Tulen surulliseksi ja vihaiseksi muiden seurustelusta
Kun itsellä vain ikää tulee ja aikaa menee vauhdilla eteenpäin enkä itse ole koskaan seurustellut tai mitään tehnyt naisten kanssa muutakuin muutaman kerran käynnyt kahveella. Keväästä se pahin vaihe alkaa kun valon määrä lisääntyy ja kelit lämpenee, talvella kanssa muttei yhtä pahasti. Pahinta on se että minun ei edes kannata lähestyä naisia vaikka kovasti tahtoisin koska tietyistä syistä juttu ei kumminkaan etenisi. Tiedän syyt mutta niille en pysty mitään tekemään joten olen tilanteessa joka hajottaa minua kokoajan.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä vaiheessa se on vaan parasta yrittää unohtaa koko juttu ja olla vaivaamatta sillä päätään. Sillä se on selvä, että jos neljääkymppiä alkaa lähentelemään ja kokemus naisten kanssa 0, niin ei se loppuelämän aikana millään taikaiskulla parane. Moni toki tykkää viljellä jotain yltiöromanttisia "voithan törmätä siihen oikeaan vaikka vanhainkodissa"-juttujaan, mutta ei ne ole kovin realistisia.
Onhan sitä yrittänyt vain unohtaa mutta sieltä se vaan puskee aina esiin vaikka kuinka yrittäisi olla ajattelematta. Myöskin kun valon myötä tuo panetus lisääntyy ja seksin kaipuu mutta senkin haluaisi kokea vain parisuhteessa kun ei yhden yön jutut kiinnosta. Ei tässä vielä 40 ole mutta 30 on jo ylitetty.
Tietyssä vaiheessa se on vaan parasta yrittää unohtaa koko juttu ja olla vaivaamatta sillä päätään. Sillä se on selvä, että jos neljääkymppiä alkaa lähentelemään ja kokemus naisten kanssa 0, niin ei se loppuelämän aikana millään taikaiskulla parane. Moni toki tykkää viljellä jotain yltiöromanttisia "voithan törmätä siihen oikeaan vaikka vanhainkodissa"-juttujaan, mutta ei ne ole kovin realistisia.