Lue keskustelun säännöt.
Muita, joista työ tekee vähitellen erakoituvan ihmisvihaaja?
28.02.2018 |
Pidän työstäni, mutta alkaa 15 vuoden jälkeen tulla kyynisyyttä tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan. Samat ongelma samoilla tyypeillä, ei oteta vastuuta omista tekemisistä, ainaista turhan narinaa ja muiden syyttelyä. Työni puolesta joudun tsemppaamaan ja kannustamaan 10-20 asiakasta päivässä. Vähitellen olen lakannut kaipaamassa yhmpärilleni vapaa-aikana ihmisiä. Haluan olla ihan vaan omassa ihanassa seurassani tai perheeni kanssa, tosin teinin seura on rasittavaa.
Onko muilla sosiaali- ja terveysalalla työskentelevillä 4-kymppisillä samaa? Väärällä alalla? Työstä pidän, mutta osaa asiakkaista en vaan jaksaisi.
Kommentit (17)
Olen myyntityössä ja vapaa-ajalla en enää oikein jaksa kavereita. Sosiaalisuus- ja iloisuusroolin vetäminen vie mehut.
-m33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä olen ollut 20v. ja mitä vähemmän näen ihmisiä, sen parempi. Työ vie liikaa aikaa ja energiaa elämästäni, mutten ole keksinyt pakokeinoa.
Tuskin olet väärällä alalla, kerta noin pitkä työkokemus ja viihdyt työssäsi. Ei ole olemassa ihmistä, joka kestäisi kaikenlaisia idiootteja loputtomiin. Ihan kaikilla menee joskus hermot etenkin asiakaspalvelussa ja sotealalla! Ihmisiä tekin olette. :)
On tärkeää viettää vapaa-aika juuri kuten haluaa. Jos sinä haluat viettää sen yksin tai perheen kesken niin tee niin! Mukavaa loppuviikkoa sinulle!
Olet luultavasti väärässä ammatissa.
Jos lapsi syntyy tyyliin yh-narkkiperheeseen ja alkaa hengaa steissillä 10 vuotiaasta lähtien, kaveripiiri on mitä on.
Luuletko, että siinä on aikuiässä helppo ottaa vastuu itsestä?
Sitä varten yhteiskunta on olemassa ja auttamassa.
Olet luultavasti ihan väärässä ammattissa kun et ymmärrä, että ihmisllä on erillaiset lähtökohdat ja ihmiskohtalot. Aina on ihmisiä, joilla menee huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Olet luultavasti väärässä ammatissa.
Jos lapsi syntyy tyyliin yh-narkkiperheeseen ja alkaa hengaa steissillä 10 vuotiaasta lähtien, kaveripiiri on mitä on.
Luuletko, että siinä on aikuiässä helppo ottaa vastuu itsestä?
Sitä varten yhteiskunta on olemassa ja auttamassa.
Olet luultavasti ihan väärässä ammattissa kun et ymmärrä, että ihmisllä on erillaiset lähtökohdat ja ihmiskohtalot. Aina on ihmisiä, joilla menee huonosti.
Höpö höpö! Aloittaja on varmasti hyvä työssään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tule vihaajaksi vaan välinpitämättömäksi.
En ole sosiaali-ja terveysalalla, vaan kaupan alalla, mutta ihan samalla tavalla tunnen! Nuo kaksi ensimmäistä lausettasi on kuin olisin itse kirjoittanut. Osa asiakkaista, mutta myös ihmiset joiden kanssa joudun päivittäin työskentelemään, on vienyt uskoni ihmisiin ja viihdyn aina vain enemmän ja enemmän yksikseni. Harmittaa koska koen olevani eläväinen ja sosiaalinenkin. Ja olen myös nelikymppinen. Onkohan se sitten tämä ikä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen asiakaspalvelutyötä ja virnuilen pepsodent hymyllä koko työpäivän (pomo vaatii) ja palvelen tietysti erittäin iloisesti asiakkaita kuin viimeistä päivää.
