Lue keskustelun säännöt.
ristiriitaiset tunteet omasta ulkonäöstä
18.03.2018 |
Kun olin pieni ja asuin kotona, niin äitini kehui ulkonäköäni, sanoi kauniiksi. Samaan aikaan saattoi kuitenkin voivotella kilojaan ja väritystään, miten ei ole vyötäröä ja on tasapaksu. Miten on väritys niin halju jne..toivoi että olisi ollut tummempi. Ei koskaan ollut tyytyväinen itseensä. Tämä vaikuttanut suuresti itsetuntooni ja miten näen itseni, en koe olevani pidetty tai kaunis. Voiko tätä mitenkään työstää?
Kommentit (11)
Mun mielestä tässä on isoin ongelma se, että kaikkien muka pitäis olla kauniita.
Mitä jos toteais jotain niinkin radikaalia kuin että oot tärkeä ihminen ihan riippumatta siitä, miltä näytät. Vielä parempi, kun ulkonäköä ei kehuttaisi ollenkaan vaan luonnetta: olet kiva, ihana, rakastettava ystävä, sitkeä tavoittelemaan asioita, joita haluat ja ymmärtäväinen ja rakastava kumppani?
Kertoo jotain ajasta, jossa elämme, että tuntuu aika vallnkumoukselliselta näkökulmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä myöskään olenko ruma vai kaunis. Tiedän ettei sillä ole väliä mutta maailma missä elämme niin sillä tuntuu olevan väliä. Ystäviä saa kauneudella. En myöskään osaa olla tarpeeksi röyhkeä.
ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä myöskään olenko ruma vai kaunis. Tiedän ettei sillä ole väliä mutta maailma missä elämme niin sillä tuntuu olevan väliä. Ystäviä saa kauneudella. En myöskään osaa olla tarpeeksi röyhkeä.
ap
Mitat jakoon ja kuvat,mielellään alastonkuvat edestä,sivulta ja takaa.
Kerron sulle sitten oletko kaunis,ruma vai jotain muuta.
Hyvin helppoa.
Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä myöskään olenko ruma vai kaunis. Tiedän ettei sillä ole väliä mutta maailma missä elämme niin sillä tuntuu olevan väliä. Ystäviä saa kauneudella. En myöskään osaa olla tarpeeksi röyhkeä.
ap
A) sun ei tarvii "tietää" ootko ruma vai kaunis, voit päättää olevasi kaunis!
B) Et kai tosissasi käytä vain näitä ääripäitä ihmisiä kuvailemaan? Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan vaan normaalin näköisiä.
C) Ystävien saamiseen ei riitä kauneus, siihen tarvitaan ystävyystaitoja! Oon tavannut elämässäni monta erittäin kaunista/hyvännäköistä ihmistä, jotka ovat sosiaalisesti täysiä tumpeloita eivätkä tosiaan ole kovin suosittuja. Itse sanoisin, että ne vuorovaikutustaidot on ihan hirveen paljon tärkeemmät. Vai ootko oikeesti sitä mieltä, että esim kaikki julkkikset ja maailman vaikutusvaltaisimmat ihmiset on jotenkin erityisen kauniita, erityisesti ilman meikkiä?
D) Taidat olla katkeroitunut, kun koet röyhkeyden ja kauneuden jotenkin tärkeimmiksi ihmisen asemaa määrittäviksi tekijöiksi. Tai musta kuulostaa ainakin tosi inhorealistiselta ajatella noin. Sulla tosiaan on huono itsetunto, mut ei taida liittyä nyt pelkkään ulkonäköön? Jos saat parannettuu itsetuntoasi, niin alat ehkä näkemään maailman vähän valoisampana paikkana?
Mitä sitten? Itse tiedän, etten ole kaunis. Kaikki eivät vaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Itse tiedän, etten ole kaunis. Kaikki eivät vaan ole.
aika iso pudotus itsetunnollisesti jos ollaan kotona sanottu aina kauniiksi ja sitten ei muiden mielestä olekaan vaan on ruma.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet ap, lääkkeet!
???????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille joista oon ollut kiinnostunut, oon kelvannut vaan sänkyyn. Tarkoittaa että olen ruma. Olen oikeastaan äitiänikin rumempi. Äidilläni ystäviä, minulla ei ja hänellä kaunis hymy ja silmät. Itselläni ei.
ap
Voi: sanoita omat kauneuskäsityksesin ja koita arvioida niitä ulkopuolisen silmin. Näet pian, että ne saattavat olla hyvin epäoikeudenmukaisia ja erilaisia piirteitä syrjiviä. Tiedosta tämä, ja ala tietoisesti etsimään kauneutta myös sieltä, missä et ole sitä ennen nähnyt. Tee päätös, että jokaisessa on jotain arvokasta ja mitkään yksittäiset piirteet eivät koskaan määritä ihmisen arvoa, vaikka kaikki ei olisikaan aina kohdillaan. Ennen kaikkea: ulkonäkö ei saa olla se mittari, jolla itseäsi tai muita ensisijaisesti arvioit, erityisesti, jos suhtautuu siihen noin ankarasti ja vähättelevästi. Äitisi on oppinut jostain hyvin negatiivisen tavan suhtautua itseensä, sinun ei tarvitse sitä omaksua tai siihen tyytyä. Voit myös yrittää miettiä, mitä haluaisit sanoa äidillesi, mitä kaunista olet hänessä aikoinaan nähnyt mille hän on ehkä itse ollut sokea?