Lue keskustelun säännöt.
Täytin väsynyt, loppu ja raivoissaan jatkuvaan tappeluun vaatteista 6-vuotiaan kanssa.
28.02.2018 |
Eskarilainen on lievästi sanottu haastava mitä tulee vaatteisiin. Ei saa kiristää, ei puristaa, hangata, olla liian pieni, olla liian iso, ei ylimääräisiä saumoja, ei hupparia, ei vetoketjuja, ei lappuja yms. Sukat ovat aina huonot (kärjestä) ennen kuin niitä on pidetty tappelun jälkeen jalassa viisi minuuttia. Hanskoista kelpaa vain yhdet. Kauluria/buffia etsittiin vaikka miten kauan, että löytyi hyvä. Kenkiä ei voi ilman tappelua vaihtaa sään mukaisiin. Eikä takkia. Eikä housuja. Eikä hattua. Turha edes kuvitella, että hän laittaisi pitkiä kalsareita college-housujen alle näillä pakkasilla. Ehei. Ei suostunut edes puolipitkiin. Mutta sain hänet edes sovittamaan niitä.
Koska hänellä on joko dyspraksia tai dysfasia (tutkimukset kesken), ei hänen ilmaisunsa ole paras mahdollinen. Hän huutaa vain miten vaate on huono. Sanon, että jos hän kertoisi tai kuvailisi millä tavalla vaate on huono, osaisi äiti auttaa paremmin. Vaan ei. Se tunne vaatteesta menee kaiken järjen yli ja ohitse. Hän tuntee vain miten vaate on huono.
Ja toimintaterapeutti sanoi, ettei hänellä ole aistiyliherkkyyttä, koska lapsi tykkää halia ja pitää, että silitetään.
Mutta en helvetti jaksa. En. Joka ikinen aamu me tappelemme vaatteista. Ei auta vaikka hän valitsisi itse vaatteensa, koska seuraavana päivänä vaate on huono. Enkä todellakaan ole itse tätä ruokkinut. Minä olen se huono äiti, joka lopuksi huutaa miten lapsi menee vaikka yöpaita päällä eskariin, jos ne annetut vaatteet eivät mene päälle. Minä sentään sen verran katson, etten tieten tahtoen tarjoa vaatteita joita lapsi inhoaa. Kuka itsekään sellaisia vaatteita käyttää, joita inhoaa.
Tähän on pakko tulla muutos. En jaksa enää. Vienkö sen lapsen sinne eskariin yöpaita päällä?? Sanokaa nyt mitä teen? Kannustinpalkkio on käytössä, mutta pointseja ei kauheasti kerry, kun joka aamu vaatteista tapellaan.
Kommentit (108)
Mulla on neljä lasta, ja ikinä ei ole yhdenkään kanssa ollut tuollaista. Sano sille että hakee vaatteet hyllystä ja pistää päälleen ne mistä tykkää. Jätä esille vaan järkeviä vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minunkin Asperger-lapseni pitää silittämisestä, mutta silti ei ikinä ole pitänyt puristavista vaatteista. Sen olen oppinut näiden vuosien aikana, että kuuntele lasta. Jos lapsi sanoo, että joku tuntuu pahalta, se tuntuu pahalta, riippumatta siitä, mitä ns. asiantuntija sanoo. Ota lapsesi vakavasti ja kuuntele häntä, se voi tehdä ihmeitä. Tsemppiä :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta, ja ikinä ei ole yhdenkään kanssa ollut tuollaista. Sano sille että hakee vaatteet hyllystä ja pistää päälleen ne mistä tykkää. Jätä esille vaan järkeviä vaihtoehtoja.
Ei meilläkään esikoisen kanssa koskaan ole ollut tällaista. Ei koskaan. Mutta tämä eskarilainen vetään täysin omaa linjaansa.
ap
Mä niin tiedän ap tuon. Mulla ei aina ihan hermo kestä kun 6v vaan huutaa ja raivoaa pää punaisena että "ÄÄÄÄ EN LAITA TÄÄ ON LIIAN ISO!!!". Itkee ja huutaa vaan. Heittelee vaatteet pitkin poikin. En vaan jaksa tuollaista. Ja oon pahoillani, en vielä ole keksinyt mikä tuohon auttaisi.
Kuulostaa melko tutulta. En tosin osaa neuvoa. Meillä on nyt kolmasluokkalainen, joka aamulla vaihtoi vaatteet pariin kertaan, kun "ei tuntunut hyvältä". Eli vähän on helpottanut, mutta toisinaan hankalaa saada käyttämään esim. juuri säänmukaisia vaatteita. Toisaalta myös haluaa, että minä määrään, mitä pukee (kun pyydän itse valitsemaan), mutta sitten ne eivät kuitenkaan kelpaa, kun aina on vikaa ja tuntuu huonolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksi lapsi kolmesta on tuollainen, nyt hän on jo 10 v eikä onneksi enää kiukuttele samassa mittakaavassa. Mutta yhä edelleen on vain muutama vaate, mitä voi käyttää ja siirtymäkauden (esim. talvivaatteista kevääseen) ovat vaikeita. Itse olen huomannut helpoimmaksi ostaa aina samanlaisia vaatteita, siis esim. housuja aina samaa merkkiä ja väriä, niin tylsää kuin se onkin.
Lapset eivät ole täytettäviksi tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuollainen 6-vuotias. Päässä vikaa, siis jotain vikaa oltava, valitettavasti. En vaan käsitä miten voi olla niin vaikeaa vaatteiden pukeminen. Vaikka kuinka yrittäisit olla avuksi ja kysellä että mikä olisi hyvä, tai ihan sama siis miten toimit, niin lapsi vaan huutaa ja huutaa, ja mikään ei ole hyvä.
Olisikohan vertaistuesta apua? Nimittäin täällä tulee juuri tuollaisia vastauksia, että "minulla on neljä lasta, eikä yhdelläkään ole ollut tuollaista". Voi tietenkin olla, että joku osaa auttaakin, en sillä, mutta luulen, että parempia keinoja voisi löytyä jostain vanhempien nepsy-ryhmästä, joko facebookissa tai sellaisessa, joka kokoontuu ihan oikeassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan kanssa, olisko raivoaminen syy enemmän kiireinen vanhempi.
6-vuotiaat ovat herkkiä ja kokeilevat tahtoaan aika ajoin.
Omalla 6-vuotiaalla lempparivaatteita. Jos ei kouluun lähtö ja pukeminen luonnistu niin pelit, lelut, herkut, kännykät ja ruudut pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta, ja ikinä ei ole yhdenkään kanssa ollut tuollaista. Sano sille että hakee vaatteet hyllystä ja pistää päälleen ne mistä tykkää. Jätä esille vaan järkeviä vaihtoehtoja.
Ei meilläkään esikoisen kanssa koskaan ole ollut tällaista. Ei koskaan. Mutta tämä eskarilainen vetään täysin omaa linjaansa.
ap
Puolen vuoden päästä sen pitäisi pystyä istumaan paikallaan koulussa oppitunnin ajan ja kuunnella ohjeita ja opetusta. Itsellänikin on loppuvuodesta syntynyt eskarilainen, ja pukeutuminen sujuu hyvin ja on muutenkin todella omatoiminen. Puhuminenkin sujuu, ei tarvitse karjua jos joku asia potuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta, ja ikinä ei ole yhdenkään kanssa ollut tuollaista. Sano sille että hakee vaatteet hyllystä ja pistää päälleen ne mistä tykkää. Jätä esille vaan järkeviä vaihtoehtoja.
Ei meilläkään esikoisen kanssa koskaan ole ollut tällaista. Ei koskaan. Mutta tämä eskarilainen vetään täysin omaa linjaansa.
ap
Puolen vuoden päästä sen pitäisi pystyä istumaan paikallaan koulussa oppitunnin ajan ja kuunnella ohjeita ja opetusta. Itsellänikin on loppuvuodesta syntynyt eskarilainen, ja pukeutuminen sujuu hyvin ja on muutenkin todella omatoiminen. Puhuminenkin sujuu, ei tarvitse karjua jos joku asia potuttaa.
Ei meidän kolmasluokkalaisella ole ollut mitään vaikeuksia koulunkäynnissä. Saa kiitosta käytöksestään. Silti tuo vaatteiden valinta kotona on niin vaikeaa. Aina tuntuu huonolta.
