Lue keskustelun säännöt.
2 v täyttävä poikani ei ole valmis päivähoitoon!
16.11.2007 |
Olemme mieheni kanssa aloittaneet yhteiset iltamenot ja palkanneet siksi ajaksi MLL:ta mukavan ja pätevän oloisen vanhemman naisen lastemme 4v ja 2v hoitajaksi.
4v viihtyy oikein hyvin hoitajan kanssa ja hänestä on tukea myös 2v:lle. Hoito tapahtuu kotona, joten ympäristö on myös tuttu ja turvallinen. Kahden tunnin aamupäivä hoidot menivät oikein hyvin ja siksipä seuraava meno olikin neljän tunnin iltameno. Hoitaja laittoi iltapalat, pesut ym ja me ehdimme kotiin nukuttamaan. Emme aio välttää näitä iltamenoja jatkossakaan ainakaan näillä näkymin, mutta uskomme silti, että näissä on totuttelemista nuorimmaisellemme. Ensikokemuksen mukaan meni seuraavasti.
Poika huomasi, että vanhemmat ovat lähdässä kahdestaan ulos ja alkoi roikkumaan jaloissani, kun meikkasin ym. Poika meni seisomaan ulko-ovelle ja halusi syliin, kun olin lähdössä. Otin syliin, kerroin että olemme menossa ulos ja hän jää sisarensa kanssa kotiin leikkimään hoitajan kanssa. Annoin pojan hoitajan syliin ja vilkutin iloisesti ja poistuin reippaasti.
Palattuamme kyselin, että miten hoito oli sujunut. Poika oli ollut reipas. Ei ollut itkenyt yhtään, oli leikkinyt, jutellut, syönyt hyvin, hymyillyt, käynyt potalla ym. Poika vilkutti iloisesti hoitajalle heiheit! Niin ja oli yli-iloinen silloin kun minä astuin kotiovesta sisään!
Sylittelin poikaa ja juttelin illan hoidosta. Sitten menin nukuttamaan häntä ja isompaa. Isompi nukahti tapansa mukaan viidessä minuutissa, mutta 2v valvoi ja valvoi, vaikka tavallisesti nukahtaakin yhtä nopeasti. Meni toista tuntia vierihoidossa ja sen jälkeen poika vielä itkahti sydäntä särkevällä äänellä nukahtaessaan. Tavallisesti ei itke eikä juurikaan tuolla äänellä!
Aamulla oli aamupesut, aamupala ja leikkipuistoon lähtö, mutta poikapa teki stopin. Hän haluaa olla kotona äidin kanssa! Juteltiin hetki ja mentiin sitten kuitenkin ulos. Ulkoilun jälkeen oltiinkin loppupäivä kotona ja poika oli siitä tosi tyytyväisen oloinen. Rauhoittui omiin leikkeihinsä ym. Päiväunet menivät hyvin, mutta seuraavana yönä alkoi itku ja päästin hänet meidän makuuhuoneeseen mieheni ja minun väliin loppuyöksi. Tavallisesti ei herää yöllä itkemään!
Meillä on siis ihana, kiltti ja helppo poika, joka väsyy olemaan positiivinen vieraan hoitajan seurassa jo 4 tunnissa. Toki oli jo iltaväsynytkin, mutta ihan normaaliin aikaan pääsi nukkumaan. Enpä usko että hänelle olisi vielä hyväksi mennä esim päiväkotiin edes osa-aikaisesti puhumattakaan pitkistä hoitopäivistä! Onneksi poika saa kasvaa kotona ja aloittaa kerhon 3 vuotiaana niinkuin isompi lapsemmekin aloitti.
Mielestäni hoidon aloitus voi hoitajien mielestä mennä hyvin, mutta vanhempien tulee olla tarkkoina etteivät luule liikoja lapsensa kyvyistä selviytyä jo erossa vanhemmistaan. Älkää siis pelätkö hoitaa lapsianne kotona. Kotihoito voi olla ihan parasta lapselle.
