selittelemään lapsuudesta lähtien kuka on ex ja kuka nykyinen ja miksi lapsilla on eri sukunimiä samassa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pitäisi. Tosin muutenkin pidin oman nimeni ja myös lapset sai minun nimeni. Eipä tule näitäkään ongelmia jos joskus eroaa. Kumpa useampi nainen vaalisi omaa tyttönimeään...

Just näin! Mulle itselleni oli ihan käsittämätön ajatus että vaihtaisin nimeni vaan sen takia että miehen kanssa laitettiin jotkut allekirjoitukset papereihin. Ja tuo on totta että lapsetkin järkevämpää olla äidin nimisiä, koska erossahan ne useammin jää äidin kanssa asumaan?

Vierailija kirjoitti:

Halusin aikoinaan, että  meillä olisi sama sukunimi lapseni kanssa. Jotenkin kammottaa, kun samassa huushollissa on sukunimiä kuin Vilkkilässä kissoja. Ja oma sukunimi on tavallinen, en sitä sitten ottanutkaan takaisin. Ei tunnu enää omalta sekään...

Älä tee lapsia eri miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tanja Karpela on naimisissa ties kuinka monetta kertaa, mutta pitää silti kynsin hampain kiinni exänsä sukunimesta. Nykyisen miehen (Erjola) kanssa jopa yhteinen lapsi, mutta sukunimi on silti edelleen ex-miehen. XD

Mentyään naimisiin Olli Saarelan kanssa hän vaihtoi sukunimensä Saarelaksi, mutta eron tultua vaihtoi sukunimensä takaisin ensimmäisen ex-miehensä nimeksi :D

Jos miehen sukunimi on ruotsinkielinen.

Miksei vaihda tyttönimeen?

-ollut pitkään exän niminen ja tottunut siihen

-lapsilla sama sukunimi

-tyttönimi on pitempi kuin exän sukunimi

Kyllähän niitä syitä riittää eikä ole lainkaan käsittämätöntä pitää ex-miehensä nimi, vaikkei olisi lapsiakaan.

Minulla oli aikanaan yhdysnimi, josta tiputin eron yhteidessä exän nimen pois.

Ajokorttini uusin, mutta minulla oli 10 vuoden passi, jota en viitsinyt vaihtaa uuteen ennen sen vanhenemista, joten matkustelin viitisen vuotta yhdysnimisenä ties missä...

Jos oma sukunimi on mallia Lötjönen, onhan se hienompaa olle Birgitta-Camilla Bylleström kuin

Pirkitta-Kamilla Lötjönen. Just nuo nimihienostelijat etoo.

Koska eksän nimi on kauniimpi, aatelinen tms. 

Äitini ainakin piti isäni sukunimen koska työpiireissä hänet tunnettiin sillä nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex-vaimo piti mieheltä saaman sukunimen. Nyt uudessa avoliitossa ja heidän lapsella on myös mieheni sukunimi. Se on mielestäni outoa. En itse antaisi uudelle lapselleni ex-mieheni nimeä. Mahtaa uudesta miehestä tuntua paskamaiselta.

Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten jotkut ihmiset tuntuvat vielä 2018 vuonnakin pitävän sukunimeä jonkinlaisena omistajuuden ja dominanssin merkkinä. Minulle se on sana joka tarkoittaa sitä kuka minä olen. Riippumatta siitä miten se on valikoitunut, se on nyt minun ja osa minua. Se ei ole minulla tilapäisessä lainassa avioliiton ajan vaan se on pysyvä osa identiteettiäni.

Pointti tuokin, mutta kuten sana sukunimi jo kertoo, kyse on suvun nimestä. Sinulla ei siis ole sukunimeä, vaan sinulla on etunimen perässä lähihistoriaasi osoittava nimi, mikä tuo sana olisikaan, vaikkapa aviohistorianimi. 

No hyvä esimerkkihän on Hanna Gullichsen - mä en tajua miksi pitää vanhan miehensä sukunimen vaikka on jo uusissa naimisissa. Sen ymmärtäisin, että haluaa pitää tyttönimensä, mutta että jonkun eksän... Mutta onhan se hieno hei.

Mun hyvä ystävä meni hiljattain uudelleen naimisiin ja pitää mulkeroeksänsä nimen. Mies, joka ei ole maksanut penniäkään elareita ikinä ja on muutenkin ihan mulkku. Lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja yksi muuttanut jo pois kotoa. Ihan vaan laiskuutta on kuulemma, kun ei jaksa sitä paperishöytä, mutta onko se nykyään enää niin hankalaa, kun kaiken voi hoitaa netissä?

Vierailija kirjoitti:

.

Onko tiedossa kuka tämä joku nainen on? Jos on, kysy häneltä suoraan.

joo tiedän yhden muikkelin joka ehti olla naimisissa max vuoden, miehellä hienommalta kuulosta nimi jonka piti. oma nimi tyyliä Lahtinen

Vierailija kirjoitti:

Angela Merkelin sukunimi on entisen miehen.

Onko Angelan tyttönimi Hitler?

Anteeksi, en jaksanut lukea koko ketjua. Mutta tuli mieleen, että entä jos ero ei ollut riitainen? Entä jos ex-puoliso on yksi läheisimmistä ihmistä, jonka kanssa kuljettua matkaa arvostaa - oli lapsia tai ei. Ihminen voi kokea olevansa enemmän se, mitä oli ollut 10 tai 40 avioliittovuotena kuin aikana ennen sitä. Ihminen voi pitää nimestään ja olla tottunut siihen. Nykypäivänä pelkkä totuttu tapa ei aina olekaan enää syy vaihtaa nimeä. Lisäksi vielä sellaiset tekijät kuin jos suhde isään on etäinen ja tyttönimi muistuttaa isästä. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tanja Karpela on naimisissa ties kuinka monetta kertaa, mutta pitää silti kynsin hampain kiinni exänsä sukunimesta. Nykyisen miehen (Erjola) kanssa jopa yhteinen lapsi, mutta sukunimi on silti edelleen ex-miehen. XD

Tätä olen minäkin kummeksunut ja pitänyt tosi outona. En ymmärrä

Ja erityisesti, kun ehti olla Saarela välillä. Perusteli, että haluaa olla samanniminen kuin lapsensa. Mut onko kolmas lapsi nyt myös Karpela?

Olen aina inhonnut tyttönimeäni enkä halua enää tulla yhdistetyksi sen muihin kantajiin. Miehen nimi on minusta kaunis, helppo lausua ja kirjoittaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, olen sillä esiintynyt koko urani ajan ja tuttavapiiristäni valtaosa tuntee minut vain uudella sukunimellä. En todellakaan aio vaihtaa nimeäni, vaikka eroaisimme ellei ero satu olemaan riitaisa ja nostamaan esiin tarpeen erottautua miehestä kaikin tavoin.

Sitä tosin olen miettinyt, että mitä ex-miehen nimeä käyttävät tekevät mennessään uusiin naimisiin. Silloin tuntuisi oudolta pitää ex-miehen nimi, mutta toisaalta myös hankalalta vaihtaa toisen kerran nimeä elämässään. Ja jos tyttönimikään ei tunnu omalta...