Mistä toisten ihmisten ilkeys oikein juontaa juurensa?
Mistä se pahuus kumpuaa ihmiseen kuin ihmiseen, ja toisissa se näyttäytyy monin tavoin, joten hyvyydestä ei puhua lainkaan?
Kommentit (16)
Se on heistä hauskaa ja he tykkäävät tuntea olevansa niskan päällä. Ei siinä mitään sen syvällisempää ole.
Tätini kertoo aina kaikille, kuinka kiltti ihminen hän on eikä hän koskaan haluaisi sanoa kenellekään mitään pahaa.
Pahimmat loukkaukset tulevat häneltä, mitä oikeasti pidän hämmästyttävänä.
Usein varmaankin johtuu tyytymättömyydestä ja henkisestä pahoinvoinnista. Pitää koittaa vetää muutkin alas, kun itsellä on paha olo.
Vierailija kirjoitti:
Usein varmaankin johtuu tyytymättömyydestä ja henkisestä pahoinvoinnista. Pitää koittaa vetää muutkin alas, kun itsellä on paha olo.
Eikä ole.
Joskus ihminen muttuu ilkeäksi kun kokee vääryyttä. En minäkään ajatellut ennen Warlors Of Draenoria, että haluaisin hakata ihmisiä rautaputkella paskaksi.
Moni asia, kuten monasti yksiselitteistä yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei ole.
Yksi on ilkeä kusipäisyyttään, toinen purkaa pahaaoloaan, kolmas alistaa ja käyttää ilkeilyä vallankäytön välineenä, neljäs on ajattelematon ja tyhmyttään laukoo loukkaavia asioita, viides on loukkaantunut ja haavoittuneisuuttaan ”kostaa” kokemansa vääryyden ja loukkaa takaisin jne
Vierailija kirjoitti:
Tätini kertoo aina kaikille, kuinka kiltti ihminen hän on eikä hän koskaan haluaisi sanoa kenellekään mitään pahaa.
Pahimmat loukkaukset tulevat häneltä, mitä oikeasti pidän hämmästyttävänä.
Minun suvussani on itse negatiivisuus, joka sanoo olevansa erityisherkkä mutta nälvii jatkuvasti muita ihmisiä. Edes aihetta ei tarvita kun hän kuvittelee milloin mitäkin. Esim. minulle hän on puhunut että olen reppana kun annan mieheni pahoinpidellä itseäni. Voimakkain mieheni suorittama kosketus on ollut kun hän kerran hieroi jumissa olevia niskojani ja ulvoin kivusta. Hänellä ei ole väkivaltaisia taipumuksia ainakaan omaa perhettä kohtaan. Vauvojakin on hoitanut ja kanniskellut tasapuolisesti kanssani kun koliikki oli pahimmillaan ja yöunet kortilla. Teimme niin, että toinen vanhemmista nukkui tulpat korvissa toisessa huoneessa.
Mulla ilkeys johtuu siitä että voin itse pahoin. Olen ilkeä miehelle silloin kun koen että hän on tehnyt jotain mistä minulle on tullut pahamieli. Kostan tavallaan pahanolon. Mies onkin ainoa jolle tulee sanottua rumasti.
Useimmat ihmiset eivät vain kestä sitä, jos kommentti osuu asian ytimeen.
He voivat itse pahoin. Heillä on loukattuja käsittelemättömiä tunteita, jopa lapsuudesta asti. Se ahdistus puretaan ilkeästi muille ja koetaan että se hetkeksi helpottaa. Surullisia kohtaloita tällaiset ihmiset ovat.
Hemmottelusta ja toisaalta liiasta ankaruudesta. Kotona ei voi sanoa tylysti vanhemmilleen.
Ja tähän aloitukseen vastanneistahan kukaan ei ole ilkeillyt koskaan kenellekään edes anonyymisti.
Häpeä on yksi olennainen syy, ihminen tahtoo peitellä omia asioitaan.
Tietämättömyys.
Samaa olen monesti ihmetellyt!
Joillain ihmisillä on jonkinlainen pakko päästä aina sanomaan jollekulle ilkeästi. Yleensä sellaiselle kiltille, joka hämmentyy ilkeydestä eikä sano takaisin joko hyvän käytöksen tai tyrmistyksen vuoksi.