Kommentit (20)
Minä olen aina ilonen siinä vaiheessa kun päiväkodista kertovat, että lapsi uskaltaa jo sanoa vastaan ja uskaltaa itkeä ja olla pahalla tuulella sillon kun siltä tuntuu. Sillon lapsi on tottunut hoitopaikkaan, siis hyvässä, ja tuntee että häntä hoitavat ihmiset ovat turvallisia ja heihin voi luottaa.
Olipa lapsi minkä ikänen tahansa (siis sanotaan nyt 6 kk - 10 v) niin kyllä alussa aina ollaan arkoja ja käyttäydytään (siis ei toki vauvat tai pienet lapset osaa mitenkään käyttäytyä) paljoan ns. paremmin kun kotona.
Huomaan vielä meidän 8-vuotiaastakin, että jos on ollut vaikka viikonlopun jollain kaverilla (siis kauempana asuvalla) ilman vanhempia, niin vaikka siellä on ollut tosi hauskaa, niin kun tjlee kotiin niin saattaa kiukutella pienimmästäkin asiasta ja vääntää itkua kun joku menee vähän pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selvisi toimin erotilanteessa kuten 11:kin kehoittaa. Jonkun toisen viestiin kommentoisin, että tämä MLL:n lastenhoitaja oli meidän perheen aikuisille entuudetaan tuttu ja hänestä tuleekin vakituinen hoitajamme. Minullakin oli iso kynnys antaa lapsiani vieraille hoidettavaksi, mutta onneksi sitten selvisi, että tämä tuttukin on MLL:n hoitaja. Nämä vapaaillat yhdessä mieheni kanssa auttavat minua jaksamaan kotiäitinä ja miestä työelämässä. Koko perheen paras on siis tämä.
Ap
n, kuin lapsille hyväksi, mutta mitä sitten? Mitä halusit aloituksellasi sanoa? Että olet nasta tyyppi ja rakastat lapsiasi? En ymmärrä, ihan tyhjänpäiväinen aloitus.
Jokainen tietää, että tuo 3 vuotta on suositus ja meistä monet hoitavatkin lapsensa kotona vähintään niin kauan. Et ole poikkeus.
Nämä vapaaillat yhdessä mieheni kanssa auttavat minua jaksamaan kotiäitinä ja miestä työelämässä. Koko perheen paras on siis tämä.
Ap
Samoin ajattelee moni työhön palaava äitikin: aidosti koko perheen parasta, eikä todellakaan vain itsekkäästi omaa napaansa lasten hyvinvoinnista piittaamatta. Tätä juuri minä yritin painottaa. En siis todellakaan kyseenalaista ratkaisuanne, vaikka en itse sellaiseen pystyisikään. Joku kirjoittikin minusta osuvasti, että muutama tunti vieraan hoidossa saattaa olla pienelle lapselle jopa stressaavampaa kuin joka päivä tutussa hoitopaikassa. Asioilla on aina monta puolta, hyvää vanhemmuuttakin voi toteuttaa omannäköisin tavoin.
-10 (se toinen herkkisäiti)
Hain aloituksellani keskustelutukea itselleni ja muille, jotka miettivät samoja hoitoasioita. Siis esim, että kuinka paljon lapsille on hyvästä olla muiden kuin vanhempiensa hoidossa?
Joillakin on niin onnellinen tilanne, että suku on lähellä ja valmis olemaan lapsen elämässä aktiivisesti mukana. Toiset taas kuten me joudumme pähkäilemään ajatuksen kanssa, että antaako lapsi jollekin hoidettavaksi rahasta. Kuitenkaan päivähoitoon eivät kaikki halua tai eivät joudu lapsiaan varsinkaan alle 3 v laittamaan. Tällainen hoidon välimuotokin voi siis tulla kysymykseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos keskustelusta! Käyn vilkaisemassa palstaa ehkä illemmalla.
