Jotenkin vielä ymmärrän nuorien huumesekoilut

Nuorempana ehkä luulin, että kaikki huumeet on oikeasti tosi vaarallisia ja toisaalta niitä ei silloin ollut helposti saatavilla, kun ei tuntenut oikeita ihmisiä. Ehkä siksi vasta vähän alle 30-vuotiaana tuli kokeiltua ensin amfetamiinia ja sen jälkeen kannabista, ekstaasia, sun muuta.

Toisaalta nuorten on ehkä parempikin pysyä moisista erossa ja kasvaa vähän aikuisemmaksi. Psykedeeleistä on suurin osa vielä kokonaan testaamatta, ehkä seuraavaksi sitten niihin.

Nuorena on niin kova tarve olla ”cool” ja kun ei vielä osata käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan, niin kaikki millä saa pään sekaisin ja hetken paon arjesta ja itsestään, houkuttelee. Mennään sen helpomman kautta eli pää sekaisin ja elämä näyttää hetken kivalta. Harmi vain, kun silloin ei vielä osata katsoa huomista pidemmälle. Kivaa nyt, mutta ei välttämättä enää vuosien päästä.

Ap on tyypillinen esimerkki henkilöstä, joka ei ymmärrä päihteistä (tai ihmisistä) juuri mitään, joten on käytännössä mahdotonta antaa hänelle sellaista vastausta, joka hänen ihmettelynsä lopettaisi. Vähän kuin yrittäisi simpanssille selittää termodynamiikan perusteita.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tyypillinen esimerkki henkilöstä, joka ei ymmärrä päihteistä (tai ihmisistä) juuri mitään, joten on käytännössä mahdotonta antaa hänelle sellaista vastausta, joka hänen ihmettelynsä lopettaisi. Vähän kuin yrittäisi simpanssille selittää termodynamiikan perusteita.

Koita ymmärtää että suuri osa suomalaisista luulee vieläkin huumeet yhtenä könttänä. Minä nyt olen käyttänyt vain alkoholia ja kannabista enkä oikein muista aineista ole kiinostonut. Mitä nyt psiloista, vai psyloista?

Taustana olen ensimmäisen kerran pajauttanut lähes 30 vuotta sitten. Enkä koskaan alaikäisenä.

Pulverit ja jauhot olen sivuttanut ihan vain ei kiinnosta sanomalla. Juntin perustelu on laki mutta kun kysyy miksi niin sitten menee vaikeaksi. Yleensä nistiksi haukkumiseksi kun viihdekäyttöä ei voi olla. Ei vaikka kannabis on jo alkanut laillistua.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tyypillinen esimerkki henkilöstä, joka ei ymmärrä päihteistä (tai ihmisistä) juuri mitään, joten on käytännössä mahdotonta antaa hänelle sellaista vastausta, joka hänen ihmettelynsä lopettaisi. Vähän kuin yrittäisi simpanssille selittää termodynamiikan perusteita.

Jopas olikin fiksu kommentti. :D

Äidin kuolema, viidenkympin villitys, homo-kulttuuri, ylipaino, parisuhteen päättyminen nuorempaan mieheen, masennus. Elämän tarkoituksettomuus, ei lapsia ja rahaa kuin roskaa. Ymmärrän kyllä hyvin.

Jos on paljon rahaa mutta vähän rakkautta, niin voi käydä.

Kyllä minäkin varmaan alkain käyttää amfetamiinia muutaman vuoden päästä kun lapsi lähtee, tai jos äiti kuolee, jos olisi rahaa. Nykyään juon vain kokoajan alkoholia että kestäisin elämän pelot.

Ei kai tervepäinen ihminen muutenkaan ala huumeita käyttämään, oli minkäikäinen tahansa.

Mutta kysymykseen, tiedän muutaman henkilön jotka ovat alkaneet seurustella teini-ikäisinä ja oma nuoruys on jäänyt elämättä. Eron jälkeen päälle kolmekymppisenä otetaan sitten takaisin. Kaikki lapselliset huumekokeilut ja seksihurjastelut.

