Painonvaihtelu ja sen hyväksyminen

Niin.

Paino on taas noussut. Lääkitys yleistyneen ahdistuksen/sosiaalisten tilanteiden ahdistuksen vuoksi varmasti pahentaa sitä, niinhän nuo sen sortin lääkitykset useinkin. Tämän lisäksi olen syömishäiriöinen, ja hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen (hormonit saivat suisidaaliseksi epävakaaksi raivopääksi) kierron sisäinen vaihtelu ruokahalussa on todella huomattavan iso. Nyt on kuukautiset tulossa muutaman päivän päästä ja voisin syödä vaikka jauhot kaapista (en vielä ole mutta tiesittekö miten hyvää sokerikakkutaikina on?).

Itsekurin puutetta. Laiska ja saamaton läski. Nälkä on vain tunne, älä välitä siitä. Syö pienempiä/isompia annoksia, syö useammin/harvemmin, syö hitaasti, syö terveellisemmin, unohda hiilarit/rasva/gluteeni, paastoa etc ad infinitum.

Tiedän kaikki faktat. Tai mikä nyt edes lie faktaa kaikkien pseudotieteellisten väittämien keskellä.

En tahtoisi nyt edes laihtua. Tahtoisin olla tyytyväinen omissa nahoissani, oli se nahka sitten miten iso tahansa. Tähän mennessä ainoa paino jossa olen ollut tyytyväinen on ollut putoava sellainen. Siitä huolimatta painoinko 106kg vai 63kg.

Nyt tahtoisin vain olla tyytyväinen. Itseeni. Olla välittämättä ulkonäöstä ja painostani. Minulla on tosiaan sosiaalisten tilanteiden pelko. Tiedättekö te, miten paljon vaikeampaa on liikkua ihmisten ilmoilla tuntien itsensä läskiksi, oudoksi ja epämääräiseksi mölleröksi? Tuntuu etten halua edes pukea päälleni, katsoa peiliin tai ostaa uusia (sopivia) vaatteita kun kaikki muistuttaa siitä painosta.

Lapsille ei ole väliä mitä painan. En voi painoani päättää miehen mieltymyksen perusteella. En voi painoani säädellä yhteiskunnan mieltymyksen perusteella. En oikeasti usko että lasten kavereille tai kavereiden vanhemmille on väliä mitä painan. Kunhan olisin terve, mieluiten ajatuksiltani myös.

En tiedä mitä tekisin. Terapiassa onneksi käyn ja sieltä saa edes jonkin verran työkaluja näihin juttuihin. Tässähän on kyse arvottavista ajatuksista. Edistyksenä se, että huomaan ne, ehkä ne sitten pikkuhiljaa menettävät voimiaan.

Emmätiiä. Hilfe!