Uusperheen perustaminen, yhteenmuutto??

Älä tee sitä

Miksi pitäisi muuttaa yhteen?

Miksi täällä ollaan niin lannistavia asiasta..?

Ei kannata muodostaa uusperhettä vaan kasvattakaa lapsenne yhdessä heidän isänsä/äitinsä kanssa ja asukaa lasten kanssa niin kuin sovitte edellisen kumppanin kanssa eli entisellä kumppanilla, sinulla, uudella kumppanillasi ja hänen entisellä puolisollaan kaikilla on oma asunto, joissa lapset sitten asuvat vuorotellen. Lapset on parempi kasvattaa heidän oikean vanhempansa kanssa.

Hornamaisia viritelmiä...

T uusperheessä kasvanut

Seurustelimme omissa osoitteissa asuen 2v. Muuttaessamme yhteen tutustuin miehen lapsiin, jotka olivat 12 ja 15v silloin. He olivat aluksi viikonloppulapsia, mutta vuoden jälkeen vanhempi (tytär) halusi muuttaa meille ja asui meillä sitten lukioajan eli 3v kunnes muutti omilleen. Nyt ollaan oltu kaksin taas jo kohta 7v ja hyvin menee. Aikuiset lapset on minullekin tärkeitä, mutta koska heillä on äitikin, olen aina ollut heille isän vaimo enkä äitipuoli.  Sitä paitsi tunsin itseni aluksi varsin nuoreksi 16-vuotiaan äidiksi, olin silloin itse 34v. :) 

Tärkein neuvoni on olla suhteesta hyvin varma ennen kuin sekoittaa lapset siihen kuvioon.

Komppaan kutosta. Mekin seurustelimme pari vuotta ensin.

Sääntö nro 1: älkää muuttako jomman kumman asuntoon, vaan uuteen

Sääntö nro 2: asunnon pitää olla tilava, jokaiselle oma huone

Sääntö nro 3: kenenkään olot eivät saa huonontua muuton myötä

Sääntö nro 4: kaikki nipottaminen on kiellettyä

Sääntö nro 5: älkää tehkö yhteisiä lapsia

Teesejä minulla on enemmänkin. Eikä meillä ole uusperheelle tyypillisiä ongelmia.

Älä tee sitä!

T. Uusperheellinen

Sopikaa raha-asiat kunnolla! Älkää tosiaan tehkö yhteistä lasta, odottakaa edes muutama vuosi että

huomaat sujuuko asiat hyvin. Ei kannata heti muuttaa yhteen vaan katsella rauhassa tilannetta.

Älkää muuttako yhteen! Seurustelu on aikuisten asia, ei siihen tarvi sotkea lapsia väliin kärsimään. Molemmilla omat kodit ja omat kuviot lasten kanssa ja tapailette sitten vapaa-ajalla toisianne.

Lasten etu on kasvaa omien vanhempien kanssa, vaikka nämä olisivatkin eronneet. Uusperheviritelmät ovat aikuisten itsekkyyttä, lasten etu on hyvin yksiselitteisesti se, että kotiin ei tuoda vieraita aikuisia. Lapset ansaitsevat asua heitä rakastavien aikuisten kanssa. Voitko rehellisesti sanoa, että rakastat kumppanisi lapsia? Entä hän sinun?

P.S. Vaikka kukaan ei tietenkään usko, että siinä omassa puolisossa voisi olla mitään vikaa, niin kannattaa silti käyttää hetki lueskellen äitipuolten ja isäpuolten anonyymejä kirjoituksia ja sitten miettiä tahtooko altistaa lapsensa sellaiseen.

Minkä ikäisiä lapset ovat?

Kauanko olette seurustelleet? Miten kauan mies ja lapset ovat tutustuneet toisiinsa ja miten se on sujunut? Minkä ikäisiä lapset ovat? Kauanko erosta on?

Meillä kaikki on sujunut oikein hyvin! Vaatii tosin joustoa ja etenkin hyvää tahtoa kaikilta, mutta hämmästelen välillä itsekin, miten vähän ongelmia onkaan ollut. Yhteen muutettiin vuoden seurustelun jälkeen, kun oltiin varmoja että ollaan isoista asioista samaa mieltä, ja nyt asutaan neljättä vuotta yhdessä. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule! Miehellä 2 lasta entisestä liitosta, minulla 1. Kaikilla lapsilla omat huoneet, jotka ovat saaneet laittaa makunsa mukaan. Ihan tavallinen perhe ollaan, paitsi ehkä keskivertoa onnellisempia kun rakkautta riittää!