Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keinoja päästä eroon ahdistuneisuushäiriöstä, onko kukaan päässyt siitä eroon?
27.03.2018 |
Hei, haluaisin keskustella eri keinoista, kuinka ahdistuneisuushäiriöstä pääsee eroon? Olen käynyt terapiassakin ja olen ollut paremmassa kunnossa, mutta aina tuo ahdistus vaan jostain nurkan takaa nappaa kiinni. Nyt on kyse siis ihan häiriöstä, ei mistään normaalista; "voi ei, ahdistaa kun en oo päässy pitkään aikaan kampaajalle" -jutuista.
Suositelkaa kirjallisuutta, jos joku kirja tai juttu olisi kolahtanut teihin siten, että älysitte juonen, jolla päästä eroon ahdistuneisuudesta. Mä olen nyt kovasti yrittänyt hyväksyä nämä tunteet ja miettiä niiden syitä, mutta kun en vaan pääse syihin käsiksi. Löydän toki asioita, jotka ovat voineet vaikuttaa, mutta en osaa ajatella niistä muuta kuin että ne ovat olleita ja menneitä tapahtumia, ne eivät voi vaikuttaa minuun enää. Mutta siltipä vain vaikuttavat. Miten niitä pitäisi työstää?
Miten te muut selviätte tämän vaivan kanssa? Rentoutusharjoituksia, mindfulness? Vyöhyketerapiat... Mikä teillä auttaa?! Mulla siis on kyllä lääkitys ja jonkinlaista terapiaakin, mutta lisää apua tarvitaan.
Kommentit (47)
No itsellä auttoi eniten varmaan ikä ja sen tuoma kypsyys. Sen lisäksi ihan normaali elämä pienine vaatimuksineen eli työharjoittelu ja siitä siirtyminen työelämään osa-aikaiseksi olivat isossa roolissa. Kun useamman vuoden tekee lähes joka päivä asioita jotka altistaa ahdistuskohtaukselle niin kyllä sitä pikkuhiljaa oppii sietämään ja iän myötä oppii ymmärtämään ettei se ahdistuskohtaus ole kuolemaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntavat kuntoon ja sitten olen vain välittämättä. Elän elämää välittämättä ahdistuksesta. Annan vaan olla. Siedätyshoito ja välinpitämättömyys auttaa. Kyllä se siitä loppuu,kun hommaa muuta tekemistä ja ajateltavaa.
Itselle auttoi, että itse aloin tutkimaan itseäni, sitä mistä se ahdistus tulee, syitä siihen ja sitten yrittää kääntää se ajattelutapa muualle. Ennen ahdisti ihan saatanasti bussiin meno tai kaupassa käynti, enää ei niinkään. Eli pääsee eroon mutta tarkoittaa, että pitäisi osata myös muuttaa sitä ajattelutapaa.
Kahvin (ja muunkin kofeiinin) jättäminen pois auttoi merkittävästi.
Lääkitys auttoi, ei muu. Paremmassa kunnossa kun olen, niin tietenkin liikunta auttaa ja se että nukkuu tarpeeksi. Jos olo on oikeasti tuskaisen ahdistunut niin ei siihen mitkään mindfulnesit auta, lääkitys voi olla ihan hyvä ratkaisu. Ainakin itselläni oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä auttoi kuolevaisuuden sisäistäminen. Tajusin että vaikka olisin järkyttävän ahdistuksen kourissa koko elämäni, niin se on kumminkin vain 40-50 vuotta enää. Siihen rinnalle ajattelin maapallon ja universumin ikää, ja totesin että ei ole pitkä aika.
Tajusin että selviäisin yhtäjaksoisen kärsimyksen kanssa elämäni loppuun saakka, jos olisi pakko.
Tuo ajatus oman olemassaolon rajallisuudesta ja lyhytkestoisuudesta jotenkin rentoutti.
No sen verran huomaan, että toimettomuus pahentaa tätä kun olen vain yksin ajatusteni kanssa koko ajan. Tuntuu välillä pahalta mennä mihinkään, mutta kaipa silti pitäisi hommata joku säännöllinen juttu ja pyrkiä pysymään siinä terapian avulla. Ilman terapiaa olin kyllä niin hukassa etten voinut käydä koulua kun en selvinnyt sen ahdistuksen kanssa, mutta terapeutin pitäisi pystyä auttamaan asioiden käsittelyssä ja antaa jotain keinoja selviämiseen.
