Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muuttamassa puolison kanssa yhteen ja kauhistuttaa!
23.02.2018 |
Tai siis "kauhistuttaa". Olemme olleet yhdessä jo yli 3 vuotta ja nyt totesimme, että on aika muuttaa yhteen. Emme ole kumpikaan koskaan asuneet kenenkään toisen kanssa ja minua hirvittää luopua kodista, joka on vain minun. Miten tällaiset melkein nelikymppiset sopeutuvat yhteiselämään ? Toki olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä, mutta eihän se ole sama asia, kun taustalla on kummallakin aina ollut se oma koti. Toisella meistä on huomattavasti isompi asunto, eli muutamme sinne. Raha-asiat on puitu selviksi, eli niistä en ole huolissani.
Silti on ihana ajatus, että meillä on yhteinen koti. Kai tällainen pohdiskelu kuuluu asiaan??
Kommentit (8)
Ihan normaalia miettiä, mitä muutos tuo mukanaan. Muistan itse kkun muutin yhteen nykyisen mieheni kanssa. Pelotti ihan hirveästi ja meinasin perua koko jutun. Onnea uuteen elämänvaiheeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vaimoa aikoinaan huolestutti yhteenmuutto, lupasin sille oman huoneen. On joku oma tila, johon vetäytyä, jos siltä tuntuu.
Ette te mitään puolisoita ole olleet ennenkuin te olette yhteen muuttaneet. Yhteenmuuton jälkeen olette avopuolisoita, vai oletteko menneet naimisiin ja asuneet erillänne? Olette olleet poika/tyttöystäviä ennen yhdessä asumista.
Teidän olisi parempi että muutatte yhteiseen asuntoon jonka molemmat omistavat yhdessä. Selkeämpää kun molemmat on vastuussa siitä tasapuolisesti. Jos sitten epäilyttää näin iso muutto, on hyvä sopia että ensiksi kokeillaan x kuukautta miten menee. Ei kannata heti irtisanoa vuokrasopimusta/asuntoa vaan antaa se alivuokralle/vuokralle esim. forenomin kautta. Tällöin jos yhteiselo samassa asunnossa ei todellakaan suju niin on helposti paikka minne palata.
Vierailija kirjoitti:
Teidän olisi parempi että muutatte yhteiseen asuntoon jonka molemmat omistavat yhdessä. Selkeämpää kun molemmat on vastuussa siitä tasapuolisesti. Jos sitten epäilyttää näin iso muutto, on hyvä sopia että ensiksi kokeillaan x kuukautta miten menee. Ei kannata heti irtisanoa vuokrasopimusta/asuntoa vaan antaa se alivuokralle/vuokralle esim. forenomin kautta. Tällöin jos yhteiselo samassa asunnossa ei todellakaan suju niin on helposti paikka minne palata.
Mä aina ihmettelen tätä palstan vakioneuvoa hankkia yhteinen asunto! Jos puolisoista toisella on yhteiselämään sopiva asunto niin tietenkin muutetaan ensin sinne. Myöhemmin voi sitten katsoa uutta asuntoa jos se on tarpeen. Ap:n tapauksessa kummankaan asunnossa ei ilmeisesti edes ole asuttu entisen puolison kanssa. Lisäksi tuo antamasi neuvo on "hieman" ristiriitainen: ensin sanot, että hommatkaa/ostakaa yhteinen asunto ja seuraavassa lauseessa että kokeilkaa yhteenmuuttoa ja jättäkää takaportti auki. Mitä jos molemmat laittavat oman asuntonsa vuokralle, ostetaan yhteinen ja todetaan vuoden kuluttua että ei tästä mitään tule - pariskunnalla on 3 asuntoa. Jos toinen on myynyt asuntonsa eikä halua/ole varaa jäädä yhdessä ostettuun, on kamala säätö myydä uusi asunto, jakaa rahat, etsiä uusi asunto jne. En tiedä missä palstalaiset asuvat, mutta itse pk-seudulla asuvana en todellakaan löydä noin vain sopivaa asunto vaan ilman muuta muutimme aikoinaan mieheni kanssa toisen omistuksessa olevaan asuntoon. Vasta 8 vuoden jälkeen tarvitsimme lisää tilaa ja silloin ostimme yhteisen asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun vaimoa aikoinaan huolestutti yhteenmuutto, lupasin sille oman huoneen. On joku oma tila, johon vetäytyä, jos siltä tuntuu.
Tämä on ihan ehdoton... Meilläkin on kummallakin on omat työhuoneet ja se on asia, mistä emme tingi.
Jotain vikaa teissä täytyy olla kun nyt vasta muutatte ekan kerran yhteen. Eroa odotellessa...
Alue: Aihe vapaa
Huolestuttavampaa olisi, jos siinä ei olisi mitään pohdiskeltavaa. Noinhan se pitää mennäkin, että raha-asiat yms on puhuttu ja muutetaan yhteen harkitusti.