Lue keskustelun säännöt.
Hyväntahtoisuus ilman uskontoa - miten se onnistuu?
23.02.2018 |
Miten voi ilman uskontoa säilyttää hyväntahtoisuuden toisia ihmisiä kohtaan tällaisessa maailmassa, jossa hyväntahtoisuutta käytetään hyväksi ja pahat ihmiset jyräävät?
Kommentit (14)
Onpa kummallinen ajattelutapa. Et edes perustellut, mikä se uskonnon rooli on hyväntahtoisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on ihan helppoa, jos sattuu olemaan hyvä ihminen (kuten suurin osa on). Lisäksi on ihan tutkittua tietoa, että uskovaiset nimen omaan ovat taipuvaisempia petokseen, varkauteen ja väkivaltaan kuin uskovaiset. Perustuu osin siihen, että pystyvät helposti perustelemaan tekojaan ja saamaan "armahduksen", kun muka katuvat tekemisiään. Uskovaisilla on myös taipumusta nostaa itseään muiden yläpuolelle ja kun koet olevasti muita parempi ja "oikeassa", niin kynnys tehdä väärin näitä vääräuskoisia kohtaan laskee.
Olen hyväntahtoinen ja kiltti ihminen ja aina välillä osuu kohdalle ihminen, joka arvelee että nuo ominaisuudet kertovat ihmisen tyhmyydestä ja kynnysmattomaisuudesta. He yrittävät käyttää minua hyväksi, mutta se tie loppuu kuin seinään. Olen hyväntahoinen en rajaton. Mitä tulee uskonnollisuuteen en ole uskonnollinen. Uskon kyllä Raamatun Jumalaan, mutten harjoita mitä uskontoa. Raamatussa ei opeteta, että ihminen olisi hyvä. Minusta jokainen tekee itse valinnan.
Oma hyväntahtoisuuteni on testattu rajusti väkivaltaisen puolison toimesta. Olisin voinut valita uskoa, että kaikki ihmiset ovat pahoja. Sen sijaan erosin (vaikka vaikeaa oli) ja etsiydyin parempaan seuraan.
Teen ihmistyötä, missä suurin osa työkavereista suhtautuu asiakkaisiin eri tavalla kuin minä. Tiedän, että osa heistä halveksii minun "kilttiä" lähestymistapaani, mutta se on minulle ainoa tapa säilyttää oma ihmisarvoni.
Puhutko siitä uskonnosta jonka ohjenuora on: Joka ei työtä tee ei sen syömänkään pidä?
Ai olisitko itse ilman uskontoa sitten pahantahtoinen muiden hyväksikäyttäjä? Kai ihminen on sellainen kuin on, uskonnosta riippumatta. Jos joku pyhän kirjan tai rangaistuksen pelko on ainoa, mikä estää olemasta paha, niin kai sitä ihminen on sisimmältään paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai olisitko itse ilman uskontoa sitten pahantahtoinen muiden hyväksikäyttäjä? Kai ihminen on sellainen kuin on, uskonnosta riippumatta. Jos joku pyhän kirjan tai rangaistuksen pelko on ainoa, mikä estää olemasta paha, niin kai sitä ihminen on sisimmältään paha.
Just näin, ja sitähän "uskovaiset" usein on. Varsinkin vapaissa seurakunnissa on näitä maanisesti hymyileviä lähimmäisen rakastajia, jotka puukottavat selkään minkä ehtivät. Valitettavasti on kokemusta.
Minulla on ihan taipumus tuntea empatiaa, jos jollain menee huonosti, tarvetta auttaa heitä, syyllisyyttä, jos en auta, ja mielihyvää, jos autan (siis toki suhteutettuna realistisiin mahdollisuuksiin, en ole mikään äiti Teresa. Pienistä arkipäivän jutuista ja perus hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoittamisesta puhun). Eli tunteisiin ja automaattisiin käyttäytymistaipumuksiin perustuu ainakin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ihminen on hyvä riippumatta siitä, mihin uskoo.
Joku ehdoton ajatusrakennelma - on kyse sitten uskonnosta tai vaikkapa politiikasta - voi jopa vähentää hyväntahtoisuutta, koska se rakentaa asetelman "me, pelastetut ja oikein ajattelevat" vastaan "ne, väärässä olevat ja syntiset/pahat".
Ap itse omilla aloituksillaan (ap tehtailee niitä av:lle runsaasti) ilmentää hyvin tuota vastakkainasettelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai olisitko itse ilman uskontoa sitten pahantahtoinen muiden hyväksikäyttäjä? Kai ihminen on sellainen kuin on, uskonnosta riippumatta. Jos joku pyhän kirjan tai rangaistuksen pelko on ainoa, mikä estää olemasta paha, niin kai sitä ihminen on sisimmältään paha.
Just näin, ja sitähän "uskovaiset" usein on. Varsinkin vapaissa seurakunnissa on näitä maanisesti hymyileviä lähimmäisen rakastajia, jotka puukottavat selkään minkä ehtivät. Valitettavasti on kokemusta.
Minulla myös on kokemusta näistä maanisesti hymyilevistä vapaaseurakuntalaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen hyvää koska mielestäni maailma jossa ihmiset ovat hyviä toisilleen on parempi kuin maailma jossa pahuus jyllää ja muita hyväksikäytetään. Kun en voi muuttaa koko maailmaa, aloitan itsestäni.
Olen myös sitä mieltä että pyyteetön hyvän tekeminen jossa taka-ajatuksena ei ole miellyttää jumalolentoa/varmistella kuolemanjälkeisiä palkintoja/saada vertaisten arvostusta on paljon arvokkaampaa kuin näyttävä hyväntekeväisyys.
Minä olen hyväntahtoinen ihminen. Jotkut pitävät jopa naiivina ihmisenä. Haluan ihmisille onnea ja kaikkea hyvää. Se ei ole minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyväntahtoinen ihminen. Jotkut pitävät jopa naiivina ihmisenä. Haluan ihmisille onnea ja kaikkea hyvää. Se ei ole minulta pois.
Mutta miksi? Koska uskot että se on oikein, eli oot nolo uskis.
Uskonnotko hyväntahtoisia?
Taitaa kristinuskon historia olla yksi pahantahtoisimmista, ahneimmista ja itsekkäimmistä ihmisen keksinnöistä.
Ei mitenkään, mutta voit ottaa uskonnoksi vaikka humanismin ja väittää että se ei ole uskonto.