Juuri tänäänkin sain ilman ymmärrettävää syytä itkukohtauksen. Toivon vain että se tarkoittaa, että edes alitajuisesti käsittelen nyt jotain mikä tätä ahdistusta aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, yksinolo on pahinta, ajatukset vaan kieltää samaa kehää ja vajoaa yhä syvemmälle. Eli jos toimintakykyä on sen verran että pystyy töihin tai muuhun aktiviteettiin, niin se on yleensä aina parempi vaihtoehto kuin yksin oleminen, ainakin itselläni.
Kaikkea kokeilleena (meditaatio, värityskirjat, terapia, hengitysharjoitukset) ja ainoa mikä auttoi oli lääkitys. Ei ole ahdistanut enää ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitys, uni, kofeiinin välttäminen, ulkoilu luonnossa, liikunta, stressin välttäminen, meditaatio (toimii joillekin), keskittyminen nykyhetkeen (vähän sama kuin meditaatio), ahdistuksen tai ahdistavien ajatusten hyväksyminen, huomion suuntaaminen mieluisiin asioihin (vaikkapa musiikki tai elokuvat), pyrkii välttämään liikaa ajatusten kanssa "vatvomista", ihmisten seurassa oleminen ja yksin olemisen välttäminen....
Ei mikään näistä yksin tai yhdessä poista ahdistusta täysin välttämättä mutta varmaan helpottaa oloa kuitenkin.
Mä oon tästä ennenkin palstalla sanonut, mutta sanon taas, sillä mulla oli paniikkihäiriä/ahdistuneisuushäiriö vuosia ja nyt vuoteen ei ole enää ollut.
Kyse on oikeestaan vaan kemiallisesta reaktiosta aivoissa/autonomisessa hermostossa, sun mielesi ei liity asiaan millään tavalla. Eikä kyse ole mistään lopullisesta tuomiosta, ei, vaikka sulla olis mikä "mielenterveystuomio".
Laitappa Youtubeen vaikka hakusanoiksi Dr. Robert Morse anxiety
Tai sitten raw vegan ja vaikka anxiety perään.. ja ala opiskelemaan.
Tää auttaa tietysti vaan ihmisiä, kotka ovat valmiita ottamaan vastuun itsestään. Vain tekemällä asiat eri tavalla kuin ennen voit saada erilaisia lopputuloksia.
Tai voit jatkaa panikoiden, voit hakea lääkäriltä pillerin.. jonka jälkeen haet jonkun muunkin pillerin.. jonka jälkeen haet kolmannen.. jonka jälkeen et enää ilman pärjää, mutta samatkaan eivät enää auta..
Sanon vaan, että kokeilemisen arvoinen juttu. Ei ainakaan vahinkoa tapahdu, ei ole vaataksi. Ja jos ei auttanut niin ainakin oot yrittänyt. Ja kos auttaa, niin sun koko elämä muuttuu <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, jotka olette saaneet apua ahdistukseen lääkityksestä; mikä lääkitys teillä on ollut käytössä? Entä onko kukaan saanut luontaistuotteista tai vastaavista apua, tai edes helpotusta, vai onko ne ihan täysin huuhaata? Jossakin suositellaan esim. Omegaa ja karnosiiniä, mutta onkohan kenelläkään näistä oikeasti mitään kokemusta saati hyötyä? Yksilöllistä hän se tosin on, toisilla saattaa auttaa ja toiset eivät huomaa mitään eroa...
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tästä ennenkin palstalla sanonut, mutta sanon taas, sillä mulla oli paniikkihäiriä/ahdistuneisuushäiriö vuosia ja nyt vuoteen ei ole enää ollut.
Kyse on oikeestaan vaan kemiallisesta reaktiosta aivoissa/autonomisessa hermostossa, sun mielesi ei liity asiaan millään tavalla. Eikä kyse ole mistään lopullisesta tuomiosta, ei, vaikka sulla olis mikä "mielenterveystuomio".
Laitappa Youtubeen vaikka hakusanoiksi Dr. Robert Morse anxiety
Tai sitten raw vegan ja vaikka anxiety perään.. ja ala opiskelemaan.Tää auttaa tietysti vaan ihmisiä, kotka ovat valmiita ottamaan vastuun itsestään. Vain tekemällä asiat eri tavalla kuin ennen voit saada erilaisia lopputuloksia.
Tai voit jatkaa panikoiden, voit hakea lääkäriltä pillerin.. jonka jälkeen haet jonkun muunkin pillerin.. jonka jälkeen haet kolmannen.. jonka jälkeen et enää ilman pärjää, mutta samatkaan eivät enää auta..
