mutta meidän tyttö oli ihan alusta asti erittäin kiinni minussa: Ei monestikaan kestänyt edes isää hoitajana, vaan sai usein kauhean huutokohtauksen joutuessaan eroon minusta.

Ulkopuoliset ihmettelivät, miksi en anna mielelläni heille syliin tai miksi annettaessa rupeaa heti huutamaan. " Eihän noin pienet vierasta" tai " Ei noin pienillä ole vielä mitään eroahdistusta" Vaan meilläpä oli, enemmän tai vähemmän jatkuvaa tai siis ehkä paremminkin sitä " äitiriippuvuutta" . Helpotti kunnolla vähän ennen 1-vuotispäivää. Onneksi aika on auttanut aivan valtavasti, ja nyt tuo entinen itkupilli on varsin reipas 1,5-vuotias, joka kyllä vieläkin tarkkailee ensin pitkään muita (vieraita) ja lämpiää hitaasti, mutta kestää jo hyvin pidemmänkin eron äidistä

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju