Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on ollut viimeiset 3 vuotta niin hirveää, että haluaisin vain kuolla
15.02.2018 |
Jatkuvia vastoinkäymisiä toisensa perään. En taida enää kauaa kestää.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en taida jaksaa. Aina kun alkaa mennä edes hetkellisesti paremmin, niin joku hirveä kriisi odottaa jo toteutumistaan. Eräs päivä etsin jo metsästä puuta johon mennä roikkumaan.
Toivotan voimia myöskin. Haluaisitko kertoa, miksi tuntuu noin pahalta, tai olisiko sinulla joku läheinen jonka kanssa voisit puhua?
Sama täällä. Lähisuku kuolee ympäriltä ja tämä on kriisistä kriisiin-elämää. Kai pitäis tehrä jotain... Pysyvää.
Vierailija kirjoitti:
Minä en taida jaksaa. Aina kun alkaa mennä edes hetkellisesti paremmin, niin joku hirveä kriisi odottaa jo toteutumistaan. Eräs päivä etsin jo metsästä puuta johon mennä roikkumaan.
😢 💛 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia vastoinkäymisiä sinulla on ollut? Älä luovuta, vaikka uskon että olet oikeasti lopussa. Vielä tulee parempiakin aikoja!
Koita jaksaa ❤️ Hae apua jostain ! Kirjota sukulaiselle tai ystävälle.. mene keskustelemaan jonkun kanssa. Auttaisin mutta en tiedä mitä tehdä ☹️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioero, syöpädiagnoosi (agressiivinen), 4 leikkausta, sädehoito, 2:n vuoden interferonikuuri, äidin saattohoito ja edelleen hengissä :-)
Etäpesäkkeitä odotellessa (todennäköisyys erittäin suuri), yritän nauttia elämästä ja tästä päivästä mahdollisimman paljon.
Ei aikomuksena kuolla lähiaikoina, mutta yksikin etäpesäkkeen puhkeaminen väärässä elimessä voi lopettaa elämän muutamassa kuukaudessa.
Ap, nauti jokaisesta päivästä jonka olet elossa ja ilman sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Avioero, syöpädiagnoosi (agressiivinen), 4 leikkausta, sädehoito, 2:n vuoden interferonikuuri, äidin saattohoito ja edelleen hengissä :-)
Etäpesäkkeitä odotellessa (todennäköisyys erittäin suuri), yritän nauttia elämästä ja tästä päivästä mahdollisimman paljon.
Ei aikomuksena kuolla lähiaikoina, mutta yksikin etäpesäkkeen puhkeaminen väärässä elimessä voi lopettaa elämän muutamassa kuukaudessa.
Ap, nauti jokaisesta päivästä jonka olet elossa ja ilman sairautta.
Kuulostaa kamalalta.😧
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivotan voimia myöskin. Haluaisitko kertoa, miksi tuntuu noin pahalta, tai olisiko sinulla joku läheinen jonka kanssa voisit puhua?
Kaikki läheiset puolisoa lukuunottamatta ovat jääneet syystä tai toisesta. Ja nyt sitten puolisokin petti luottamukseni törkeällä tavalla. Pohdin avioeroa, harkinta-aika on jo käynnissä. Toisaalta en jaksaisi edes erota, kun ei se puoliso ole ainut syy ahdistukseen. Olisi vaan helpompi kuolla kokonaan.
Koko yhteiskunta ahdistaa. En oikein sopeudu minnekään enkä mihinkään. Ilkeät ja tylyt ihmiset aiheuttavat ahdistusta ja hämmennystä. Muutenkaan missään ei tunnu olevan mitään mieltä. Olen myös alkanut miettimään, jos joisi itsensä hengiltä.
No vähän kaikilla on ollut viimeiset kolme vuotta ihan perseestä kaikki.
