Miksi masennusta esittävät kuvat ovat kauniita?
Miksi masennusta esitetään kauniilla, esteettisesti miellyttävillä kuvilla?
Yritin etsiä realistisia kuvauksia masennuksesta, mutta vastaan tuli kaunistelevia taidekuvia. Esim. joku nätti ihminen katsoo huolellisesti laittautuneena ulos ikkunasta tai salaperäinen hyväkuntoisen näköinen hahmo seisoo laiturilla vasten hienoa maisemaa. Realistinen kuva masennuksesta herättäisi edes vähän inhoa. Masennus on rumaa, ei kaunista. Samaistuuko joku oikeasti tuollaisiin kuviin?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne kuvat on tehty rauhoittamaan mieltä ja antamaan toivoa. Kauhukuvat tuskin tuntuisi ahdistuneella ja masentuneella ihmisellä kovin kivalta.
Niin varmaankin, mutta jos yrittää etsiä kuvaa johon voisi samaistua, niin tuleeko siitä parempi mieli, että joka puolella on vain kauniita kuvia masennuksesta? Ihan kuin oma masennus olisi jotenkin rum*mpaa kuin muiden. Eikö siitä tule vain yksinäisempi olo?
Tuli ensin ilmoitus että julkaistaan tarkistuksen jälkeen, sitten kun sensuroin tuon yhden sanan, niin viesti tuli heti. Ookei...
Varmaan ideana on just joku rauhoittava mielenmaisema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne kuvat on tehty rauhoittamaan mieltä ja antamaan toivoa. Kauhukuvat tuskin tuntuisi ahdistuneella ja masentuneella ihmisellä kovin kivalta.
Niin varmaankin, mutta jos yrittää etsiä kuvaa johon voisi samaistua, niin tuleeko siitä parempi mieli, että joka puolella on vain kauniita kuvia masennuksesta? Ihan kuin oma masennus olisi jotenkin rum*mpaa kuin muiden. Eikö siitä tule vain yksinäisempi olo?
Miksi pitäisi samaistua, kaksi masennuksesta kärsivää ei ole kovin hyviä tukihenkilöitä toisilleen. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eri asia sitten jos on masennuksesta paranemassa olevia henkilöitä.
Melankolia on kaunista ja runollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne kuvat on tehty rauhoittamaan mieltä ja antamaan toivoa. Kauhukuvat tuskin tuntuisi ahdistuneella ja masentuneella ihmisellä kovin kivalta.
Niin varmaankin, mutta jos yrittää etsiä kuvaa johon voisi samaistua, niin tuleeko siitä parempi mieli, että joka puolella on vain kauniita kuvia masennuksesta? Ihan kuin oma masennus olisi jotenkin rum*mpaa kuin muiden. Eikö siitä tule vain yksinäisempi olo?
Miksi pitäisi samaistua, kaksi masennuksesta kärsivää ei ole kovin hyviä tukihenkilöitä toisilleen. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eri asia sitten jos on masennuksesta paranemassa olevia henkilöitä.
Joo, mutta pitääkö masentunut ihminen siitä, että hänen puolestaan sanotaan, että masennus näyttää tältä, kun hän itse kokee sen paljon inhottavammaksi?
Sitä voisi verrata vaikka siihen, kun ruma ihminen kuulee kauniin ihmisen valittavan ulkonäköpaineista. Siinä ei samaistu vaan se vain korostaa sitä, miten paljon rumempi oma tilanne on.
Masennus ei aina näy ulospäin. Ehkä kuvilla haetaan sitä. Ulkoisesti kaikki näyttää hyvältä, mutta pinnan alla onkin asiat huonosti.
Minua, masentuneena, ärsyttä tuo niin paljon! Mallikaunotar huolellisesti laittautuneena, meikit naamalla sekä puhdas tukka föönattuna istuu ikkunalaudalla, yksi kyynel aseteltuna poskelle vierimään, yksi käsi tukassa katsoo kaihoten ikkunasta ulos, ja ulkonahan tietenkin sataa.
Koska se haikea fiilis sateella on sama kuin olisi masentunut.
Totta puhut, ap. Olen ollut masentunut noin 20 vuotta elämästäni, olen keski-ikäinen. Töissä olen aina käynyt, mutta raskaita aikoja on ollut eikä ulospäin kukaan uskoisi esim. työpaikalla että olen käynyt läpi lääkkeet, terapiat ja vaikka mitkä kierteet. Nyt taas masennus.
koska kukaan ei halua nähdä tuhatta olvitölkkiä konepöydällä ja tyhjiä vessapaperirullia ja jotain peikkoa istumassa hiukset sekasin peittoon kääriytyneenä pimeessä huoneessa
näin ainakin mulla ja olen masentunut ihminen
Vierailija kirjoitti:
koska kukaan ei halua nähdä tuhatta olvitölkkiä konepöydällä ja tyhjiä vessapaperirullia ja jotain peikkoa istumassa hiukset sekasin peittoon kääriytyneenä pimeessä huoneessa
näin ainakin mulla ja olen masentunut ihminen
Se kun elämä sortuu siivottomuuteen on tuota masennusta. Kun ei jaksa, tahdo, viitsi, saa aikaiseksi.
Mutta masennukseen kuuluu myös tyhjyys ja tunnottomuus, avaruus ja nämä ovat puhutelleet omaa masennusta enemmän kuin pyykkivuoret. Kelluva käpy kuvaa lapsen menetystä enemmän kuin pyykkivuoret kun itse pitää jaksaa ne tehdä, mutta mieli on tuo käpy kellumassa: pieni, eksynyt mutta tuo lohtua.
Ehkä ne kuvat on tehty rauhoittamaan mieltä ja antamaan toivoa. Kauhukuvat tuskin tuntuisi ahdistuneella ja masentuneella ihmisellä kovin kivalta.