Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan minussa asperger-piirteitä?
06.03.2018 |
Keksin jo lapsena tekosyitä, miksi en voi lähteä kavereiden kanssa ulos tai heidän luokseen kylään. Halusin olla kotona ja uppoutua TV-ohjelmiin, kirjoihin ja erinäisiin projekteihin, joista ystäväni eivät olisi ymmärtäneet kuitenkaan mitään. Jos joskus eksyin leikkimään esimerkiksi Barbie-nukeilla kaverini kanssa, sain aikaiseksi vain pahaa mieltä itselleni. Kaveri ei osannut koskaan leikkiä yhtä hyvin kuin minä leikin omassa päässäni ja omilla säännöilläni. Toivoin vain, että kaveri lähtisi kotiin ja saisin leikkiä yksin.
Rakastin myös yksin kotona olemista yli kaiken. Jopa siinä määrin, että tästä tuli ongelma. En jossain vaiheessa halunnut enää lähteä mihinkään vanhempieni mukana, vaan jäädä aina kotiin. Kotona kun sain tehdä omia juttuja rauhassa yksin.
Mielipuuhiani ala-asteella olivat mm. englanninkielisten kirjojen suomentaminen sanasta sanaan, erään tv-sarjan pakkomielteinen fanitus, yksin oleminen, keräily (kaikenlaisten asioiden keräily), kirjaston koko kokoelman läpikäyminen.
Nyt aikuisena olen edelleen samanlainen. Olen usein niin uppoutunut omaan maailmaani, että unohdan muut ihmiset. Olen myös huomannut, etten osaa olla kenenkään ’ystävä’, eivätkä ’ystävät’ kiinnosta minua juuri ollenkaan. En osaa ottaa osaa heidän oloihinsa, suruihinsa jne. Parisuhteessanikin olen mielestäni etäinen ja viileä. En sellainen, joka käy iholle ja lässyttää pehmeitä. (Olen nainen)
Onko tämä jotain autismin kirjoa?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa, mulle kaverit on aina ollut tärkein asia elämässä, ja se mistä tulen onnelliseksi, kuulostat friikiltä tai autistilta.
Kiitos kuitenkin, kun vastasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostat enemmän vain ääri-introvertilta.
Joo. Ihan samanoloiselta vaikutat niinkuin minä. Introvertti.
Kyllä tuo minusta maallikkona asperger-oirehdinnalta kuulostaa, mutta jos olet asiasta huolissasi niin hakeudu ihmeessä ammattilaisen pakeille. Täällä vauva-palstalla tuskin hullua hurkaammaksi tulee. Ja vaikka olisitkin asperger, niin tuskin se elämääsi radikaalisti muuttaa. Diagnoosi saattaa kyllä lisätä itseymmärrystä- ja hyväksyntää ja sitä kautta helpottaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni selviä asperger-piirteitä. Esim. tuo sanojen suomentaminen kuvaa hyvin monia aspergereita, kiinnostus kieliin on yleistä ja toki myös erilainen keräily ja fanitus ja kaikki nämä mieluiten yksin. Itselläni paljon tätä samaa. Yksi oleellinen seikka on se, että uuvutko sosiaalisissa tilanteissa (erityisesti suuremmissa ryhmissä) tai jos pitää tehdä paljon jotain käytännön asioita, jotka eivät oikeastaan kiinnostaisi? Assit yleensä uupuvat näissä tilanteissa.
Kaikissa maailman ihmisissä on asperger-piirteitä, koska niitä on niin paljon että paha välttääkään. Jos tykkää rutiineista on as, jos on ujo ja hiljainen on as, jos harrastaa jonkin keräilyä on as, jos piirtää on as. No ainakin erään sukulaisnaisen mukaan :P
Noista seikoista - siis ap:n luettelemista - on oikeasti vielä huono sanoa, enemmän riippuu siitä miten reagoi jos niitä omia juttuja häiritään (esim. kavereiden vääränlainen leikkityyli) tai kuinka suuria ponnistuksia vaatii vähäinenkään poistuminen omalta mukavuusalueelta. Kuinka tarkkoja rutiineja arjessa on ja millaisen hepulikohtauksen saa jos jokin meneekin eri tavalla, jne.
Mutta jos ystävien puute tai muu outous ei haittaa omaa elämää niin mikäs siinä sitten. Kukin elää tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon ihan samanlainen, kuin ap ja mulla on asperger diagnoosi :D
Alue: Aihe vapaa
Tosi outoa, mulle kaverit on aina ollut tärkein asia elämässä, ja se mistä tulen onnelliseksi, kuulostat friikiltä tai autistilta.