Lue keskustelun säännöt.
Yli 40-v eronneet, miten olette selvinneet erosta?
02.03.2018 |
Olen 45 vuotias ja eronnut kolme vuotta sitten 20 vuotta kestäneestä suhteesta.
Huomaan edelleen, että erotyö on kesken. Vaikka välillä on ollutkin jaksoja, jolloin on tuntunut, että nyt olen päässyt erosta yli.
Minulla on uusi suhde, joka on kestänyt vuoden. Mies on aivan ihana ja ymmärtäväinen. Itsekkin eronnut ja ymmärtää sen, että erosta toipuminen vaatii aikaa.
Hävettää myöntää, että olen katkera siitä, että en ole 10-vuotta nuorempi. Tahtoisin vielä niin paljon yhteisen lapsen tuon miehen kanssa. Olen yrittänyt tehdä surutyötä ja luopua unelmasta yhteisestä lapsesta. Olen yrittänyt miettiä, että miten onnekkaita olemme, kun omat lapsemme ovat jo kaikki isoja ja voimme viettää paljon aikaa kahdestaan ja liikkua silloin miten haluamme.
Mutta takaraivossa jyllää unelma perheestä missä on myös yhteinen lapsi.
Tiedän, että minun pitäisi olla jo viisas aikuinen, joka ei haikaile enää joutavien unelmien perään, mutta mieleni laittaa kovasti vastaan. Olen yrittänyt keskittää ajatuksia muualle, lapsiin, työhön, harrastuksiin, talon etsimiseen..
Eli neuvoja kehiin, miten pystyn pääsemään yli erosta ja ennenkaikkea siitä perhe unelmasta..
Kommentit (26)
En tiedä ap. Vaikealta tuntuisi jos 45v lapset olisi jo isoja. Itselläni on vasta 9v lapsi ja kyllä se tuo elämään vauhtia. Muuten olisin varmaan keinutuolissa ja kutoisin sukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään kokemusta asiasta (paitsi pitkästä suhteesta), mutta miksi ei saisi surra kun on ollut noin pitkään yhdessä? Melkein puolet elämästäsi olet ollut jonkun kanssa ja sitten hän ei enää kuulu elämääsi, varmasti vie aikaa päästä tästä yli. Mutta tuo särähti korvaan, ettet ole kunnolla päässyt yli vanhasta suhteesta ja silti haaveilet vauvasta uuden miehen kanssa, se tuntuu väärältä. Koiranpennun ottaminen tuntuu ehkä naurettavalta, mutta siinä olisi sitä hoivattavaa ja paijaamista molemmille, vastuun jakamista ja alussa sitä 24/7 vahtimista. Lisäksi sinulle suosittelisin paljon sisältöä/ puuhasteltavaa elämään, ehkä juuri uuden talon muodossa.
Kyllä 45-vuotiaana voi vielä hankkia lapsen. Itsekin olen syntynyt yli 40v äidille ja vanhemmat sisarukseni äidin entisestä liitosta ovat lähes 20v minua vanhempia. Ikäerosta huolimatta meillä on todella läheiset välit. <3
58 v ja erosta on noin kymmenen vuotta. Ero toi helpotuksen elämään. Elintaso laski mutta elämänlaatu kasvoi. Enää ei tarvinnut elää tuon arvaamattoman ja pelottavan naisen kanssa. Eron myötä myös seksielämä piristyi heti
huonosti.
Ero kaduttaa, en arvannut sitä.
Vähän samoin kuin sinulla, tunnen surua tuhlaantuneesta elämästä, koska olimme yhdessä niin kauan.
Olisi pitänyt erota jo aikoja sitten, tai ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ap. Vaikealta tuntuisi jos 45v lapset olisi jo isoja. Itselläni on vasta 9v lapsi ja kyllä se tuo elämään vauhtia. Muuten olisin varmaan keinutuolissa ja kutoisin sukkaa.
:D vielä en keinutuolia omista ja sukan kutomista en ole vielä oppinut;) ap
Vierailija kirjoitti:
huonosti.
Ero kaduttaa, en arvannut sitä.
Vähän samoin kuin sinulla, tunnen surua tuhlaantuneesta elämästä, koska olimme yhdessä niin kauan.
Olisi pitänyt erota jo aikoja sitten, tai ei ollenkaan.