Ap
että täällä pääkaupunkiseudulla päivähoidon tilanne on mielestäni heikko. Hoitajien vaihtuvuus on suurta ja sijaisia ei palkata. Ulkoilut ja muut harrastukset karsiutuvat pois päiväohjelmasta harva se päivä. Lapset ovat sairainakin hoidossa. Näin olen kuullut alueen äideiltä. Perhepäivähoitajia on hyvin vähän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tajunnut ap:n pointtia. Joo varmasti monille alle eskari-ikäisistä lapsista riittää pelkkä kotihoitokin, jos lapsi saa käydä edes muutaman kerran viikossa kerhossa tms. harjoittelemassa lapsiryhmässä olemista ilman vanhempiaankin. Joku muskari-ilta kerran viikossa tms. on aika laiha kokemus päivähoidon hyötyihin verrattuna, mutta tuskin lapsi siitäkään kärsii.
Pienelle lapselle saattaa olla vaikeampaa olla pienehkö hetki vieraan aikuisen kanssa kuin pidempikin pätkä erossa vanehmmistaan tutussa porukassa. Aika harva kai parivuotiastaan suoraan kokopäiväisesti sinne päiväkotiinkaan heittää... Oletko kuullut pehmeästä laskusta? Muutenkin parivuotiaalla on tosiaan eroahdistusvaihe menossa, eikä hetki siksi ole paras mahdollinen minkäänlaisille muutoksille. Pehmeä lasku auttaa siinäkin, jos hoidonaloitusta ei voi järkätä joko ennen tai jälkeen pahimman eroahdistuksen (1-vuotiaana tai n. 3-vuotiaana). Järki käteen, ap! Tuolla menolla menetät järkesi ennen kuin teidän lapsenne " ovat valmiita päivähoitoon" ...
kanssa. Hän sanoi, että päivähoidossa ei ole mitään sellaisia hyötyjä, joista lapsi jäisi paitsi. Eskariin kannattaa mennä sitten jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin hoidan lapseni kotona 3v saakka ja eipähän tarvitse asiaa jälkikäteen murehtia. Itse jaksan, toki on rankkaakin, mutta olen niin monessa talossa työskennellyt, että kaikenlaista on tullut nähtyä. Tämä on meidän lapsille paras vaihtoehto ja kotihoito on aina parasta mahdollista alle 3v jos vaan vanhemmat ovat täysjärkisiä aikuisia.
Kukin tyylillään!!
t. olinko nyt nro 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isompi tyttö 4v ja tosi reipas ollut aina ja sopeutunut joka paikkaan aina todella hyvin. Tämä pienempi tyttö 2v ei jää todellakaan vielä minnekään : ) ja siksi päätinkin, että olen kotona siihen saakka kun täyttää 3v ja tuen häntä siinä! Aloitamme kerholla joka on kerran viikossa 45min ja odottelen oven toisella puolella. Kyllä on jokainen lapsi yksilö ja se pitäisi aina ottaa huomioon. Samaan muottiin ei kannata ruveta lapsiaan tunkemaan.
huonoin ikä aloittaa päivähoidossa, että 1- ja 3- vuotiaat (ja sitä vanhemmat toki) sopeutuvat hoitoon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis tarvitse jaksaa olla iloinen ja positiivinen koko päivää, vaan voi tuulettaa tunteita myös hoitajalle.
Minulla on yksi vapaailta viikossa ja miehelläni myös omansa ja silloin toinen meistä hoitaa lapset. Nyt on uutta se, että molemmat vanhemmat ovat yhtäaikaa poissa ehkä joka toinen viikko yhden illan. Minulla on siis ihan riittävästi aikuiskontakteja. Vapaaillan lisäksi myös muita lyhyempiä menoja.
En ole yhtään huolestunut lasteni hyvinvoinnista. Onneksi en joudu menemään vastentahtoisesti töihin, vaan saan hoitaa lapset kotona. En pelkää, että lapset olisivat liian riippuvaisia minusta. Hyvä vaan kun on kantava kiintymyssuhde ja kaikki ei voi sujua aivan täydellisesti siltikään.
Todennäköisesti vuoden kuluttua eli 3 vuotiaana poikani on jo valmis olemaan minusta erossa kerhossa 2,5 tuntia kaksi kertaa viikossa. Mielestäni se onkin ihan sopivasti kotona hoidetulle lapselle! Ja totutteleehan hän nyt jo näihin iltahoitoihin yhdessä sisaruksensa kanssa. Liika stressi ei kuitenkaan ole lapselle hyväksi ja stressaantunuthan hän oli, kun olimme illan poissa. Kun ei ole pakottavaa tarvetta päivähoitoon, niin vältymme liialta stressiltä.
Ap
Mietin vaan, että onko todellakaan hyväksi laittaa 1v lastakaan hoitoon? Silloin lapsi muodostaa taas aivan erilaiset kiintymys-suhteet, kuin mitä kotona omien vanhempiensa hoidossa muodostaisi. 3 v voi olla jo riittävän kypsä päivähoitoon tietysti riippuen lapsesta. Nämä ovat epäilyksiäni, mutta puhun enimmäkseen vain omien lasteni tarpeista.
Ap
Lapsi ei ole valmis ennen kun on käynyt tietyt kehitysvaiheet läpi ja se on n. 3-v iässä.
Varhaislapsuus 0-3-v vaikuttavat siihen millainen aikuinen lapsesta tulee!!!
T: äiti, jonka lapset menivät hoitoon 2v3kk (kaksoset) ja eivät tuolloin olleet siihen valmiita.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että lähtökohtaisesti pienille lapsille kotihoito on hyvä vaihtoehto. Tunnistan myös nuo tunteet ja pähkäilyt, itse suorastaan ylidramatisoin kaikkea lastenkasvatukseen liittyvää ja koen herkästi riittämättömyyttä, jos en toimi aina 100% lapsilähtöisesti. Meillä lapset esim. ovat päässeet mummilaan yökylään mantran " niin monta yötä kuin ikävuosia" mukaisesti ja olen imettänyt heitä 100% suositusten mukaisesti sekä mm. viitannut kintaalla unikouluille ja valvonut ennemmin itse. Me molemmat olemme myös lapsille edelleen aina täysillä läsnä silloin, kun olemme paikalla (lasten hereilläollessa), vaikka se vaatiikin välillä aika paljon.
Silti uskon, että laadukas päivähoito/varhaiskasvatus voi tukea lapsen kasvua ja kehitystä tasapainoiseksi, onnelliseksi aikuiseksi kotihoidon rinnalla - kukaan lapsihan ei ole 24/7 päivähoidossa, vaikka molemmat vanhemmat olisivatkin työelämässä. Tästä on tutkimusnäyttöäkin, itse asiassa ainoana pitkittäistutkimuksena tehty ruotsalaistutkimus osoitti jopa 1-vuotiaiden päivähoidon hyödyn suhteessa kotihoitoon. Sekään ei silti tarkoita, etteikö maalaisjärkeä saisi käyttää: kotihoitokaan ei taatusti lähtökohtaisesti sentään " pilaa" lasta! Kaikissa valinnoissa on puolensa ja puolensa, harvoin mikään ratkaisu on 100% Ainoa Oikea lapsenkaan kannalta (vrt. imetys).
Itse olen ajatellut aina, että kun koko perhe voi aidosti hyvin, on tehdyt ratkaisut olleet parhaita mahdollisia myös lapsen kannalta. Mikään yksittäinen valinta ei tee lapsesta onnellista tai onnetonta, etenkään kun ei puhuta ääri-ilmiöistä (esim. väkivalta, päihteet). Jos siis äiti tai isä pystyy huoletta ja mielellään olemaan pois työstään pidempäänkin kuin vuoden, miksi niin ei voisi tehdä? Ei siitä taatusti haittaa lapsille ole. Vastaavasti toisinkin voi huoletta valita: terveen lapsen kehityksen ja onnellisuuden kannalta ei ole välttämätöntä, että hän on kotihoidossa 24/7.
