Miten sydämestä on tullut tunteiden "koti"?
Liittyykö siihen, että erilaiset tunteet voivat aiheuttaa sydämentykytyksiä? Mutta kyllähän tunteet voivat aiheuttaa myös muutoksia hengityksessä, ruokahalussa, ruuansulatuksessa, sukuelimissä... "Seuraa sydäntäsi". Miksei "seuraa keuhkojasi"?
Kommentit (8)
Käsitys periytyy siltä ajalta, kun ei vielä tunnettu aivojen keskeistä asemaa tunne-elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Käsitys periytyy siltä ajalta, kun ei vielä tunnettu aivojen keskeistä asemaa tunne-elämässä.
Mutta miksi juuri sydän?
Tunteet eivät tunnu aivoissa, vaan nimenomaan sydämen lyönteinä.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet eivät tunnu aivoissa, vaan nimenomaan sydämen lyönteinä.
Kyllä minulla ainakin tunteet tuntuvat voimakkaimmin hengityksessä. Tuntuu, että henki salpautuu, kun ahdistaa. En huomaa silloin mitään sydämentykytyksiä. Kiihottuminenkin tuntuu lähinnä vaan alapäässä eikä sydämessä.
Veikkaisin että sydämen rooli elintoimintoja ylläpitävänä, sykkivänä elimenä on ollut helppo havaita ihan konkreettisesti jo ennen lääketiedettä/tiedettä, kuten myös se että kuollessa ihmisen sydämen lyönnit lakkaavat. Sydämen on siis ajateltu olevan keskeinen, tärkeä ja vitaali, ja siihen on sen tähden liitetty monia ominaisuuksia, tunteista lähtien.
Siksi, koska tutkimusten mukaan ihminen voi kuolla suruun sydänvaivojen muodossa.
Elämä oli veressä ja sydän verenkierron keskus.
Seuraa kulliasi : D