Mun koira rakastaa kun lässytän ja puhun vauvakieltä sille,näen kun saa iloa siitä!
Minulla on jo aikuinen tai oikeastaan seniori.ikäinen pieni hauveli.puhun sille aina leperrellen ja kehuen sitä päivittäin.siitä kuoriutuu näin oikea ilopilleri,joka heiluttaa häntää ja saa selvästi virtaa siitä.
Jotkut ihmiset tuijottaa mInua huvittuneena kun teen sitä ulkosalla.kehun sitä kun tekee tarpeensa ja annan makupaloja usein.joittenkin mielestä hemmottelen sen pilalle..ei minusta koiraa voi pilalle hemmotella,vai mitä?varsinkin kun se on seurakoira ja rakas kuin oma lapsi.tunnetko samoin koirastasi ja inhimillistätkö sen?
Kommentit (15)
Luin taannoin jutun, missä asiaa käsiteltiin. Oli oikein tutkittu eläimille ja vauvoille lässyttämistä. Se jostain syystä lisää lapsen ja lemmikin kiintymystä vanhempaansa tai hoitajaansa. Se on siis jopa hyödyllistä.
Tottakai eläimille pitää lässyttää. Ovat niin suloisia ja viattomia. 😇
Koiralle ei tarvitse lässyttää, mutta puhua ja helliä sitä pitää. Se on laumaeläin ja omistaja on sen lauman pomo, joka puheellaan antaa sille positiivista huomiota. Ja siitähän koira tykkää, tietysti.
Mutta a) se on eläin, eikä "viaton" tai sen paremmin "syyllinenkään". Koko moraaliaspekti on löyhäpäinen eläimistä puhuttaessa.
Ja b) se ei ole lapsi, vaan edelleenkin eläin. Älkää inhimillistäkö luontokappaleita, se ei ole eläimelle oikein.
Ah. Tulee mieleen edesmennyt karski isäni, ammattisotilas ja upseeri. Oli työyhteisössä tiukan ja kunnioitetun miehen maineessa. Luoja, jos olisivat kuulleet, minkälaista lässytystä hän piti kotona koirille. Koirat ihan mykkyröinä ja pähkinöinä ketarat ojossa karvamasut kohti taivasta. Äiti sanoi aina, että jos tuosta ei tule kuulijoille kakkostyypin diabetestä, ei sitten mistään. Tulipa ikävä isää.
Minä lässytän mun rotilleni. Ne on mainioita, tulee juosten luo, koska tunnistavat äänensävystä, että heille puhutaan (mulla on kyllä nelihenkinen perhe ja häkki on olohuoneessa, joten muutakin puhetta meillä kuuluu).
Maailman ihanimpia karvapalleroita nuo mun rotat!
Tässä tuo uutinen koirille lepertelystä (joku maininnut aiemmassa viestissä)
Luultavasti aidosti ystävällinen äänensävy on hyvä, ei teennäinen lässytys välttämättä. Voihan lässytys ärsyttää joitakin koiria.
Kyllä lepertelen rakkaalle kullanmurulleni. Koirat on ihania.
Kerran lässytin koiralleni oikein kunnon innokkaan ja imelän puheen. Koira suorastaan hyökkäsi syliin kolmen metrin päästä nuolemaan naamaani eli silloin ainakin lässytys näytti miellyttävän kovasti lemmikkiäni : )
Meidän koiralle jutellaan monilla äänensävyillä. Joskus hellitään ja leperrellään kunnolla, joskus jutellaan "normaalimmin" ottaen koira mukaan "keskusteluun". On tosi laumaorientoitunut paimenkoira ja selkeästi nauttii, kun saa olla kaikessa mukana, myös juttutuokioissa.
Vierailija kirjoitti:
Ah. Tulee mieleen edesmennyt karski isäni, ammattisotilas ja upseeri. Oli työyhteisössä tiukan ja kunnioitetun miehen maineessa. Luoja, jos olisivat kuulleet, minkälaista lässytystä hän piti kotona koirille. Koirat ihan mykkyröinä ja pähkinöinä ketarat ojossa karvamasut kohti taivasta. Äiti sanoi aina, että jos tuosta ei tule kuulijoille kakkostyypin diabetestä, ei sitten mistään. Tulipa ikävä isää.
Kauniisti kirjoitit 👍😍
Minä lässytän kissoilleni. Ne alkavat kehräämään ja polkemaan tassujaan.
Monesti kun tapaan koiran- tai kissanpentuja ja ne pyrkivät aluksi pelokkaina pakoon, alan lässyttää ja ne vaihtaa viivana suuntaa ja hyökkäävät syliini.
Eläimet ymmärtävät äänensävyn. Tapasin just ulkomaalaisen koiran jolle puhuttiin vain englantia. Hän kuitenkin ymmärsi minuakin äänensävyn vuoksi.
Sama 😍❤🐕