Se on itsestä kiinni minkälaisen elämän rakentaa ja millä asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen joutunut menemään monien kriisien läpi (ja tulevaisuudessa ehkä tulen vielä menemään). Tämä maailma on langennut eli paha paikka, ja enemmistö ihmisistä sen myös joutuu itse tuntemaan. Uskon silti elämään ja siihen, ettei vaikeuksienkaan keskellä saa valita kuolemaa. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Avioero, syöpädiagnoosi (agressiivinen), 4 leikkausta, sädehoito, 2:n vuoden interferonikuuri, äidin saattohoito ja edelleen hengissä :-)
Etäpesäkkeitä odotellessa (todennäköisyys erittäin suuri), yritän nauttia elämästä ja tästä päivästä mahdollisimman paljon.
Ei aikomuksena kuolla lähiaikoina, mutta yksikin etäpesäkkeen puhkeaminen väärässä elimessä voi lopettaa elämän muutamassa kuukaudessa.
Ap, nauti jokaisesta päivästä jonka olet elossa ja ilman sairautta.
On itselläkin sairaus läsnä elämässä.
Hyvä että sinä jaksat olla positiivinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioero, syöpädiagnoosi (agressiivinen), 4 leikkausta, sädehoito, 2:n vuoden interferonikuuri, äidin saattohoito ja edelleen hengissä :-)
Etäpesäkkeitä odotellessa (todennäköisyys erittäin suuri), yritän nauttia elämästä ja tästä päivästä mahdollisimman paljon.
Ei aikomuksena kuolla lähiaikoina, mutta yksikin etäpesäkkeen puhkeaminen väärässä elimessä voi lopettaa elämän muutamassa kuukaudessa.
Ap, nauti jokaisesta päivästä jonka olet elossa ja ilman sairautta.
Suosittelisin syövän tukihoidoksi myös yrttilääkepuolelta elimistöä vahvistamaan: Havupuu-uutejuoma ja voikukanjuuri. Paljon voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero, syöpädiagnoosi (agressiivinen), 4 leikkausta, sädehoito, 2:n vuoden interferonikuuri, äidin saattohoito ja edelleen hengissä :-)
Etäpesäkkeitä odotellessa (todennäköisyys erittäin suuri), yritän nauttia elämästä ja tästä päivästä mahdollisimman paljon.
Ei aikomuksena kuolla lähiaikoina, mutta yksikin etäpesäkkeen puhkeaminen väärässä elimessä voi lopettaa elämän muutamassa kuukaudessa.
Ap, nauti jokaisesta päivästä jonka olet elossa ja ilman sairautta.
Kuulostaa kamalalta.😧
Se on kamalaa kun se sattuu omalle kohdalle. On tässä ollut aikaa ajatella asioita ja elämän sattumanvaraisuutta useampaankin kertaan.
Ensimmäisen iskun jälkeen, diagnoosi ja kun kestää sen leikkausten tuskan, alkavat ajatukset ja maailmankatsomus pikkuhiljaa muuttumaan, eikä ns. normaaliin elämään ole enää paluuta.
Jokainen sairaudeton päivä on ihme ja syöpäkontrollit jotka tapahtuvat tällä hetkellä puolen vuoden välein, alkavat olemaan melko merkityksettömiä.
Olen ollut jo aikaa sitten sinut kuoleman ajatuksen kanssa, enkä oikeastaan kovinkaan paljon ajattele koko asiaa.
Ihmisen mieli on todellakin sopeutuva ja elämässä ei eteen tule niin suurta ongelmaa, etteikö ihminen siitä selviäisi tahdollaan tai tahtomattaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotan voimia myöskin. Haluaisitko kertoa, miksi tuntuu noin pahalta, tai olisiko sinulla joku läheinen jonka kanssa voisit puhua?
Kaikki läheiset puolisoa lukuunottamatta ovat jääneet syystä tai toisesta. Ja nyt sitten puolisokin petti luottamukseni törkeällä tavalla. Pohdin avioeroa, harkinta-aika on jo käynnissä. Toisaalta en jaksaisi edes erota, kun ei se puoliso ole ainut syy ahdistukseen. Olisi vaan helpompi kuolla kokonaan.
