Onko aamu-unisuus vain epäterveellisiä elämäntapoja? Ystäväni parani aamu-unisuudesta, kun hän vapautui ylipainosta. Siksi tein tällaisen johtopäätöksen.

On. Itsekin paranin ja olemme terveempiä.

https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/oletko-aamuvirkku-vai-iltakukk…

Täydelliset veriarvot ja 43 kg ja aamut ovat aina olleet tuskaa. No, haluaisin vielä kokeilla, miltä tuntuisi vaikka 53 kg.

Oikein parani :D

Olen melkein koko aikuisikäni ollut ylipainoinen ja aamuvirkku. Ei mitään vaikeuksia herätä enkä nuku koskaan päivätorkkuja. Energiajuomia en juo koskaan, aamuisin kuppi kahvia ja keskipäivällä toinen.

Ei ole noin yksioikoista ja mustavalkoista. Itse pudotin neljäkymmentä kiloa painosta, lopetin tupakanpolton ja alkoholinkäytön kokonaan ja muutin muutenkin elämäntapojani terveellisempään suuntaan. Mitään vaikutusta näillä tekemilläni muutoksilla ei ole ollut kymmenen vuotta kestäneeseen krooniseen unettomuuteeni.

Se, kuinka tokkurassa ja sumussa aamulla herää ei johdu mitenkään erityisesti aamu-unisuudesta tai edes lyhyistä yöunista. Olen itse pistänyt merkille, että jos olen herätessä hyvin kevyessä unenvaiheessa, on herääminen helppoa ja voin nousta sillä samalla sekunnilla. Jos taas olen syvemmässä unen vaiheessa ja ehkä näen untakin ja siitä joutuu heräämään, niin sitä joutuu nousemaan kuin sumusta ja syvältä kaivon pohjalta ja herääminen vie tovin. Unta voi olla takana 7-8 tuntia joten on sattumankauppaa onko juuri syvässä unessa kun pitää nousta ylös.

Mun kuuden herätykset on jopa helpompia kuin seiskan herätykset. Kuuden jälkeen tunnun vajoavan vielä yhteen syvempään unen vaiheeseen jolloin herääminen on aika tuskallista.

Ilman muuta on. Yhden ystäväsi kokemus asiasta on aivan yhtä varteenotettava todeiste kuin tieteellinen tutkimus. Kyllä tällä otannalla voi jo hyvinkin julistaa asian olevan näin.

Yhden ihmisen kokemus, jota ei voi yleistää. Itse painan alle 60 kg, olen liikunnallinen, mutta eipä tuo aamu-unisuuteen vaikuta. Olen kokeillut sitäkin, että siirrän liikunnan harrastamisen ajankohtaa, mutta ei sekään vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Oikein parani :D

ja vapautui ylipainosta :D

Joopa joo.

Kuulostaa siltä, että ystäväsi sairasti tietämättään ylipainon aiheuttamaa uniapneaa, joka väistyi painon pudottua. Olen itse kokoajan tokkurassa, heräsin sitten aamulla tai päivällä ja on kamalaa kun kokoajan väsyttää. Luulen minullakin johtuvan uniapneasta, mutten ole vielä jaksanut hakeutua lääkäriin. Olen ihan normaalipainoinen mies (painoindeksini on n. 19) ja vaikka miten paljon tai vähän nukun, nukun huonosti. En useinkaan heräile, mutta en ole juuri koskaan virkeä herättyäni tai edes pitkään sen jälkeenkään kun olen herännyt. Uniapnea tuntuu olevan suomalaisilla hirveän yleinen.

Olen myös ollut aina aamu-uninen, vaikka ennen minulla ei ollut vaikeuksia nukkua hyviä yöunia. Aikaisin herääminen on ollut minusta aina yhtä tuskaa ja jos menen nukkumaan silloin, kun tuntuu että voisi mennä sänkyyn, on jo yleensä myöhä. Joudun kokoajan luistamaan omasta sisäsestä kellostani pysyäkseni edes jotenkin tässä aamupainotteisessa rytmissä, mikä johtaa hyvin monesti siihen, että en meinaa nukahtaa mennessäni nukkumaan liian aikaisin, eli kymmeneltä ja kappas vain ei se onnistunut taaskaan. Ei onnistunut silloin, kun olin esikoululainen, eikä onnistu nytkään liki kolmekymppisenä. Oli kamalaa herätä lapsena aikaisin kouluun, kun oli pyörinyt sängyssä ensin kello kahteentoista tai kolmeen yöllä. Meillä mentiin nukkumaan viimeistään yhdeksältä, mutta useimmin jo kahdeksalta, koska lapset tarvitsevat unta.

Aamuntorkku ei ole mikään keksitty myytti ja historiamme tukee tätä väitettä myös. Siitä ei ole historiallisesti kovinkaan kauaa, kun elimme heimoissa, joissa jonkun täytyi olla yöllä hereillä pitämässä silmällä turvallisuutta yön uhkilta. Torkahtelevasta vartiomiehestä ei ole mitään hyötyä ja niin meille kehittyi eri aikoihin toimivat sisäiset kellot.

Olen aina ollut aamu-uninen, niin hoikkana kuin paksunakin. Se on ihan tutkittu juttu että jotkut ovat aamu-unisia, jotkut aamuvirkkuja. Jokin evoluution juttu niin että kaikki eivät olisi aktiivisia samaan aikaan.

Kun ihminen on masentunut niin ei kiinnosta nousta sängystä ylös oli paino sitten mikä hyvänsä.

Kokemusta on.

Olen ollut aamu-uninen jo lapsena ja olen edelleen aikuisena, oli se paino sitten 48 tai 60 kiloa.

Tästä on pakko olla samaa mieltä ainakin osin/omalta kohdalta vaikkakaan en ihan osaa sanoa kumpi on syy ja kumpi seuraus.

En siis tiedä laihduinko koska aloin nukkua iltapainotteisemmin ja paremmin vaiko paraniko unen laatu ja oma unirytmi siksi, että laihduin normipainoon.

Käsi kädessä kyllä kulkivat.

Painan 47 kg ja olen ollut koko ikäni aamutorkku.

Aamuvirkkuus vaikuttaa kaikkeen. Kaikki tuntemani aamuvirkut juoksevat maratoneja ja työskentelevät johtajina suuryrityksissä. Kaikki iltavirkut ovat työttömiä, jotka eivät jaksa kävellä kilometriä.

Tämän tieteellisen faktan löysin vuonna 1972 julkaistusta amerikkalaisesta tieteellisen tarkasta tutkimuksesta. Samasta paikasta löytyi tilasto aloittajan typeryydestä.

Laihduttaessa ainakin herää aikaisin aamulla nälkään, joskus jopa keskellä yötä.

Ei se noin yksiselitteistä ole. Kaverini, joka on ikänsä ollut rankasti ylipainoinen, on aina ollut aamuvirkku. Oma painoni on vaihdellut normaalista ylipainoon ja takaisinkin, mutta aina olen ollut samalla tavalla aamu-uninen enkä ole huomannut omalla kohdalla tässä asiassa minkäänlaista painoon liittyvää vaihtelua.

Yhden ihmisen perusteella ei kyllä kannata tehdä mitään yleistyksiä.