Kaverit ehdottavat tapaamista ja AINA odottavat kutsua meille.

Minulla on muutama naispuolinen ystävä, joiden kanssa ollaan nähty vuosikausia (vuosikymmeniä). On tullut muutamia vakiintuneita tilanteita, jolloin olemme kutsuneet heidät puolisoineen meille, esim. jotkut vappuna, toiset juhannuksena, kolmannet yksien festarien aikaan jne.
Meillä on iso talo ja piha ja nautin emännöinnistä, toki tiettyyn rajaan saakka. Ennen kuin meillä oli tämä talo (meillä oli pienempi okt ja pieni piha aikaisemmin) nämä kaverit miehineen kutsuivat meitä aina vastavuoroisesti heille. Eli jos ovat meillä juhannuksena, kutsuivat heille pikkujouluihin. Se oli kivaa ja lapsetkin viihtyivät keskenään.
Nyt tilanne on siis muuttunut, kyläkutsuja ei tule. Sen sijaan tulee viestejä että nähdäänkö ja milloin sopisi. Kun vastaan että sopii ajankohtana XYZ, missä nähdään, ei vastausta tulekaan. Jäädään odottamaan että minä taas sanon että tulkaa meille.
Yksi nainen on nyt kolme kertaa sanonut mulle puolen vuoden sisään että "olisi niin ihana nähdä, mutta kun te ette ole kutsuneet meiltä aikoihin. Hih, mäkin vaan pyydän että kutsutte, mutta hei laita viestiä.". Ja eilen kun näin ohimennen yhden toisen kaverin, sanoin että ollaan yhteyksissä, jos vaikka nähtäisiin joskus. Siihen hän vastasi "no niin me aina sanotaan ja koskaan ei kuitenkaan kutsua kuulu".
Haluaisin tosiaankin olla näiden ihmisten elämässä mukana ja nähdä, mutta nyt on tullut sellainen olo että tämä juhlatalo sulkee ovensa joksikin aikaa.
Aina kun kutsutaan, tulevat enemmän kuin mielellään, tuovat tuliaisina viinit ja kukat ja konvehdit, eli eivät kuitenkaan pihistele. Mutta olisi minustakin kiva joskus nähdä heitä muualla kuin kodissamme.
Nyt minulla muutama marttyyrikaveri (ystäviksi luulin), jotka joka kerta sanovat että nähdäänkö ja kun sanon joo, jäävät odottamaan kutsua. Jos sanon vain että missä nähdään, asia jää auki. Meillä on kaikilla vielä sen ikäisiä lapsia että ravintolailtoja ei vietetä, vaan aina ollaan kodeissa.
Minä päätin nyt, että meille ei vapuksi kutsuta ketään, ei juhannukseksi eikä hetkeen muutenkaan.