Sun sanoihin voin kiteyttää omatkin ajatukset. Ex:ä en enää ihmisenä kaipaa, mutta sitä kaikkea mitä oltiin yhdessä rakennettu kaipaan. Nyt tuntuu, että on liian myöhäistä ruveta rakentamaan sitä kaikkea alusta. Eli pitäisi luoda aivan uudenlainen elämä, mutta minkalainen se olisi, sitä en tiedä..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
58 v ja erosta on noin kymmenen vuotta. Ero toi helpotuksen elämään. Elintaso laski mutta elämänlaatu kasvoi. Enää ei tarvinnut elää tuon arvaamattoman ja pelottavan naisen kanssa. Eron myötä myös seksielämä piristyi heti
Munkin seksielämä on nykyään hyvää:) ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 45-vuotiaana voi vielä hankkia lapsen. Itsekin olen syntynyt yli 40v äidille ja vanhemmat sisarukseni äidin entisestä liitosta ovat lähes 20v minua vanhempia. Ikäerosta huolimatta meillä on todella läheiset välit. <3
Tässä iässä valitettavasti on jo huonot mahdollisuudet tulla raskaaksi ja keskenmenoriski on todella suuri. Iloinen yllätys raskaus olisi, mutta yritän unohtaa koko ajatuksen ja yrittää ruvetaan rakentamaan uudenlaista elämää. Kunhan vaan löytäisin jostain keinot. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään kokemusta asiasta (paitsi pitkästä suhteesta), mutta miksi ei saisi surra kun on ollut noin pitkään yhdessä? Melkein puolet elämästäsi olet ollut jonkun kanssa ja sitten hän ei enää kuulu elämääsi, varmasti vie aikaa päästä tästä yli. Mutta tuo särähti korvaan, ettet ole kunnolla päässyt yli vanhasta suhteesta ja silti haaveilet vauvasta uuden miehen kanssa, se tuntuu väärältä. Koiranpennun ottaminen tuntuu ehkä naurettavalta, mutta siinä olisi sitä hoivattavaa ja paijaamista molemmille, vastuun jakamista ja alussa sitä 24/7 vahtimista. Lisäksi sinulle suosittelisin paljon sisältöä/ puuhasteltavaa elämään, ehkä juuri uuden talon muodossa.
Itseään kohtaan on ehkä liiankin kova. Tulee tunne, että enkö mää ikinä pääse tästä yli. Rakastan nykyistä miestä todella paljon, enkä enää kaipaa ex:ä elämään, vaan se ydinperhe unelman rikkoutuminen on asia, josta en ole vielä päässyt yli. Varsinkin, kun meidän suvussa erot ovat harvinaisia.
Koiranpentu olisi varmaan ollut hyvä idea, mutta eläimiä on jo niin paljon, että ei enää lisää:) ap
Minulla erosta seitsemän vuotta ja elämä hymyilee. Otin ensimmäiseksi aikaa itselleni ja päätin, että tämä on tässä, en kaipaa miestä,vaan elän lapsilleni ja itselleni. Kuitenkin se yksinäisyys oli aika musertavaa, joten päätin kokeilla. Ensimmäinen yritys oli täydellinen katastrooffi, eroamassa oleva mies, joka ei lopulta eronnutkaan. Tuli kynsille, että rämisi.
Sitten nuolin haavani ja päädyin kaverisuhteeseen toviksi, tulihan kokeiltua tuokin. Lopulta tapasin miehen, joka on lapseton. Olin ihan ymmälläni, koska minä surin sitä, että jos tuo mies aloittaa suhteen kanssani, hän ei tule saamaan lapsia. Miehellä oli paljon realistisemmat odotukset, koska ei ole taattua tapaako hän koskaan sellaista naista, joka haluaa ja pystyy vielä lapsia hänen kanssaan hankkimaan. Mies tulee loistavasti juttuun minun lasten kanssa ja nuorimmainen oli kahdeksan, kun suhteemme alkoi. Heitä, kun seuraa, niin monet erehtyy luulemaan nykyistä puolisoani lasteni isäksi. En korjaile sitä, koska lastenkin mielestä se on ihan ok.
Olen sinut tämän tilanteen kanssa ja parisuhteessa asiat ovat kohdallaan. Eroni olen surrut ja luulen, että suurimman erotyön tein jo ennen eroa, se oli helpottava kokemus, tosin raskas. Ei 24 vuotta noin vain pyyhitä pois. Olen tekemisissä exän suvun kanssa ja se ero ei lopulta vaikuttanut noihin suhteisiin paljonkaan.
Anna itsellesi aikaa ja puhu asia parisuhdekumppanisi kanssa auki. Niin minäkin tein ja tämä meidän suhde on aikuinen liitto, tosin lapset pörräävät siinä meidän mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huonosti.
Ero kaduttaa, en arvannut sitä.
Vähän samoin kuin sinulla, tunnen surua tuhlaantuneesta elämästä, koska olimme yhdessä niin kauan.
Olisi pitänyt erota jo aikoja sitten, tai ei ollenkaan.Sun sanoihin voin kiteyttää omatkin ajatukset. Ex:ä en enää ihmisenä kaipaa, mutta sitä kaikkea mitä oltiin yhdessä rakennettu kaipaan. Nyt tuntuu, että on liian myöhäistä ruveta rakentamaan sitä kaikkea alusta. Eli pitäisi luoda aivan uudenlainen elämä, mutta minkalainen se olisi, sitä en tiedä..ap
Nelikymppisenä ehtii vielä tekemään kaikenlaista ja rakentamaan uuden elämän, vaikka sitten ihan yksin ja itsekseen jos tarve vaatii. Vaikka miten jatkaisi sinnittelyä epätyydyttävässä suhteessa, mikään ei takaa sitä, etteikö luvassa kuitenkin olisi yksinäinen vanhuus. Minunkin isoäitini on elänyt jo liki 20 vuotta ”sinkkuna” isoisän kuoltua. Naiselle on realismia totutella yksin elämiseen ja tehdä se mieluummin siinä vaiheessa kun on vielä mahdollisuuksia, eli neljäkymppisenä ennemmin kuin seitsemän- tai kahdeksankymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä pumpulissa olet elänyt. Tuo,ei ole mitään.
Raskaushaihatteluja, tossa iässä tullaan isöäidiksi.
Herää äläkä vingu.
Ota koira, itse otin kissoja.
Moni ei löydä uutta suhdetta, ole iloinen ja toivo että se kestää.
Itse erosta olen toipunut hyvin- on taas tilaa hengittää. Muuten elämä on näyttänyt kovan puolensa. kun aviossa ollessa kaikki meni kivasti sekä tuttujen että tuntemattomien ihmisten kanssa ja koin arvostusta, eron jälkeen yhtäkkiä ihmiset (tuntemattomat) kohtelivatkin kuin roskaa (esim. etelänmatkalla koneessa vieressäni istunut huomasi että lasten kanssa matkustetaan kolmistaan ja alkoi udella asunko vuokralla ja miten on rahaa matkaan, uuteen asuntoon muuttaessa naapuri tuli ovelle huutamaan "ei sulla oo rahaa tälläiseen"- kun olin tarjonnut pihan lapsille hellepäivänä jäätelöt, yms).
Olen kuitenkin se sama ihminen kuin ennenkin, työssäkäyvä ja koulutettukin. Ihmisten asenne yksinhuoltajaa kohtaan on tappavan julma ja yleistävä.
Olen eronnut kuusi vuotta sitten 43-vuotiaana. Ero oli järkytys mutta niin on aika tehnyt tehtävänsä. Nykyään elän oman näköistäni elämää teini-ikäisen tyttäreni kanssa. Miehiä on ollut mutta kenenkään kanssa en ole ollut pitempään. Sinä olet onnekas kun olet löytänyt ihanan miehen. Lapsihaave on vähän utopistinen ja tiedät sen itsekin. Itse olen luopunut elämänkumppanin löytämisestä. Siinä ei ole mitään katkeraa, joskus hiukan kaihoa kylläkin. Voisit tehdä surutyön tuon lapsiasiankin kanssa. Vaikka haaveesta luopuu, voi silti elää hyvää ja onnellista elämää. Nauti siitä mitä sinulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ap. Vaikealta tuntuisi jos 45v lapset olisi jo isoja. Itselläni on vasta 9v lapsi ja kyllä se tuo elämään vauhtia. Muuten olisin varmaan keinutuolissa ja kutoisin sukkaa.
:D vielä en keinutuolia omista ja sukan kutomista en ole vielä oppinut;) ap
Mites lapsettomalla?
En oikein ymmärrä miten lasten kasvaminen liittyy sukkien kutomiseen😮.
Pitäisikö mun kutoa sukkia koko ajan vai jättää neuletyöt tietynikäisille äideille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huonosti.
Ero kaduttaa, en arvannut sitä.
Vähän samoin kuin sinulla, tunnen surua tuhlaantuneesta elämästä, koska olimme yhdessä niin kauan.
Olisi pitänyt erota jo aikoja sitten, tai ei ollenkaan.Sun sanoihin voin kiteyttää omatkin ajatukset. Ex:ä en enää ihmisenä kaipaa, mutta sitä kaikkea mitä oltiin yhdessä rakennettu kaipaan. Nyt tuntuu, että on liian myöhäistä ruveta rakentamaan sitä kaikkea alusta. Eli pitäisi luoda aivan uudenlainen elämä, mutta minkalainen se olisi, sitä en tiedä..ap
Kyllä sun luulisi tietävän, jos olet uudessa suhteessa.
Ja mä kyllä kaipaan sekä miestä että käytännön asioita. Riitoja en kaipaa.
Nosto