Vapaa-ajalla makaan kotona yksin sohvalla jalat pystyssä TV:tä katsoen ja viiniä tai kahvia juoden.
Olin monta vuotta paljon ihmisläheisemmässä työssä, jolloin olin paljon ulospäin suuntautuneempi. Pidin työstäni mutta se oli näyttäny jo kaiken ja vaihtoin työpaikkaa. Samaan aikaan iski masennus. Nyttemmin olen vähän vähemmän suorassa kontaktissa asiakkaiden kanssa, mutta sitäkin enemmän heidän asioidensa kanssa ja kyllä, on alkanut potuttaa ja samaan aikaan olen erakoitunut. Ihmisten sosiaaliset ongelmat ja tilanteet ja perseaukisuus eivät ole mitään mukavia jokapäiväisiä arkiasioita. Vielä kun se perseaukisuus vierailee toisinaan omassakin kodissa... olen melkoisen kypsä työssäni.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri ala, mutta sama ikä ja sama fiilis. En jaksa sosiaalisuutta vapaa-aikana enää ollenkaan, en edes sen vertaa että voisin mennä jumppaan tuntemattomien kanssa. Vapaa-aika menee hälinästä palautumiseen. Tahdon olla ihan rauhassa.
Ei tätä nuorempana ollut! Jaksoin kaikenlaista.
Varmaan tämä ikä. Erakoitumisen haluun riittää pelkkien työkavereiden näkeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosta tarvi ainakaan huonoa omaatuntoa kokea! Kunhan työssä muistaa aina olla asiallinen ja ammattitaitoinen, niin vapaa-ajalla saa tehdä kaikessa rauhassa mitä lystää. Töissä täytyy tietysti aina muistaa olla asiallinen. Olen itse ollut potilaana joskus välinpitämättömällä lääkärillä ja se oli kamalaa. :(
Nuorempana opettajana koin usein, että heiluin sillä-hilkulla hulluuden rajoilla hankalien oppilaiden ja niiden vanhempien kanssa. Nykyään tässä työssä ainoa jaksamisen arvoinen asia ovat juuri oppilaat.
Hermo menee yli-innokkaiden, virkaintoisten ja epätoivoisesti koko maailman silmissä pätemään pyrkivien kollegojen kanssa. Nämä vampyyrit imevät viimeisenkin sosiaalisuuden pisaran, ja erakkoelämä työpäivän kärsimysten jälkeen on sielulle mannaa. Huomaan epämääräisesti haaveilevani jostain hiljaisesta luostarielämästä - ikuiseen puhumattomuuteen sitoutuneena ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa miten asiakkaiden mielestä olen sosiaalinen, positiivinen, empaattinen ja aikaansaava. Kotona makaan töiden jälkeen tuijotan telkkaa, luen kirjaa, teen käsitöitä enkä välttämättä vastaa puheluihin.
Mulla on ihan sama tilanne kuin ap:lla. En meinaa jaksaa vapaa-ajalla mitään sosiaalista. Ja kyllä ottaa päähän tietyt asiakasryhmät ja juuri se, etteivät ota mitään vastuuta käytöksestään tai tilanteestaan.
Kyllä se on yhteiskunnnan ja vaikeiden taustojen vika, kun yh-äiti käyttää kaikki tuet heti hankkimalla uuden kuvan nahkaan ja uusii ripsien pidennykset eikä rahaa riitä lapsen toppahaalariin.
Työnantajat on verenimijäkommmareita, kun eivät jatka koeaikaa ryyppyputken jälkeen vaan taas lähtee duunipaikka.
Kuulostaa ihan normaalilta mun mielestä. Kiva jos viihdyt kuitenkin työssäsi! Vapaa-ajalla sinulla on täysi oikeus viettää aika miten haluat, joten nauti kaikessa rauhassa vain omasta seurastasi! ❤️
Normaali ihminen todellakin kaipaa myös omaa aikaa!