Lue keskustelun säännöt.
Olin teininä gootti, nykyäänkin sellainen melankolinen tapaus ja mietin yhteyttä siihen, että lapsena..
30.03.2018 |
... Suosikkihahmojani olivat Milla magia, Rölli ja Mörkö. Olin normaali iloinen lapsi, mutta inhosin Iines Ankkaa ja Niiskuneitiä joista kaverit tykkäsivät. Olin myös ainut, joka ei juossut huoneesta kun Mörkö ilmestyi tv-ruutuun! Leikkasin jostain Mörön kuvan ja pistin oveeni, kaverit valittivat että ota se pois.
Nyt mietin näiden asioiden yhteyttä siihen, että teininä kiinnostuin voimakkaasti yliluonnollisesta ja aloin pukeutua mustiin vaatteisiin. Vielä nykyäänkin olen sellainen " Synkkää, pimeää, sateista- ihana päivä!" tyyppi.
Voikohan joku syntyä gootiksi? :D
Kommentit (9)
Minäkin olen aina ollut melankolisuuteen taipuvainen. Eikö se ole aika yleistä Suomessa, tässä kylmässä ja synkässä maassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin teininä punkkari, gootti ja natsi. Penskana odotin kunnon ukkosmyrskyjä, luin kummitusjuttuja ja halusin näyttää Milla Magialta . Tästähän pitäisi järjestää joku galluppi 70/80-luvuilla syntyneille gooteille/hevareille ja selvittää, monenko suosikki Aku Ankasta oli Milla tai Mimmi ja Muumeista Mörkö tai Taikuri!
Minä en edes lapsena kokenut kuuluvani mihinkään porukkaan vain aina ulkopuolinen olo. Aikuisena yhdisti tuon siihen että lastenohjelmissa lempihahmoja olivat juuri ne jotka jäivät ulkopuolelle.
Sellaiset iloisen pehmoiset hahmot tuntuivat teennäisiltä. Toisaalta taas tuo ajattelutapa jo pienenä on saattanut olla syynä melankolisuuteen.
En osaa sanoa, oon ite aina ollut nuorena massan mukana menevä tyyppi. Kaikki gootti, ernu, emo mitä näitä oli tuntuu aika vieraikta ja oudoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se pohjimmiltaan geeneissä ole, ainakin puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes lapsena kokenut kuuluvani mihinkään porukkaan vain aina ulkopuolinen olo. Aikuisena yhdisti tuon siihen että lastenohjelmissa lempihahmoja olivat juuri ne jotka jäivät ulkopuolelle.
Sellaiset iloisen pehmoiset hahmot tuntuivat teennäisiltä. Toisaalta taas tuo ajattelutapa jo pienenä on saattanut olla syynä melankolisuuteen.
Niin joo pukeutumistyyli ei liity asiaan. Tälläkin hetkellä vellon omassa melankolisuudessani pinkeissä urheilutrikoissa. Lempivärini on oranssi ja keltainen.
Siskoni taas oli sosiaalinen ja pirteämpi tapaus mutta hänellä olisi se goottivaihe ja yhä pukeutuu lähes kokonaan mustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin lapsena ihan kierroksilla Roope Ankkaa ja muumien Taikuria kohtaan.
Olen nykyään juristi, joka harrastaa vapaa-aikanaan filosofiaa. :D Ja tykkää pitkistä takeista ja kissoista, jos sillä on taikurin kanssa jotain tekemistä.
:D