Voi ei! Olin vakavasti harkinnut avioeroa. Olin jo suunnitellut miten järjestän asiat kahden lapseni kanssa ja nyt
raskaustesti näytti plussaa :( Ehkäisyä on käytetty mutta ilmeisesti kondomi on pettänyt. Parisuhde on erittäin epätyydyttävä. Olen lähivuosina ymmärtänyt ettei tuo minun nuoruudenrakkaus ole todellakaan se oikea ihminen minulle. Mutta kolmen lapsen kanssa en kyllä jaksa yksinhuoltajana. En ainakaan ennen kuin nuorinkin on paljon isompi =( Että se siitä. Ja vauva-aika ja kriisit alkakoon. Saa nähdä mitä tästä taas tulee tuon väärän miehen kanssa.
Kommentit (10)
Olisin vain jo tahtonut tuosta miehestä jo eroon ja pakko myöntää että kolmen pienen kanssa en sitä aio tehdä. Hänestä on kaikesta huolimatta takuulla apua mm yövalvomisissa.
Joko etsit sen rakkauden suhteeseenne takaisin (molemmat tekemään töitä suhteen eteen) tai sitten lopetat alkuunsa moiset vauvajutut.
EN aio lopettaa raskautta. Se olisi niin väärin. Lapsen on oikeus syntyä kun on alkunsa saanut ja hänestä aion huolehtia parhaani mukaan kuten muistakin lapsistani.
Olen myös aivan varma siitä ettei minun ja lasten isän suhteesta tule enää mitään. Lasten isäkin on samalla kannalla. Mutta uskoisin että jotenkin sinnitellään pari vuotta vielä.
Olemme mieheni kanssa vaan niin erilaisia. Todella liian erilaisia. En viitsi enempää selittää ettei joku tunnista mutta siinä syy. Emme ole yhtään samalla aaltopituudella tai edes ymmärrä toisiamme emmekä hyväksy tai käsitä toistemme arvoja jne. Mieheni on ihan hyvä isä lapsilleen vaikka tekeekin asiat aivan erilailla kuin minä, myös siis tässä asiassa.
Periaatteessa se toinen ei kiinnostanut mutta onpa tuttu ja turvallinen. Sivusuhteita meillä ei ole ollut. Ehkäisyä käytettiin mutta se petti.
MINKÄS TEET? Paras vaihtoehto olisi etsiä uutta kipinää liittoon, vaikka terapeutin avulla.
T: eronnut, eikä ole helppoa
miksi haluat tehdä enää yhtään lasta tuohon suhteeseen. Lapsesi voivat aikuisina olla sulle tosi katkeria siitä, että olet väkisin pitänyt heidät perheessä jossa vanhempien välinen rakkaus on täysin kuollut. Teet lapsillesi todellisen karhunpalveluksen: he joutuvat rakentamaan tunneilmastonsa kovimman kautta. Sinuna tekisin abortin ja lähtisin jo olemassa olevien lasten kanssa. Rakenna heidän kanssaan uusi elämä.
Mieluummin elät epätyydyttävässä suhteessa ja annat moisen elämän lapsillesi, kuin kannat vastuun himoistasi ja hoidat asian? Sitten mietitään, miksi lapset voivat pahoin. Vanhemmat roikkuvat kulissisuhteissa ja pitävät jotain aikamääriä liitoillaan, mihin mennessä umpeutuvat jne.
Lapset oisivat vuoroviikoin isällään ja vuoroviikoin sinulla. Pienimmän imetyksen keston ajan pienin tietysti enimmäkseen sinulla. Osittaisimetetyllä tai pulloruokitulla vauvalla tämä järjestely onnistuisi kyllä alusta alkaenkin jaettuna. Vauvakin oppii molempiin vanhempiinsa tasapuolisesti. Länsimainen näkemys äidin ylivertaisuudesta alle vuoden vanhalle on mielestäni yliarvostettu. Esim. Afrikassa joissakin kulttuureissa saattaa lapsella olla useampi aikuinen jo ennen kouluikää, joita sanoo vanhemmikseen.
Omassa lähipiirissäni erään ihmisen eropäätöksen sinetöi kierukkavauva. Ko. äiti päätti, että hän joko jatkaa epätyydyttävässä suhteessa ja tekee abortin tai eroaa ja tekee lapsen. Tällä äidillä oli jo useampi lapsi tuossa vaiheessa ja myöhemmin uudessa onnellisessa parisuhteessa lisää :-)
ehkä joku viisaampi...? Vauvat on kyllä ihania, et kai abortia ajattele, vai?