Eihän nuorena ollut mitään mahdollisuuksia saada kiinnostavia kaikkia aineita käsiinsä.

Nykyään netistä saa tilattua kaikki mahdolliset fenetyyliamiinit ja tryptamiinit, mitä Alexander Shulgin (RIP) ja kumppanit on koskaan löytänyt ja syntetisoinut

Ei päihdeongelmat ikää katso. Minun isoisäni oli kuollessaan yli 90 ja viimeiseen asti teräväjärkinen ja henkisesti täysin mukana, mutta vahvoja lääkkeitä ei hänen ulottuvilleen voinut jättää, koska hän oli lääkkeiden väärinkäyttäjä.

Täällä toisinaan käyttävä, ja tunnen myös monia käyttäjiä ikäisiäni, 40-50 v. 

Ensinnäkin, aina ei ole kyse mistään riippuvuudesta tai päihdeongelmasta. Samoin kuin alkoholia, myös huumeeksi luokiteltuja aineita voi käyttää vain satunnaisesti viihteilyyn. Samoin kuin alkoholin kanssa, osalla ihmisistä voi olla riippuvuuden kehittymisen riski suurempi kuin toisilla joko perinnöllisyyden tai elämäntilanteen takia, mutta suuri osa ei addiktoidu. Itse en tunne omissa tutuissani ketään addiktoitunutta ja rappiolle joutunutta, kun kyse on korkeasti koulutetuista asiantuntija-ammattien ihmisistä, jotka on aloittaneet kokeilunsa vasta aikuisina ja tilanteessa jossa elämä on hyvällä tolalla - eikä esim. lääkkeeksi ahdistukseen.

Minulle on myös hyvin vieras ajatus, että kokeilunhalun minkään suhteen pitäisi loppua jossain tietyssä iässä. Itselleni muuntuneiden tietoisuudentilojen tutkiminen on hyvinkin kiinnostavaa. Ulkoiset matkustelut on mulle jo "niin nähty", ei juuri kiinnosta. Mutta sisäiset matkat, sen tutkiminen mitä kaikkea ihmisaivoilla voi kokea, kyllä kiinnostaa. 

Ihan samoista syistä niitä "huumeita" käytetään kuin laillisiakin psykoaktiivisia aineta.  (esim alkoholi, tupakka, kofeiini tai suklaa.) 

Ihmiset ovat niitä käyttäneet kautta aikojen joten varmasti niistä jotain positiivisiäkin vaikutuksia saa. En edes tunne ketään joka ei lainkaan kyseisiä aineita käyttäisi.

Onko sillä sitte niin isoa merkitystä että onko aine laillinen vai ei, kun laillisuus ei ole mitenkään jodannollinen esimerkiksi haitallisuuteen?

Olen kiittänyt luojaani, etten saanut nuorena huumeita käsiini! Mitä siitäkin olisi tullut, kun identiteetti oli vielä täysin muokkausvaiheessa ja olin tosi altis kavereiden, poikaystävien ym. mielipiteille ja vaikutuksille. Alkoholin käyttökin oli tuolloin varsin holtitonta. Nyt kolmekymppisenä osaan etsiä käsiini puhtaita aineita luotettavista lähteistä ja testailla niitä silloin tällöin turvallisen kokoisilla annoksilla mieheni sekä läheisten pitkäaikaisten ystävien kanssa.

No huhhuh miten tekopyhää! Alkoholi, tuo suomalaisten pyhä lehmä, panee pään enemmän sekaisin kuin bilehuumeet ja on takuulla vaarallisempaa lähipiirille. Olen 31-vuotias ja tykkään välillä käydä teknoklubeilla tanssimassa ja käytän silloin joskus viihdetarkoituksella mdma:ta. Minulla on ollut joka kerta hauskaa. Sen sijaan humala päättyy aivan liian usein riitelyyn tai itkuiseen tilitykseen.