Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö itseään pitää kauniina?
09.03.2018 |
Olen parin viime vuoden ajan kamppaillut seuraavanlaisen konfliktin kanssa. En pidä itseäni kauniina, mutta minusta tuntuu että minun pitäisi pitää itseäni kauniina. Mies toivoisi, että pitäisin itseäni kauniina. Naisille suunnatut lehtijutut ja itsehoito-oppaat tuputtavat itsensä ja ulkonäkönsä hyväksymistä. Kun katson peiliin tai valokuviasi, näen ruman ämmän. En itse asiassa koe epäonnistumista rumuuteni vuoksi vaan siksi kun en osaa pitää itseäni kauniina. Naisellisen naisen pitäisi osata pitää itseään kauniina ja seksikkäänä. Alanko valehdella, että juu on ihanan kaunis ja seksikäs olo. Ahdistaa!
Kommentit (17)
Ei pidä, paitsi jos on oikeasti kaunis tai vain harhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala pitää itseäsi hyvännäköisenä. Mies hurraa ja tsemppaa vieressä ja siitä se lähtee.
jokaisen tulisi pitää itseään hyvännäköisenä. En ole vielä rumaa ihmistä tavannut. ei ole olemassa ulkoisesti rumia ihmisiä. vain sisäisesti rumia..
En suutu miehelleni. Sanon kiitos, mutta mielessä ahdistaa, koska kun ulkonäköni tulee puheeksi, muistan taas miltä näytän.
Ap
Niin mutta miksi jokaisen pitää pitää itseään hyvännäköisenä?
En tiedä. En koe ulkonäköäni oikein miksikään. Pukeudun käytännöllisesti. En ole koskaan tosin ahdistunut naistenlehdistä ja en muista kenenkään kommentoineen ulkonäköni sitten teinivuosien vittuilujen. Mies on ja kukaan ei karttele eli kai ihan ihmisen näköinen olen. Kauneus vain ei taida asua minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se rumuus vähän sellainen tabu. Kaikkien pitäisi olla kauniita tai ainakin pitää itseään kauniina.
Onko miestenkin pakko pitää itseään komeina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi olla kauniita tai pitää itseään kauniina. Eihän kukaan kehota kaikkia pitämään itseään älykkäinä, hauskoina tai sosiaalisina, koska eiväthän kaikki ole sellaisia. Tai jos ulkoisista asioista puhutaan, niin kaikki eivät ole pitkiä tai tummatukkaisia. Kaikki ollaan erilaisia ja kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Kaikki eivät ole kauniita ja se on ihan fine. Se on vaan yksi ominaisuus muiden joukossa, jota jostain syystä korostetaan yli muiden.
En ole kaunis, enkä itseäni sellaisena pidä, MUTTA vuosien varrella olen oppinut katsomaan itseäni hieman toisin, ja nykyään pidän itseäni mukavan näköisenä, etenkin hymyillen.
Ei itseään kauniina tarvitse pitää, mutta on iso asia, jos on jossainmäärin sinut itsensä kanssa, se saa ihmisen näyttämään paremmalta, kun tykkää itsestään, viihtyy kehossaan. Harva sentään täydellinen on.
Mä olen ihan ok :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi, en! Halveksun itseäni ja mun näköisiä naisia suuresti. Onneksi ei ole tyttäriä joille nämä geenit olisi periytyneet.
Vierailija kirjoitti:
En ole kaunis, enkä itseäni sellaisena pidä, MUTTA vuosien varrella olen oppinut katsomaan itseäni hieman toisin, ja nykyään pidän itseäni mukavan näköisenä, etenkin hymyillen.
Ei itseään kauniina tarvitse pitää, mutta on iso asia, jos on jossainmäärin sinut itsensä kanssa, se saa ihmisen näyttämään paremmalta, kun tykkää itsestään, viihtyy kehossaan. Harva sentään täydellinen on.
Mä olen ihan ok :)
Tällainen realistinen itsensä hyväksyminen kuulostaakin paljon paremmalta kuin se, että hokisi hampaat irvessä peilin edessä "olenkaunisolenkaunisolenkaunis".
Minä pidin itseäni ennen rumana mutta nykyään ajattelen usein olevani ihan ok. Ehkä se riittää minulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin on väärin, että oikeuteni nähdä ulkonäköni realistisesti yritetään kieltää. Samallahan siinä vihjataan, että on väärin OLLA ruma. Ei se ole väärin. Ihmiset eivät ehkä halua olla seurassani, mutta se ei tee rumuudestani väärää, se ei tee minusta huonoa ihmistä. Niin tai no, ehkä tekeekin. Minulla on oikeus pitää itseäni rumana kuten minulla on oikeus olla mielipide myös muiden ulkonäöstä (tietenkään muiden ulkonäköä ei sovi haukkua eikä omastakaan koko ajan puhua, koska muut eivät halua kuunnella jatkuvaa valitusta).