Koko yhteiskunta ahdistaa. En oikein sopeudu minnekään enkä mihinkään. Ilkeät ja tylyt ihmiset aiheuttavat ahdistusta ja hämmennystä. Muutenkaan missään ei tunnu olevan mitään mieltä. Olen myös alkanut miettimään, jos joisi itsensä hengiltä.
Tarvitsisit ehdottomasti terapiaa, koska vaikutat nyt olevan niin syvällä masennuksessa, että sieltä on vaikea taistella yksinään ylös. Soita heti huomisaamuna omalle terveysasemallesi; uskoisin, että saat akuuttiajan jo samalle päivälle (itse ainakin olen vastaavassa tilanteessa saanut). Kysy lääkäriltä terapiavaihtoehdoista. Sano, että tarvitsisit edes jonkinlaista keskusteluapua jo nopeasti, koska terapeuteille tuppaa olemaan pitkät jonot. Kerro myös ehdottomasti itsetuhoisista ajatuksistasi ja yksinäisyydestäsi, koska ne on tärkeää huomioida, jos mietitään lääkityksen aloittamista.
Osaatko sanoa, miksi muut läheiset puolisoa lukuunottamatta ovat jääneet? Käytkö töissä tai onko sinulla ketään ystäviä? Entä perheenjäseniä (siis olemassakaan, ymmärsin, että läheisiä ette ainakaan ole)? Minkälainen suhteesi on puolisoosi, miten hän on pettänyt luottamuksesi ja katuuko sitä?
Toivotan sinulle vielä oikein paljon voimia, mutta koska niitä voimia ei ikävä kyllä toivotuksista huolimatta masentuneella ihmisellä ole, niin siksi kehotan rohkeasti hakemaan myös ammattiapua. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotan voimia myöskin. Haluaisitko kertoa, miksi tuntuu noin pahalta, tai olisiko sinulla joku läheinen jonka kanssa voisit puhua?
Kaikki läheiset puolisoa lukuunottamatta ovat jääneet syystä tai toisesta. Ja nyt sitten puolisokin petti luottamukseni törkeällä tavalla. Pohdin avioeroa, harkinta-aika on jo käynnissä. Toisaalta en jaksaisi edes erota, kun ei se puoliso ole ainut syy ahdistukseen. Olisi vaan helpompi kuolla kokonaan.
Koko yhteiskunta ahdistaa. En oikein sopeudu minnekään enkä mihinkään. Ilkeät ja tylyt ihmiset aiheuttavat ahdistusta ja hämmennystä. Muutenkaan missään ei tunnu olevan mitään mieltä. Olen myös alkanut miettimään, jos joisi itsensä hengiltä.
Yhteiskunnan arvot ovat kovin kovia. Mutta sitten on myös meitä toisella tavalla ajatteleviakin, koita jaksaa :) Minulle auttaa toisinaan ahdistukseen ja toivottomuuteen kun menen metsään. Siellä on niin luonnollista ja tasapainoista ja tuntuu että olen osa sitä, osa luontoa. Siellä suuret puut ovat seisoneet, jotkut vuosisatoja paikoillaan, nähneet monenlaista ja tunteneet monet tuulet ja sateet, auringonpaisteen. Muista että olet arvokas, sinuna itsenäsi.
Tsemppiä ap. Älä luovuta. Paremmat ajat ovat edessäpäin. ❤
N15 kirjoitti:
No vähän kaikilla on ollut viimeiset kolme vuotta ihan perseestä kaikki.
Se on itsestä kiinni minkälaisen elämän rakentaa ja millä asenteella.
15 vuotias tyttö siellä tietää kertoa, että oma vika on kaikki. Porukalla on syöpää ja läheisten kuolemaa tossa ongelmana.
Tule sitten aikuisena puhumaan uudestaan, miten kaikki on asenteesta kiinni.
Luulet tietysti ettet sinä vaan koe mitään avioeroja, työttömyyksiä tai sairauksia, koska olet naiivi pikkulapsi.
Täällä toinen, kaikkeen mihin ryhtyy osoittautuu myöhemmin virheeksi. Jospa vielä jaksettais?