Sanon vaan, että kokeilemisen arvoinen juttu. Ei ainakaan vahinkoa tapahdu, ei ole vaataksi. Ja jos ei auttanut niin ainakin oot yrittänyt. Ja kos auttaa, niin sun koko elämä muuttuu <3
Ja jos tää ruokavalio/ elämäntapa auttais vielä kirjoitustaitoon niin hyvä olis :D
(Pahoittelen virheitä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttoi kuolevaisuuden sisäistäminen. Tajusin että vaikka olisin järkyttävän ahdistuksen kourissa koko elämäni, niin se on kumminkin vain 40-50 vuotta enää. Siihen rinnalle ajattelin maapallon ja universumin ikää, ja totesin että ei ole pitkä aika.
Tajusin että selviäisin yhtäjaksoisen kärsimyksen kanssa elämäni loppuun saakka, jos olisi pakko.
Tuo ajatus oman olemassaolon rajallisuudesta ja lyhytkestoisuudesta jotenkin rentoutti.
Hei, tosi mielenkiintoinen ja oikeesti hetkessä helpottava lähestymistapa!
T: se hedelmillä itseään hoitava
Joo komppaan jotain aiempaa kommentoijaa siinä, että jos on taipumusta neurooseihin yms, niin kannattaa koettaa tehdä asiat eri tavoin kuin ennen. Se, että märehtii ja murehtii asioita " vielä kerran" ja käy läpi samoja ajatuskuvioita, ei johda mihinkään. Ainut keino on se, että alkaa tehdä asioita aivan toisin. Neuroosi ei parane asiaa vatvomalla eikä se ratkaise ongelmaa, päinvastoin. Siirtyy sitten esim. toiminnan keinoin tai tekee ihan muuta. Sitähän kuvittelee, että vielä kerran käy jonkun asian läpi, mutta ei se johda mihinkään. Toimintatapojen pitää muuttua kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette saaneet apua ahdistukseen lääkityksestä; mikä lääkitys teillä on ollut käytössä?
Minua kiinnostaisi myös! Myös se että oletteko joutuneet etsimään sopivaa lääkettä kauan ja onko lääkkeiden vaihtaminen toiseen ollut vaikeaa?
Mulla on ihan helvetti menossa tällä hetkellä elämässä. Mulla on ahdistuneisuushäiriön lisäksi pakko-oireinen häiriö ja päässä pyörii julmettu noidankehä tällä hetkellä. Ikä ei ole poistanut mulla näitä vaivoja. Olen siis viestiketjun aloittaja.
Minäpä nostelen myös.
Mulle terapeutti paasasi nyt kovasti, että pitää tehdä lukujärjestys, johon merkkaan tekemiset ja menemiset. Säännöllinen päivärytmi! En siis valvo yötä ja nuku koko päivää, siitä ei ole kysymys, mutta jään sohvalle pelkäämään koko päiväksi ja pyörittelemään ajatuksia päässäni. No se onkin helppo sanoa, että ne ajatukset pitää hyväksyä ja oppia olemaan vaan silleen, et "ne on vaan ajatuksia". Toki se on piiiitkällinen prosessi, ymmärrän sen. Liikuntaa, rentoutusharjoituksia... sellaista.
Löysin vanhan ketjun, jossa joku oli löytänyt avun Jon Kabat-Zinnin kirjoista. Eikös Leena Pennasen jutut pohjaudu hänen oppeihinsa. Siis tietoisesta läsnäolosta kysymys. Tässä linkki ko. ketjuun:
https://www.vauva.fi/keskustelu/1536766/ketju/muita_joilla_on_yleistyny…
Mulla auttoi menneisyyden traumoihin liittyvien tunteiden purkaminen sekä samalla sen oppiminen, että kaikki tunteet on OK. Niiden panttaaminen kehossa aiheutti mulla sitä ahdistusta. Nykyään ahdistaa enää vain tietyt sos.tilanteet, joita kohtaan kognitiivisessa terapiassa. Tärkeintä tuntuu nyt olevan sisäistää, että oon OK ja hyväksyttävä myös silloin, kun kehoni osoittaa hermostuneisuuden merkkejä, joita ennen häpesin - punastelu, tärinä yms. Opettelen olemaan näkyvänä toisten edessä ei-täydellisenä ihmisenä. Tottakai myös terveet elämäntavat auttavat ahdistuksen hallinnassa, mutta toi tunteiden vapauttaminen ja sisäisen turvallisuuden lisääminen on olleet ne keinot, joilla ahdistus on mulla varsinaisesti vähentynyt/poistunut.
Alue: Aihe vapaa
Mua kiinnostaisi myöskin! Kaikki päivät on yhtä sumua ja usvaa, hengenahdistusta ja käsien tärinää. :(