Uskon, että on joku aistiyliherkkyys. Minulla on aikuinen ystävä joka jaksaa koko ajan ottaa pois legginssejä farkkujen alta tai lisätä ne. Aurinko paistaa niin legginssit pois, Aurinko menee pilveen niin legginssit takaisin. En kestäisi sitä vaihtamisrumbaa, mutta hän ei kestä sitä oloa. Sukat pitää suoristaa ja hanskat tietyllä tavalla käsissä yms. Hiekalla kävely on melkein mahdotonta. Hän ei sinänsä valita mutta käyttää hirveästi aikaa järjestämiseen joka hetki suotuisat olosuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä ole huono äiti.
Lapsi on selkeästi haastava, mutta kuusi vuotta olet jo kasvattanut häntä, eikä yhtenäkään päivänä lapsi ole mennyt alasti päiväkotiin, jotain teet siis oikein.
Olisiko sillä toimintaterapeutilla jotain kikkakolmosia hihassa?
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä. Uskon, että helpottaa kun lapsi kasvaa ja kehittyy, ja lapsen puhe kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta, ja ikinä ei ole yhdenkään kanssa ollut tuollaista. Sano sille että hakee vaatteet hyllystä ja pistää päälleen ne mistä tykkää. Jätä esille vaan järkeviä vaihtoehtoja.
Ei meilläkään esikoisen kanssa koskaan ole ollut tällaista. Ei koskaan. Mutta tämä eskarilainen vetään täysin omaa linjaansa.
ap
Puolen vuoden päästä sen pitäisi pystyä istumaan paikallaan koulussa oppitunnin ajan ja kuunnella ohjeita ja opetusta. Itsellänikin on loppuvuodesta syntynyt eskarilainen, ja pukeutuminen sujuu hyvin ja on muutenkin todella omatoiminen. Puhuminenkin sujuu, ei tarvitse karjua jos joku asia potuttaa.
Nyt on pakko kysyä, että mitä tuolla kommentilla hait? Vaikea ymmärtää, miksi kirjoitit sen.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan vertaistuesta apua? Nimittäin täällä tulee juuri tuollaisia vastauksia, että "minulla on neljä lasta, eikä yhdelläkään ole ollut tuollaista". Voi tietenkin olla, että joku osaa auttaakin, en sillä, mutta luulen, että parempia keinoja voisi löytyä jostain vanhempien nepsy-ryhmästä, joko facebookissa tai sellaisessa, joka kokoontuu ihan oikeassa elämässä.
Tulihan täältä vertaistukea. Yksi äiti sanoi, että lapsellaan on oltava päässä jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan vertaistuesta apua? Nimittäin täällä tulee juuri tuollaisia vastauksia, että "minulla on neljä lasta, eikä yhdelläkään ole ollut tuollaista". Voi tietenkin olla, että joku osaa auttaakin, en sillä, mutta luulen, että parempia keinoja voisi löytyä jostain vanhempien nepsy-ryhmästä, joko facebookissa tai sellaisessa, joka kokoontuu ihan oikeassa elämässä.
Tulihan täältä vertaistukea. Yksi äiti sanoi, että lapsellaan on oltava päässä jotain vikaa.
Kiitos päivän nauruista :D
En ole asiantuntija, mutta ei kai aistiyliherkkyys tarkoita sitä ettei tykkää halaamisesta ja silittelystä.
Että olette kyllä idiootteja.
Ei se että tarvitsee haleja ja silitystä pois sulje aistiyliherkkyyttä.
Vähän jotain empatiaa kehiin!
Itselläni on aistiyliherkkyyksiä ja sukat ovat yksi mikä tuntuu pahalta, kaikki laput vaatteissa, kaikki hiukset ja karvat ihoa vasten, saumat, huonot keinokuitu materiaalit, väärän kokoiset vaatteet.
Ne TUNTUU PAHALTA!!!
Jos itseä ei häiritse joku juttu, niin se ei tarkoita sitä ettei ketään muutakaan häiritse.
Ei kukaan halua itselleen mitään yliherkkyyksiä, eikä kukaan tahallaan valita että tuntuu pahalta.
Raivostuttaa, kun pystyn samaistumaan lapseen niin hyvin, ja häntä vaan haukutaan hankalaksi ihmiseksi.
*huoks* täyTin -> täySin...
ap