Muitakin vaihtoehtoja pienten lasten (1-3v) päivähoitoon on kuin 100% kotihoito tai täälläkin kauhuskenaariona viljelty " 10-tuntiset hoitopäivät ylisuurissa päiväkotiryhmissä, joissa aikuiset vaihtuvat tiuhaan tahtiin" . Onneksi. On surullista, jos äidit/isät joutuvat palaamaan työelämään mielestään liian varhain. Yhtä surullista on sekin, jos joku jää kotiäidiksi/isäksi vain siksi, että kuvittelee sen olevan ainoa inhimillinen vaihtoehto lapsilleen. Herkkä vanhempi kyllä huomaa päivähoidossa olevasta lapsestaankin, miten hän voi. Valinnan vaikutus ei näy päivässä saati yhden illan perusteella, kaikkiin muutoksiin on hyvä antaa aikaa ja edetä porras kerrallaan lapsentahtisesti.
PS. Itselleni ei tulisi mieleenkään jättää lapsiamme entuudestaan tuntemattoman hoitajan hoiviin edes tunniksi, saati pidemmäksi aikaa... Vaikka olen järjellä ajatellen varma, että se olisi ihan ok, saa sydän pelkän ajatuksenkin tuntumaan ahdistavalta. Niin me ollaan kaikki erilaisia, ja silti ihan perustasapainoisten kotien kasvatit voivat yleensä hyvin yksittäisten valintojen kirjosta huolimatta. Jos sinun sydämesi käskee sinua olemaan pidempään kotona ja voit ja haluat niin tehdä, niin tee toki. Älä silti sorru ajattelemaan, että kaikki toisin valinneet olisivat aiheuttaneet sentään traumoja lapsilleen...
Älä varoittele, valmistele, venytä, vanuta ja sitä kautta ahdista.
Tästä tuskin kukaan on eri mieltä, jos kerran pystyt ja haluat olla kotiäitinä niin kauan, että jokainen lapsenne on 3-vuotiaaksi asti pelkästään kotihoidossa.
Tämä taas on totaalisen asiaton heitto, joka saa epäilemään omaa täysjärkisyyttäsi, anteeksi vain. Jos koko perhe voi hyvin, sisältää se olettamuksen, että myös lapset voivat hyvin. Sen tulisi olla päätösten taustalla aina, kun se suinkin on mahdollista. Vanhemmat ovat ihmisiä, erilaisia, ja silti onneksi yleensä parhaita mahdollisia omille lapsilleen. Täysjärkisyyden mitta ei todellakaan ole se, haluaako olla työelämästä poissa putkeen vuoden vai viisi, jos vaihtoehtoja on olemassa.
Ja niitä hyväkin hoitopaikkojahan on, vaikka itse et sellaiseen olisi koskaan onnistunutkaan pääsemään töihin. Meidän ei ole tarvinnut alle 3-vuotiaita lapsiamme koskaan viedä päiväkotiin, mutta itse tiedän monta hyvää vaihtoehtoa pientenkin kannalta. Päiväkotien lisäksi voi etsiä esim. hoitajan omaan kotiinsa tai löytää jonkun luotettavan ja ihanan perhepäivähoitajan. Monet erilaiset vaihtoehdot yhdistettynä lyhennettyyn työpäivään tai vanhempien joustaviin työaikoihin pitävät huolen siitä, että lapsen kiintymyssuhde voi kehittyä vahvaksi ilman 24/7 kotiäitiyttäkin. Tätä onneksi ei tarvitse koekaniinina lapsillaan testata, se on testattu jo kautta aikojen käytännössä ja tosiaan tutkimuksinkin.
Aika harva perusterve lapsi oikeasti sentään
ainakaan kokopäiväistä päivähoitoa, kotihoito on varmasti hyvä valinta, jos se myös kotiin jäävästä vanhemmasta aidosti siltä tuntuu. On kuitenkin lohdullista ymmärtää, ettei päivähoidosta ole lapsille myöskään haittaa, vaan siitä saattaa olla jopa hyötyä ja iloa lapselle. Ja jos lapsi saa kasvaa tasapainoisessa, rakastavassa ja kaikin puolin muutenkin hyvässä kodissa, on nämä yksittäiset valinnat loppujen lopuksi muutenkin suorastaan yhdentekeviä. Suhteellisuudentajua siis peräänkuuluttaisin.