Ihmistä pitäisi kannustaa löytämään hyvä itsetunto hyvän itsetuntemuksen kautta eikä huijaamalla itseään.
Tietysti ulkonäöstä voi olla eri mieltä, joten siinä mielessä on teoriassa mahdollista, että näkisi itsensä kauniina, vaikka onkin enemmistön mielestä ruma, mutta jos pidän jotain toista ihmistä rumana, niin ei kukaan silloinkaan painosta minua yrittämään nähdä se kauniina (edelleen: vaikka pitää toista rumana, niin voi pitää asian omana tietonaan). Miksi itsensä pitäisi yrittää nähdä kauniina, jos ei vain kerta kaikkiaan pidä sen näköistä ihmistä viehättävänä vaan vastenmielisenä?
On sitten eri asia, jos näkee itsensä VÄÄRIN (eli ei hahmota vaikka mittasuhteita). Silloin pitäisi kai nähdä itsensä ensin oikein, jotta voi sitten arvioida, onko mielestään ruma vai ei...
Vierailija kirjoitti:
Hyi, en! Halveksun itseäni ja mun näköisiä naisia suuresti. Onneksi ei ole tyttäriä joille nämä geenit olisi periytyneet.
Haha sama fiilis, onneksi ei ole tyttäriä jotka olis perineet mun geenit. Hyi olkoon, toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi olla yhtä ruma kuin mitä minä olen. Ruma ulkonäkö on taakka, mitä normaalin näköisen ihmisen on ehkä vaikea käsittää.
Ja aloittajan kysymykseen, en todellakaan pidä itseäni kauniina ja aina nolostun jos puhutaan ulkonäöstä. Häpeän itseäni vaikka ikää mulla on jo lähes 40. En ole koskaan tavannut niin rumaa ihmistä kuin itseni. Tajusin jo nuorena etten ole kedon kaunein kukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta miksi jokaisen pitää pitää itseään hyvännäköisenä?
Olisi mukava tietää, missä lakikokoelmassa sekin määrätään, että jokaisen on pidettävä itseään hyvännäköisenä?!
Miten se edes on mahdollista olematta kameleontti, vaihtamalla väriä, kokoa, painoa, silmien ja hiusten väriä ja pituutta... aina sen mukaan mitä kukakin vastaantulija hyvän näköisenä pitää?
Minä uskon, että tasapainoisinta ja onnellisinta elämää elät, kun hyväksyt itsesi omana itsenäsi. Kun hyväksyy itsensä, pitää huolen hygieniastaan ja hyvinvoinnistaan, näkee positiiviset puolet eikä hakemalla hae ja kaiva negatiivisuutta.
Minä ainakin tiedän, että en ole hyvän näköinen. En itse pidä ulkonäköäni hyvänä. En sovi nykyajan kauneusmuottiin, mutta positiivisella elämän asenteella olen saanut paljon ystäviä ja minusta pidetään. Seurustelukumppaneita on aina löytynyt jos sellaista olen halunnut. Olen kuitenkin valinnut sinkkuelämän vapauden.
Onko tuo mieletön epävarmuus ja oman itsensä mollaaminen suomalaisten geeneissä vai pidetäänkö sitä hyveenä niin että siihen on pyrittävä? Ilmottaudun ulos joukosta!
Riippuu varmaan mitä arvoja itse kukin pitää tärkeänä. Toiselle on hyvin tärkeää olla "kaunis" ja toinen on tyytyväinen persoonallisiin piirteisiin. Kolmatta ei vois vähempää kiinnostaa. Kauneus on niin vaikea asia määritelläkään :)
Onko kaikkien oltava "kauniita?" Minä en ainakaan halua, että taputellaan päälaelle ja hoetaan "juu olet ihan yhtä kaunis kuin naapurin Liisakin! "
Jos naista ei amerikkalainen kauneuskäsitys kiinnosta → huono itsetunto. Entä jos ei vaan vois vähempää kiinnostaa? :D
Ei käy kateeksi miestäsi.
Jos hän sanoo sinua kauniiksi, koska pitää sinua kauniina, niin suutut.
Jos hän on ulkonäöstäsi samaa mieltä kanssasi, niin suutut.